Arja Paanasen kommentti: Otettaisiinko oppia Venäjän kellonaikakokeista? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Otettaisiinko oppia Venäjän kellonaika­kokeista?

Aikapolitiikasta saattaisi tulla yhteinen tekijä, jonka avulla Venäjä ja Eurooppa voisivat lähentää suhteitaan, Arja Paananen ehdottaa.

Suomessa kellojen siirtelyn on määrä loppua 2021. Venäjällä puolestaan moni haluaisi jo palata takaisin kellojen siirtelyyn.

5.4.2019 11:15

Meillä Suomessa on harvoin tapana hakea oppia Venäjältä, mutta nyt siihen saattaisi olla hyvä syy keskellä kuumaa eurooppalaista ajanvalintakeskustelua.

Venäjä on kellonsiirtelykokeissaan paljon pidemmällä kuin Euroopan unioni. Maa luopui jo vuonna 2011 jokakeväisestä ja -syksyisestä viisarienkäännöstään.

Lue lisää: Venäjällä alkoi taas kellokiista – pysyvä talviaika herättää närää

Vuosina 2011–2014 Venäjä testasi pysyvää kesäaikaa, ja vuodesta 2014 alkaen Venäjällä on ollut käytössä pysyvä talviaika. Parhaillaan maassa on puolestaan käynnissä jälleen uusi kellokeskustelu, kun osa kansasta vaatii paluuta takaisin kesä- ja talviajan noudattamiseen.

Itse olen niin tottunut kellojen siirtelyyn, etten ole koskaan ymmärtänyt valituksia, joiden mukaan kellon siirto tunnilla olisi uuvuttava prosessi.

Olen koko aikuiselämäni tehnyt reissutyötä ulkomaille. Esimerkiksi viime vuosina olen siirrellyt kelloani useita kertoja kuukaudessa. Aikasiirtymän aiheuttama pöllämystyneisyys on mennyt ohi päivässä tai vähintään kahdessa.

Suurin osa suomalaisista on nykyisin myös tottuneita matkailijoita. Moni on valmis matkustamaan esimerkiksi Thaimaahan tai Yhdysvaltoihin silläkin uhalla, että se tarkoittaa kellojen siirtelyä, mutta omassa kotimassa tarkalleen ennakkoon tiedettynä aikana se tuntuu silti monesta ylitsepääsemättömältä rasitukselta.

Olen syntyisin maatalosta, joten jotain tiedän myös lehmistä. Tunnin siirto kerralla on liikaa utareille, mutta kuka estää totuttamasta lehmiä uuteen lypsyaikaan vaikkapa varttitunti kerrallaan?

Suomi on noudattanut kesä- ja talviaikojen siirtelyä vuodesta 1981 lähtien. Monet meistä eivät olleet silloin syntyneetkään ja harva meistä muistakaan muistaa tarkasti, millaista oli elää sitä ennen normaaliajassa eli pysyvässä talviajassa.

Entä jos Suomi harkitsisi vielä...

Itse uskon, että Suomen pilkkopimeissä talvissa ja valoisissa kesissä ideaalitilannetta ei ole mahdollista saavuttaa sen paremmin pysyvällä talviajalla kuin pysyvällä kesäajallakaan. Aina joku kärsii: joko aamunvirkut tai illantorkut – tai päinvastoin.

Jos Suomi siirtyy pysyvään talviaikaan, menetämme pitkään syksyyn kestäneet valoisat illat, jotka ovat jatkaneet lyhyttä kesäämme.

Jos taas Suomi siirtyisi pysyvään kesäaikaan, joutuisimme kokemaan talven aamujen pimeyden nykyistäkin raskaampana. Esimerkiksi Helsingissä se tarkoittaisi, että aurinko nousisi joulukuun alusta lähtien aina tammikuun loppupuolelle asti vasta kymmeneltä tai jopa sen jälkeen.

Oleskelin Venäjällä vuosina 2011–2014, kun maassa oli käytössä pysyvä kesäaika. Oli todella vaikeaa käynnistää työpäivä talvikuukausina, kun aamu ei tuntunut valkenevan koskaan.

Näillä näkymin Eurooppa lopettaa kellojen siirtelyn 2021. Suomi kannattaa alustavasti talviaikaa, mutta lopullinen ratkaisu riippuu myös naapurimaiden päätöksistä.

On kiinnostavaa seurata, mihin suuntaan Venäjän kellokeskustelu etenee lähivuosina. Venäjä pysyttäytyy näillä näkymin pysyvästi talviajassa, mutta Vladimir Putinin vuonna 2014 tekemä pikakorjaus Dmitri Medvedevin vuonna 2011 antamaan aika-asetukseen kertoo siitä, kellonaika on niitä harvoja asioita, joissa Venäjän johdon on kuunneltava herkällä korvalla kansalaisten mielipidettä.

Venäjällä on esitetty jopa arvioita, joiden mukaan epämukava kellonaika voisi nousta kapinatekijäksi. Mikäli suuret ihmisjoukot olisivat huonosti nukkuneita tai auringonvalon puutteen vuoksi tehottomia ja ärtyneitä, se voisi johtaa taloudellisiin menetyksiin, sairauksiin ja protesteihin.

Venäjän aikakokeilujen tuomia opetuksia kannattaisikin tutkia Euroopassa ennen kuin vuoden 2021 kellopäätökset lyödään lukkoon. Saataisiinko aikapolitiikasta jopa yhteinen tekijä, jonka avulla Venäjä ja Eurooppa voisivat liennyttää suhteitaan ja auttaa toisiaan kokemuksillaan?

Kaikille ideaalia aikapolitiikkaa ei ole olemassakaan. Pelkään kuitenkin, että siitä se poru meillä vasta alkaakin, kun joudumme kokemaan joko pysyvän talviajan tai pysyvän kesäajan tuomat haitat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?