Kommentti: Äärioikeiston nousu Espanjan parlamenttiin pakottaa puhumaan historiasta – ja se on vain hyvä

Julkaistu:

Vox-puolueen voimakas retoriikka vetosi vahvaa keskushallintoa kannattaviin kansallismielisiin äänestäjiin, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Espanjan parlamenttivaalitaistelu on ohi. Voittajiksi selvinneet sosialistit lähtevät Pedro Sanchezin johdolla kokoamaan hallitusta.

Vaalien yhteydessä nousi esille monta asiaa Espanjan menneisyydestä. Tässä kolme esimerkkiä.

Reconquista. Äärioikeistolaisen Vox-puolueen johtaja Santiago Abascal käytti tätä sanaa ennen voittoaan parlamenttivaaleja edeltäneissä Andalusian aluevaaleissa. Vaalivideossaan Abascal esiintyi ratsailla ja sanoi, että reconquista alkaa Andalusiasta. Totta, Voxin nousu Espanjan valtakunnanpolitiikkaan alkoi Andalusiasta, mutta mitä tarkoittaa reconquista?

Reconquista oli pitkä sarja keskiajalla käytyjä taisteluja, jotka johtivat islaminuskoisten maurien tappioon ja ajamiseen pois Iberian niemimaalta. Abascalin viittaus reconquistaan on väkevä uskonnollis-poliittinen julistus yhtenäisen, katolisen Espanjan puolesta ja Pohjois-Afrikasta tulevaa maahanmuuttoa vastaan. Viittaus reconquistaan on vahvaa identiteettipolitiikkaa, vastakkaisasetteluun kannustava viesti. Se osoittaa miekalla kohti kristityn Espanjan ikiaikaista vihollista, islamia.

Reconquista päättyi vuonna 1492, kun Espanjan uuden yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijat Ferdinand ja Isabella valloittivat Granadan. Reconquista karkotti maurit ja aloitti juutalaisten vainot Espanjassa. Ferdinand perusti kirkon opin puhtautta vaalineen pahamaineisen inkvisition.

Reconquistasta syntynyt myytti yhtenäisestä Espanjasta elää tänäkin päivänä. Sunnuntain vaaleissa se auttoi nostamaan Voxin parlamenttiin ja antoi sille 24 kansanedustajan paikkaa. Tulos oli Voxille hieman huonompi kuin odotettiin. Silti Voxin parlamenttiryhmästä tulee kovaääninen ja taantumuksellinen voima, joka haluaa kääntää historian kelloa taaksepäin, kohti rautapaitaisten ritarien mennyttä aikakautta.

Viittaus reconquistaan oli taitava. Se vei ajatukset kauas Espanjan brutaalin sisällissodan ja Franciscon Francon diktatuurin taakse. Sisällissodan traumoihin Abascal ei ole ottanut suoraan kantaa. Sisällissota on yhä erittäin herkkä aihe Espanjassa, sen päättymisestä tuli huhtikuun alussa kuluneeksi 80 vuotta.

Regionalismi. Liittyy reconquistaan. Kun maurit valloittivat niemimaan 700-luvulla, itsenäisiksi jäivät vain pohjoisen Asturias ja Baskimaa. Kahdeksan vuosisataa kestäneen reconquistan aikana myös muut vanhat kuningaskunnat ryhtyivät taisteluun valloittajia vastaan: Galicia lännessä, Navarra pohjoisessa, Kastilia ja Leon keskellä sekä Aragon idässä. Barcelonan hallitsemasta osasta Aragoniaa tuli Katalonia.

Kaikille alueille kehittyi oma vahva kansallinen identiteetti. Jotta Espanja olisi pysynyt yhtenäisenä, piti alueille siirtää myös valtaa.

Alueista Katalonia ja Baskimaa ovat voimakkaimmin pyrkineet itsehallinnosta kohti täyttä itsemääräämisoikeutta. Itsenäisyysliikkeiden vastavoimina ovat uudessa parlamentissa perinteinen oikeistopuolue PP ja Vox sekä kansallismielinen Ciudadanos-puolue. Suorinta kieltä on käyttänyt Vox. Se tavoittelee Katalonian itsehallinnon kumoamista ja alueen ottamista suoraan Madridin hallintaan.

Sisällisota
. Sosialistipuolue PSOE:n kannattajat käyttivät joissakin vaalitilaisuuksissa antifasistista taisteluhuutoa No pasarán, joka periytyy Espanjan brutaalin sisällissodan ajoilta. Tästä ette pääse!

Taisteluhuuto oli viesti Voxille. Se rinnasti Voxin kenraali Francon kansallismielisiin, jotka kukistivat Espanjan tasavaltalaisen hallituksen ja murhasivat tuhansittain poliittisia vastustajia sekä sodan aikana että sen jälkeen. Iskulauseen käyttäminen vaalitaistelussa 2019 rinnasti nykyiset sosialistit 1930-luvun tasavaltalaisiin ja yritti luoda vahvaa hyvä-paha-asetelmaa.

Espanjan sisällissota ei kuitenkaan ollut jyrkän mustavalkoinen hyvän kamppailu pahaa vastaan. Mikä sisällissota olisikaan? Tasavaltaa fasisteilta puolustaneet ryhmät syyllistyivät murhiin, julmuuksiin ja tuhotöihin, joiden kohteena oli muun muassa papisto. Jos Neuvostoliiton tukemat kommunistit olisivat päässeet valtaan Espanjassa, poliittisten vastustajien kohtalo olisi ollut yhtä kova kuin Francon diktatuurissa.

Historia elää aina vahvasti nykypäivässä. Historian myyttejä käytetään jatkuvasti hyväksi poliittisessa retoriikassa. Niiden avulla pyritään jakamaan ihmisiä eri leiriin, ja niiden avulla tavoitellaan valtaa. Vastakkainasettelun politiikka ei vain ole kovin hedelmällistä.

Voxin nousu Andalusian aluepolitiikasta Madridin parlamenttiin saattaa tuottaa jotakin hyvääkin. Sisällissotaa ja Francon diktatuurin aikaa ei ole käsitelty vieläkään kunnolla Espanjassa.

Keskustelu kuumentuu varmasti, jos sosialistit saavat aikaiseksi uuden koalitiohallituksen ja pääministeri Sanchez saa jatkokauden. Sanchez on luvannut siirtää Francon jäänteet pois mausoleumista Kaatuneiden laaksossa – mahtipontisesta kansallismielisten voiton muistomerkistä – ja haudata diktaattorin uudelleen vaatimattomalle kirkkomaalle. Hyvä, jos keskustellaan lisää. Siihen on tarvetta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt