Kommentti: Notre Damen merkitys ylittää kristinuskon – se on tärkeä osa myös ateismin historiaa

Julkaistu:

Notre Damen tulipalo yhdistää eurooppalaisia, koska katedraalin historia ylittää kristillisyyden. Siellä on Ranskan suuren vallankumouksen aikaan pidetty esimerkiksi ateistisen järjen kultin palvontamenoja. Notre Damen katon romahdus myös symboloi kristillisen kirkon nykyistä välitilaa maallistuneessa Euroopassa, jossa kirkkojen henkinen merkitys vähenee, mutta kulttuurinen merkitys säilyy, sanoo uskontotieteilijä ja ateismin tutkija Mikko Sillfors.
Keskiaikaisen Notre Damen katedraalin tuhoisa tulipalo on järkyttänyt ranskalaisia, kristittyjä ja koko Eurooppaa. Katastrofin keskellä ”Vanhasta rouvasta” on puhuttu kristillisyyden ja koko Euroopan kulttuurin symbolina. Harva kuitenkaan tietää, että Notre Damella on paikkansa myös ateismin eli jumalattomuuden historiassa.

On huomionarvoista, että tällainen merkittävän kirkon romahdus tapahtui juuri Ranskassa, joka on ollut ateismin ja uskonnottomuuden edelläkävijämaa. Esimerkiksi varhaisin säilynyt avoimesti ateistinen kirja on ilmeisesti Ranskassa 1650-luvulla anonyymisti käsinkirjoitettu Theophrastus redividus.

Samoin ensimmäinen omalla nimellä tehty laaja ateistinen teksti on ranskalaisen papin Jean Meslierin (1664–1729) testamentti. Meslier palveli moitteetta koko uransa Etrépignyn seurakunnan pappina, mutta hautansa turvasta hän tykitti testamentissaan, ettei Jumalaa, ihmeitä, sielua tai pelastusta ollut olemassakaan. Uskonto oli vain pappien ja hallitsijoiden yhdessä luomaa petosta, jonka avulla köyhää ja tietämätöntä kansaa hallittiin.

Ranskassa yritettiin myös ensimmäisen kerran vakavasti kristinuskon hävittämistä. Suuri vallankumous alkoi vuonna 1789, mutta se muuttui pian terroriksi. Kirkonvastaisuuden ilmapiirissä kirkkoja tuhottiin, pappeja lynkattiin, kirkon maita pakkolunastettiin ja hautausmaille määrättiin asennettavaksi kyltti ”Kuolema on ikuista nukkumista”. Kristinuskon tilalle myös pyrittiin luomaan ateistinen uskonto, järjen kultti. Siinä järki, luonto ja vapaus kohotettiin jumaluuksiksi, joita kohtaan koettiin syvää kunnioitusta.


Marraskuussa 1793 Notre Damesta muovattiin järjen temppeli. Kulttimenoissa muun muassa poljettiin katolisia symboleja, lausuttiin Jumalan kieltäviä valoja sekä laulettiin hymnejä järjen jumalatarta esittävälle näyttelijättärelle. Järjen palvonta levisi Pariisista muuallekin Ranskaan. Tarkoitus oli nostattaa vallankumouksellisuutta, isänmaallisuutta ja yhtenäisyyttä sekä katkaista koko kansakunnan siteet katolilaisuuteen.

Järjen kultin kausi kesti kuitenkin vain puolisen vuotta, kun keväällä 1794 uusi hallitsija Maximilian Robespierre lakkautti kultin ja mestautti sen perustajat Pierre Chaumetten ja Jacques Hébertin.

 

Marraskuussa 1793 Notre Damesta muovattiin järjen temppeli. Kulttimenoissa muun muassa lausuttiin Jumalan kieltäviä valoja.

Ranskassa myös ensimmäisenä Euroopan maana toteutettiin kirkon ja valtion ero vuonna 1905 seurauksena Vapaa-ajattelijaliikkeen vaatimusten voimistumisesta. Tämän jälkeen Ranska on ollut uskonnollisesti tunnustukseton ja puolueeton valtio. Nykyään Ranska on maailman ateistisimpia ja uskonnottomimpia maita, kuten Euroopan maat yleisemminkin.

Tämän hetken Ranska ja Euroopan maat ovatkin ihmiskunnan historian näkökulmasta outouksia: ne eivät rakennu yliluonnollisten uskomusten pohjalle. Vaikka yksittäisiä ateisteja luultavasti on ollut niin kauan kuin jumaliin on uskottu, ateismia ei monissakaan kulttuureissa ole suvaittu ja se on ollut harvinaista ennen valistusaikaa.

Ateismin vähittäinen yleistyminen voidaan nähdä seurauksena vaurauden, vapauden ja turvallisuuden kasvusta sekä tieteellisen koulutuksen piirin laajenemisesta. Ateismi kumpuaa siis nykyisessä Euroopassa ”luonnollisesti” (eikä ”pakotetusti”, kuten 1900-luvun kommunistimaissa), kun tarvetta yliluonnolliselle pelastajalle ja asioiden selittäjälle ei ole samassa määrin kuin aiemmin.


Notre Damen katon romahdus kuvastaa sitä välitilaa, jossa kristillinen kirkko tämän hetken Ranskassa ja Euroopassa on. Kirkon henkinen merkitys on vähentynyt: kirkot tyhjenevät, jumalausko hiipuu, uskonnollinen monimuotoisuus kasvaa ja ihmiset toteuttavat henkisiä tarpeitaan mitä erilaisimmilla tavoilla joogasta uuspakanuuteen.

Silti kirkko ei ole täysin romahtanut, vaan se seisoo vielä horjuen jaloillaan ja sitä edelleen yleisesti arvostetaan ainakin kulttuurihistoriallisessa mielessä.

Juuri tässä onkin Notre Damen ja muiden vanhojen kirkkojen inhimillinen merkitys: ne rakennuksina ylittävät kristinuskon. Ne ovat paitsi tärkeä osa matkailua myös olennainen osa ihmisyyttä, aivan kuten Egyptin pyramidit tai Notre Damen aikalainen Angkor Wat. Tällaisissa rakennuksissa kiteytyy ihmisyyden uskonnollinen ja ideologinen historia, se mistä me olemme tulleet.

Ei tarkkaan tiedetä, kuinka kauan ihmislajilla on ollut kognitiivinen kyky uskoa näkymättömiin voimiin ja abstraktioihin sekä luoda niiden pohjalta tarinoita. Ilmeisesti kyky on silti kymmeniä tuhansia vuosia vanha ja kaikista eläinlajeista vain homo sapiensille ominainen.

Tämä taipumus mahdollistaa paitsi uskon jumaliin myös monet muut ihmisiä yhteen liittävät abstraktit ajatukset, kuten vaikkapa taiteen, nationalismin tai ideologiat ylipäänsä. Kyky on mahdollistanut homo sapiensin menestymisen lajina, mutta se on kaksiteräinen miekka: ideologiat paitsi yhdistävät myös helposti erottavat ihmisiä.

Katastrofeilla on kuitenkin taipumus yhdistää ihmisiä yli ideologiarajojen. Notre Damen tragedian kohdalla tämä on erityisen totta: katedraalin historia yhdistää eurooppalaisia, niin teistejä kuin ateistejakin. Aiemmin vain ihmiset yhdistyivät hädän hetkellä kirkoissa, nykyään lähinnä sosiaalisessa mediassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt