Kommentti: Assangen luovuttaminen Yhdysvaltoihin olisi katastrofi lehdistönvapaudelle

Julkaistu:

Vaikka pitäisit Assangea miten vastenmielisenä, hänen luovuttaminen Yhdysvaltoihin on lehdistönvapauden käännekohta, josta ei ehkä palata, toimittaja Elias Ruokanen kirjoittaa.
Muistan elävästi, kun näin Collateral Murder -videon ensimmäistä kertaa. Selailin nettipeleihin keskittyvää keskustelupalstaa, jossa kaikki puhuivat videosta, joka ei liittynyt mitenkään peleihin.

Nimi viittasi Yhdysvaltain armeijan käyttämään termiin siviiliuhreista, collateral damage eli sivulliset uhrit. Video olikin massamurhasta.

Videolla amerikkalaiset teurastivat helikopterista Bagdadin kaduilla oleskelevia ihmisiä ja nauroivat päälle. Kuolleiden joukossa oli siviilejä, aseistautuneita irakilaisia ja kaksi uutistoimisto Reutersin paikallista työntekijää, toimittaja ja kuvaaja Namir Noor-Eldeen ja kuski Saeed Chmagh.

Reuters yritti yli kaksi vuotta saada selville, mitä 12. heinäkuuta 2007 oli tapahtunut. Yhdysvaltain armeija ei suostunut paljastamaan tapahtumasta mitään olennaista, vedoten tiedon salaiseen luokitteluun. Ei ihme.

Huhtikuussa 2010 Wikileaksin ja tietovuotaja Chelsea Manningin ansiosta saimme tietää, mitä tuona päivänä tapahtui.

Uuden sukupolven tietovuotajat

Collateral Murder oli alkusoittoa tietovuotojen sarjoille, jotka koskivat Yhdysvaltain ulkoministeriön diplomaattisia sähkeitä. Vuoto sai nimen Cablegate, ja Wikileaks teki yhteistyötä lehtien kanssa ympäri maailmaa sähkeiden julkaisemiseksi ja analysoimiseksi.

Saksan Der Spiegel, Ranskan Le Monde, Espanjan El País, Britannian The Guardian ja Yhdysvaltain The New York Times olivat merkittäviä yhteistyökumppaneita. Sähkeet valaisivat erityisesti Afganistanin ja Irakin sotiin liittyviä yksityiskohtia. Wikileaksille sateli palkintoja.

Wikileaks oli uhka Yhdysvaltain hallitukselle ei pelkästään sen julkaisemien vuotojen takia, vaan myös edustamalla uuden vuosituhannen tapaa tehdä tietovuotoja ja journalismia.

Kun aikoinaan Daniel Ellsberg joutui käsin kopioimaan Pentagonin paperit yön pikkutunneilla paljastaakseen totuuden Vietnamin sodasta, nyt kuka tahansa usb-tikulla ja nettiyhteydellä varustettu sisäpiiriläinen voisi muutamassa tunnissa paljastaa imperiumin varjellut salaisuudet.

Chelsea Manning kuuluisasti poltti Cablegateen liittyvät asiakirjat cd-levylle, johon oli tussilla kirjoittanut Lady Gaga.

Obaman silmätikkuna

Barack Obaman presidenttikautena Yhdysvaltain oikeusministeriö kovensi otteitaan lehdistöä vastaan mittoihin, joita ei lehdistönvapauksia suojelevan Committee to Protect Journalists -järjestön mukaan ollut nähty sitten Richard Nixonin.

Kuitenkin Wikileaksin kohdalla oikeusministeriön oli pakko nostaa kädet ilmaan ja todeta ainakin virallisesti, ettei voinut tehdä asialle mitään. Jos se lähtisi Wikileaksin perään, sen olisi pakko toimia samoin New York Timesin, Washington Postin ja minkä tahansa lehden kanssa, joka julkaisee salassa pidettäviä asiakirjoja. Lehdistönvapaus olisi kuollut.

Kun Wikileaksia itse ei voitu tuomita, tehtiin materiaaleja vuotaneesta sotilaasta Manningista esimerkki. Hänen kohtelunsa tutkintavankeudessa oli niin piinallista ja epäinhimillistä, että YK totesi sen mahdollisesti täyttävän kidutuksen tunnusmerkit.

Manning tuomittiin vuosiksi vankeuteen, jossa hänen epäinhimillinen kohtelu jatkui vuosia, mikä ajoi hänet yrittämään kahdesti itsemurhaa. Presidenttikautensa lopulla Obama päätti armahtaa Manningin.

Valtion vihollinen

Trumpin hallinnossa ääni kellossa muuttui nopeasti. Oikeusministeriö ja CIA ottivat Wikileaksin tuhoamisen avoimesti prioriteetikseen.

Vuonna 2017 CIA:n silloinen johtaja ja Yhdysvaltain nykyinen ulkoministeri Mike Pompeo piti kylmäävän puheen, jossa julisti Wikileaksin ja yleisesti ottaen toimittajan työn tekemisen uhaksi Yhdysvalloille.

– Meidän täytyy tunnustaa, ettemme enää voi antaa Assangen ja hänen kollegoidensa käyttää sananvapauden liikkumavaraa meitä vastaan, hän totesi.

– Se, että annamme heille tilaa murskata meidät kavalletuilla salaisuuksilla on perversio siitä, mitä meidän mahtava perustuslaki edustaa. Se päättyy nyt.

Nyt se näyttää päättyvän. Armahdettu Chelsea Manning passitettiin takaisin vankilaan, koska ei suostunut todistamaan Wikileaksiin liittyvässä tapauksessa. Ecuador luovutti Assangen Britannian poliisille, joka pidätti hänet ”Yhdysvaltain viranomaisten puolesta”. Nyt syytteet häntä vastaan on nostettu.

Lehdistönvapauden käännekohta

Assange on onnistunut vieraannuttamaan monia vanhoja liittolaisiaan. Hän on julkisesti riidellyt ja halveksunut toimittajia ja jopa muita tietovuotajia, jotka olleet eri mieltä Wikileaksin käytännöistä.

Ruotsissa aloitettu ja jo kertaalleen lopetettu tutkinta Assangen mahdollisista seksuaalirikoksista herättää kysymyksiä miehen luonteesta, vaikka ihminen onkin syytön kunnes toisin todistetaan.

Wikileaksin päätös julkaista Hillary Clintonin sähköpostit Yhdysvaltain presidentinvaalien alla sai sen liberaalit kannattajat hylkäämään sivuston (mikä tosin ehkä kertoo enemmän kannattajien johdonmukaisuuden puutteesta).

Nyt paradoksaalisesti monet, jotka ovat tuominneet Trumpin kommentit lehdistöstä ”kansan vihollisena”, hurraavat, kun Trumpin hallitus suorittaa sen vakavinta operaatiota lehdistöä vastaan.

Jos Yhdysvallat onnistuu tuomitsemaan jopa ulkomaalaisen uutissivuston johdon sen tekemistä paljastuksista, on vaikea nähdä, miten toimittajat voivat ikinä aidosti tehdä työtä, joka uhkaa maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä ja instituutioita.

Lehdistönvapauden kannattajien täytyy taistella tätä vastaan, oli Assangesta henkilönä mitä mieltä tahansa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt