Kommentti: Israelin vaalit ovat jännittävimmät vuosikausiin – nyt ratkeaa Benjamin Netanjahun kohtalo

Julkaistu:

Israel
Euroviisujen tunnuslause Uskalla unelmoida on hyvä slogan. Mutta millaisesta tulevaisuudesta Israelissa unelmoidaan, kysyy erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Isäntämaa Israelin edustuskappale Eurovision laulukilpailuissa tänä vuonna on nimeltään Koti. Kappaleen laulaa Kobi Marimi pehmeällä äänellään Tel Avivissa toukokuun puolivälissä, kun viisukansa kokoontuu Israeliin juhlimaan tätä vuosittaista kansojen ystävyyden festivaalia.

Israelilaiset euroviisujärjestäjät ovat valinneet kisojen tunnuslauseeksi kehotuksen Dare to Dream – uskalla unelmoida. Se on oikein hyvä slogan, mutta mistä Israel nyt unelmoi? Millainen maa euroviisuja isännöi? Millainen koti se on?

Tulevaisuuden haaveista ja unelmista käydään nyt kovaa taistelua, sillä israelilaiset äänestävät tiistaina ehkä jännittävimmissä parlamenttivaaleissa vuosikausiin. Vaalit ovat vaikuttaneet Israelin henkiseen ilmapiiriin jo pitkään. Taistelu 120 paikasta Knessetissä on ollut israelilaiseen tapaan kiivas ja repivä.

Oikeistolaisen Likud-puolueen johtaja ja pääministeri Benjamin ’Bibi’ Netanjahu on hallinnut Israelia jo kolmetoista vuotta. Hän tavoittelee vaaleissa mandaattia viidennelle virkakaudelle. Nyt Netanjahua vastassa on hänen uransa vakavin haastaja, keskustaoikeistolainen Benny Gantz. Samalla Netanjahu taistelee henkilökohtaisesta asemastaan – jos hän häviää vaalit, hän tuskin pystyy suojaamaan itseään lahjontaa koskevilta vakavilta rikossyytteiltä.


Vaalitaistelun kovimpia puheenaiheita Israelissa on ollut ”ranskalaiseksi lainsäädännöksi” kutsuttu lakiesitys, jota Netanjahu yrittää viedä läpi vaalien jälkeen, jos Likud voittaa. Uudistus antaisi pääministerille suojan rikossyytteiltä virkakauden aikana.

Saadakseen lainsäädännön hyväksytyksi Netanjahun pitää selviytyä vaalivoittajaksi ja muodostaa uusi hallitus yhdessä oikeistolaisten ja uskonnollisten liittolaispuolueidensa kanssa. Kovaa linjaa edustavat yhteistyökumppanit vaativat tietenkin tuestaan poliittisen hinnan. Se voisi olla Länsirannan juutalaisten siirtokuntien liittäminen osaksi Israelin valtiota, mitä Netanjahu väläytti kampanjapuheessaan sunnuntaina. Netanjahu lupasi liittää Israeliin kaikki siirtokunnat, sekä hallituksen luvalla rakennetut lähiöt että Juudean ja Samarian paljaille kukkuloille nousseet epäviralliset parakkikylät. Se olisi unelma, jota siirtokuntalaiset ovat elättäneet jo kauan. Siirtokunnat ovat tietenkin jo nyt olemassaolevaa todellisuutta, mutta alueliitos eli anneksaatio tekisi niistä juridisesti osia valtiollista rakennetta.

Siirtokuntien liittäminen Israeliin olisi loogista jatkoa Netanjahun hallituksen politiikalle. Knesset hyväksyi viime vuonna hallituksen antaman lakiesityksen, joka teki Israelista juutalaisen kansallisvaltion. Tämä oli hämmästyttävä taikatemppu, jolla viidennes maan väestöstä menetti poliittisen merkityksensä. Israelin lähes yhdeksästä miljoonasta asukkaasta 1,7 miljoonaa on arabeja – sekä muslimeja että kristittyjä.

Israelin arabeilla oli viime vaaleissa oma vaaliliitto, Yhdistynyt lista. Nyt se on hajonnut riitoihin. Poliittisesti erimieliset arabipuolueet jäävät Knessetissä hajanaiseksi voimaksi ilman suurta vaikutusta siihen, millaiseksi Israelia parlamentissa muokataan. Israelin arabit voivat vain haaveilla tasavertaisesta asemasta.


Netanjahu sen sijaan ei ole yksin. Presidentti Donald Trump tukee häntä avoimesti. Trump päätti tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, vastoin Yhdysvaltain vuosikymmeniä jatkunutta linjaa. Viikko sitten Trump lupasi tunnustaa Golanin ylängön osaksi Israelia. Jordanjoen länsiranta, Jerusalemin itäosa ja Golan ovat vuoden 1967 sodassa valloitettuja alueita, joiden miehitystä kansainvälinen yhteisö, Suomi mukaan luettuna, ei ole tunnustanut.

Mikä se slogan olikaan? Uskalla unelmoida!

Kyllä, unelma suuresta Israelista on monen uskonnollisen juutalaisen ja Israelia tukevan kristityn unelma. Niin kuin aina, toisen unelma on toisen painajainen. Suur-Israelin toteutuminen hautaisi lopullisesti toiveet rauhasta palestiinalaisten kanssa.

Israelin parlamenttivaaleissa rauhanhankkeet palestiinalaisten kanssa eivät ole olleet mikään suuri teema. Valtaosa israelilaisista ei enää usko pysyvän neuvotteluratkaisun löytämiseen. Teoreettisesti rauhanneuvotteluihin palaaminen on toki yhä mahdollista, mutta epätodennäköistä. Arabimaailmaa ei juuri palestiinalaisten itsenäisyystaistelu enää kiinnosta. Netanjahu on löytänyt sunnimuslimien hallitsemista arabimaista tukea yhteistä vihollista, shiialaista Irania vastaan.

Netanjahun haastajasta Benny Gantzista on vaikea ottaa selvää, millaisesta Israelista ja Lähi-idästä hän unelmoi. Gantz on kenraaliluutnantti ja puolustusvoimien entinen esikuntapäällikkö, joka on taitavasti vältellyt puheissaan ajatusta palestiinalaisvaltiosta. Gantzin johtama sinivalkoinen liitto kannattaa palestiinalaisten ”eristämistä” Israelista ja ”yhtenäistä” Jerusalemia Israelin pääkaupunkina.

Äärioikeistolaisen pienpuolueen Zehutin johtaja Moshe Feiglin sen sijaan on kertonyt, millaisesta Israelista hän unelmoi. Arabit ulos ja kannabis lailliseksi, voisi hänen ohjelmansa kiteyttää.

Jos Netanjahu saa jatkaa pääministerinä, hän tekee heinäkuussa ennätyksen. Silloin hän on johtanut Israelia kauemmin kuin valtion perustajiin kuulunut David Ben-Gurion (1886–1973).

Ben-Gurion oli puolanjuutalainen sionisti, jonka unelma Israelista tuli todeksi toukokuussa 1948.


Ben-Gurion oli paitsi Israelin myös maansa työväenpuolueen ja juutalaisen työväenliikkeen perustajia. Työväenpuolue piti Israelissa valtaa vuosikymmeniä, mutta nyt sille ennustetaan vaalitappiota.

Nykyinen puoluejohtaja Avi Gabbay unelmoi kuolleen rauhanprosessin elvyttämisestä palestiinalaisten kanssa, ”demilitarisoidun palestiinalaisvaltion” perustamisesta Israelin rinnalle sekä laajemman rauhanjärjestelyn sopimisesta ”maltillisten arabivaltioiden” kanssa.

Tämä unelma ei ole toteutumassa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Mutta siitäkin pitää uskaltaa unelmoida.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt