Harvalla on varaa näihin asuntoihin Viipurissa – Pieni Suomi on kaupungin ”ainoa paikka, jossa lapsen voi päästää itsekseen ulos leikkimään” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Harvalla on varaa näihin asuntoihin Viipurissa – Pieni Suomi on kaupungin ”ainoa paikka, jossa lapsen voi päästää itsekseen ulos leikkimään”

Rähjäisessä Viipurissa on kallis ja haluttu asuinalue. Sen nimi on Malaja Finljandija, Pieni Suomi.

Juri Plahov avaa oven 54-neliöiseen kaksioonsa. Seinällä iso televisio pölöttää omiaan, lattian lehmännahkamatolla pöytälätkäpeli odottaa Jurin 10-vuotiasta poikaa käymään isän luona. Stigassa ovat vastakkain Suomi ja Ruotsi.

Ikkunasta näkyy tuttu Pyhän Olavin torni. Olemmeko tosiaan Viipurissa?

Viipurissa olemme, aikanaan Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Talvisota vei kaupungin 80  000 asukasta ensi kerran evakkotaipaleelle joulukuussa 80 vuotta sitten ja jatkosota toisen kerran, lopullisesti. Siitä tulee kesällä 75 vuotta. Kaikki suomalaiset lähtivät.

Juri Plahov asuu 1,5 kilometrin päässä keskustasta Papulassa, johon suomalainen SRV alkoi 2000-luvun Viipuri-buumin aikana suunnitella Pieni Suomi -asuinaluetta. Rehevä Papulanniemi työntyy kohti Suomenvedenpohjaa, joka ei räntäisenä maaliskuun iltapäivänä ole parhaimmillaan mutta antaa aavistuksen tulevan suven ihanuudesta.

Viipurin Linna häämöttää pilviselläkin säällä talojen välistä. Kirkkaana kesäpäivänä se näkyy kauas vartioimassa jyhkeänä kaupunkiaan.

Juri Plakhov asuu kaksiossaan poikansa kanssa silloin kun tällä on isäviikko. Sohvan isä aikoo vielä uudessa kodissaan vaihtaa, koska se on edellisestä asunnosta.

Kovin pitkälle pohjoiseen Pienen Suomen lintukodosta ei parane silmäillä, sillä entisen kasarmikaupunginosan punatiilirauniot repsottavat ihan nurkan takana. Aaltopeltiaidan vieressä kyyhöttää neuvostoaikainen harmaatiilitalo, ”hrushtshovka”, mutta naapurustossa on myös hyvämaineinen ja melko hyväkuntoinen Papulan vanha kansakoulu, nykyinen lukio.

– Synnyin Papulassa. Alue ei ole suosittu, mutta nämä asuintaloni ovat. Pihapiiri on ainoa paikka Viipurissa, jossa lapsen voi päästää itsekseen ulos leikkimään. Siksi hankin asunnon juuri tästä, Juri kertoo.

Juri on viipurilainen. Hän tietää. Hänen kotinsa on tyylikäs – ja kallis. Asuntojen neliöhinta on viipurilaisittain tähtitieteellinen, noin 84 000 ruplaa eli 1 100 euroa, mutta venäläiseen tapaan neliöt myydään karun paljaina ilman seinä- ja lattiapintoja, keittiö- ja kylpyhuonekalusteita. Pietarissa keskihinta on 90 000 ruplaa. Siihen mahtuu kurjuutta ja loistoa.

Unelmien poikamieskö täällä Viipurin prameassa tornitalossa asuu? Eronnut Juri Plahov on pulittanut tummana ja sinisävyisenä hehkuvan kotinsa viimeistelystä vielä kaksi miljoonaa ruplaa eli yli 27 000 euroa ekstraa. Tyyli on italialainen. Rouhean tiiliseinän hän on jättänyt silleen, maalannut vain.

– Ystäväni on pietarilainen sisustussuunnittelija. Hän auttoi. Hain itse materiaalit Suomesta. Olen asunut vuoden, mutta vielä on fiksattavaa. Sohvan ainakin haluan uusia, koska se on entisestä asunnostani.

Hieman pitää odottaa, sillä entinen elektroniikkayrittäjä etsii parhaillaan uutta työtä.

– Juri on bisnesmies. Joku onnekas hänet kyllä nappaa töihin, vakuuttaa SRV Russian markkinointipäällikkö Nadia Pukshanskaja.

Pukshanskaja ja johtaja Mihail Spric SRV:n Pietarin osastolta esittelevät Pientä Suomea mielellään. Se on Viipurin asuntomarkkinoiden ehdoton ykköskohde. Myös ainoa laatuaan.

– Mitään muuta ei nyt juuri tapahdu. Myynti ei ole helppoa, mutta tämä menee suunnilleen kuten on ajateltukin, Nadia kertoo.

Juri Plakhovin koti on stailattu modernin siniseksi, harmaaksi ja mustaksi.

Asunnot myydään ”raakana” ilman verhoilua ja kiinteitä kalusteita. Ostaja hankkii ja maksaa ne itse.

Projektissa on ollut iisakinkirkkomaisia piirteitä. Neljän hehtaarin alueelle piti 2000-luvun puolivälissä nousta ryväs kerrostaloja, neljä omakotitaloa, kaksi rivi- ja paritaloa, kaikissa merinäköala.

Nyt on pystyssä neljä kerrostaloa, joilla on suomalaisittain viekoittelevat nimet: Helsinki, Lahti, Tampere ja Turku.

– Nimet syntyivät markkinointisyistä. Pietarissa pidetään siitä, että taloilla on nimi ja tarina. Siellä tykätään myös suomalaisesta tyylistä elää: on turvallista, mukavaa, kodikasta ja rauhallista.

Suomalainen rakentaja suomalaisine nimineen ei kuitenkaan ole suomalaisia Viipuriin saanut houkuteltua. Ei ainuttakaan.

 Pietarissa pidetään siitä, että taloilla on nimi ja tarina. Siellä tykätään myös suomalaisesta tyylistä elää: on turvallista, mukavaa, kodikasta ja rauhallista.

Kovin hiljaista kaupungissa on muutenkin. Lauantai-iltana Pyöreässä tornissa voisi kuulla höyhenen tipahtavan autiolle tanssilattialle, jos vuoroin humppa, vuoroin ysärivuosien rantapoppi ei raikuisi kaiuttimista tuhatta ja sataa. Maineikas valkoisten liinojen ravintola on alennustilansa syvimmässä alhossa, koko Viipuri sivuraiteella.

2000-luvun alun hyvät ideat sulivat maailmanpolitiikan melskeisiin. Tuli 2008 lama, rupla romahti, Venäjä valtasi Krimin 2014, talouspakotteet alkoivat purra. Samaan syssyyn tyrehtyi venäläisten matkailu ja huvilakauppa Suomessa.

Kultaa ja timantteja keskustastaan kimmeltävä Pietari vetää, mutta Viipurin kohtalona on ollut jäädä taantuvaksi rajakaupungiksi. Pietarissakaan ei kaikki kiillä, mutta Viipurissa tuskin mikään muu kuin Pienen Suomen kodit ja rappukäytävät.

Ruman peltiaidan takaa näkyy Pienen Suomen naapurustoa.

Vanhan Suomen aikaisen kasarminröttelön seinässä on kyltti pieneen Suomeen, Malaja Finljandijaan.

Vuonna 2006 viipurilaisia asuntoja kauppaavan Projekt AKB:n kehitysjohtaja Igor Bereznev kertoi, että Viipurista huoneistoja on myyty paljon pietarilaisille, moskovalaisille ja jopa novosibirskiläisille.

– Miljoonakaupunkien hinnat ovat karanneet pilviin, joten omaisuudelle hankitaan hyvää sijoituspaikkaa täältä, missä hinnat ovat vielä kohtuulliset, mutta nousussa, Bereznev kertoi Ilta-Sanomille linnan viereisen Weckrothin talon remontoidussa luksusasunnossa kolmetoista vuotta sitten.

Pietarin ja Moskovan hinnat ovat noista ajoista kivunneet jo pilvien yläpuolelle, mutta Viipuri ei sittenkään ollut vastaus.

– Viipuri on erilainen. Se ei ole kovin lähellä Pietaria, pitää olla erityinen syy tulla tänne: perhe, työ, sukusiteet, Mihail Spric myöntää.

Suomen-myynnin torppasi laki. 2000-luvun Viipuri-innostuksen aikaan Venäjällä tehtiin lakimuutos, ettei ulkomaalainen voi ostaa kiinteistöä niin läheltä rajaa. Viipuriin on rajalta viitisenkymmentä kilometriä.

– Sittemmin lakia jälleen muutettiin, mutta kiinnostus oli ohi. Jos ihminen etsii tätä mahdollisuutta, hän löytää meidät kyllä. Olemme ainoa vaihtoehto, Nadia Pukshanskaja sanoo.

– Yritimme toki löytää markkinoita. Kokeilimme muun muassa Facebook-yhteisöjä, mutta innostusta ei ollut, toisin kuin odotimme.

Naapurukset. Neuvostoajan harmaatiilitalo ja 2010-luvun suomalaisvalmisteinen luksustalo.

Nataliya Petrova (vas), Nadia Pukhanskaya ja Michail Spric myyvät viipurilaisille kaupungin ehdotonta luksuskohdetta. 80 prosenttia asunnoista on ostajaa vailla.

Lahti-talon alakerrassa on kohteen toimisto. Myyntiä hoitava Natalia Petrova tuntee asuinalueen, sen infran, asukkaatkin.

– Ensimmäinen talo valmistui vuonna 2008, kaksi viimeistä 2015 ja 2017. Vanhimmista kaikki asunnot on myyty, tuoreimmissa on vielä muutama jäljellä. 80 prosenttia on mennyt. Asunnot ovat yksiöitä, kaksioita ja kolmioita, asukkaat etupäässä perheitä.

Käymme kylässä ”Helsingissä”, Galinan, hänen miehensä ja perheen lemmikkikoiran Silverin kotona. Sukunimeään Galina ei halua kertoa.

Linna pilkottaa tämänkin ensimmäisen kerroksen kaksion ikkunasta. Räntää räiskii, mutta sisällä on kodikasta ja kaunista.

– Muutimme joulukuussa ja viihdymme erittäin hyvin. Maisema on ihana myös tällä säällä, Galina hehkuttaa.

Jääkaapin ovessa on magneetteja matkoilta kuten missä tahansa SRV:n rakentamassa kodissa Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella.

– Tällä hetkellä matkailemme enemmän nojatuolissa, koska asunto oli kallis.

Kesällä perheen ikkunan alla aukeavat Suomenlahden koilliskolkan rannat, eivät kaikkein puhtaimmat, mutta kalastuskelpoiset sentään. Uimaan rannasta ei tohdi mennä. Huvipursille olisi oma laituri, kuten oli Suomen aikanakin.

Galinan ja hänen miehensä pieni Silver-koira on asettunut taloksi ensimmäisen kerroksen paraatipaikalle sohvalle.

Pihapiirissä on grillikatos, johon muutkin kaupunkilaiset tahtovat osua retkillään. Periaatteessa se on sallittua… mutta eihän se Pienen Suomen yhteisöä oikein miellytä. Alueen laidalla pöhisee oma pieni lämpövoimala. Pihassa on myös viimeisen päälle leikkipaikka ja nurkan takana päiväkoti.

Paremman väen kaupunginosaan voi kuka tahansa poiketa päiväkävelyllään. Äveriäät erottaa muusta maailmasta ruma peltiaita, jossa ei ole lukkoa. Optio vielä kolmen kerrostalon, Savonlinnan, Imatran ja Kotkan, rakentamisesta lähiaikoina elää.

– Toivomme, että työt alkavat tänä vuonna, Mihail Spric sanoo.

– Kaavaan merkittyjä omakotitaloja ei tule, mutta rivitalot tehdään.

Venäläisen yksityinen valtakunta alkaa hänen kotioveltaan. Kerrostalon käytävä ja ulkopinta saattaa olla romahtamaisillaan, mutta koti on tiptop.

Joten melkein kaikki Pienessä Suomessa poikkeaa normaalista viipurilaismenosta. Siistiin rappukäytävään on jätetty jopa Bugaboo-luksuslastenvaunut, mikä ei muualla kaupungissa tulisi kuuloonkaan – jos sellaisia prinsessavaunuja edes muualla on.

Vaurautta on tapana osoittaa kulkupelillä. Asuinalueen alta pillaroitiin perinteiset hökkeliautotallit, ja niinpä asukkaiden audit ja lexukset joutuvat olemaan vielä pihaparkissa säiden armoilla.

– Uusiin taloihin tulee kaksikerroksiset parkkihallit, joista pääsee hissillä asuntoihin, Mihail huomauttaa.

Pienen Suomen loppuun vieminen on tekemistä vaille. Työvoiman puutteeseen se ei ainakaan kaadu. Spric hämmästyy kuullessaan, että Suomessa ammattitaitoisista rakentajista on kova pula ja heitä joudutaan haalimaan muun muassa Baltiasta.

Ja rakentaakin Venäjällä tosiaan osataan, kun halutaan. Jos Viipuri yleisessä rähjäisyydessään ei ole siitä malliesimerkki, Pietari palatseineen on.

Viipurin tutun kaupunkikuvan keskeltä erottaa vanhan tuomiokirkon kellotornin, joka on kääritty sinisiin pressuihin. Kellotorni oli aikanaan Suomen kauneimman maiseman, Vesiportinkadun, päätepiste.

Alkukevään apeudessa tahtoo unohtua, että on Viipurin kaupunkikuvassa Papulan ohella muutama muukin kelpo saavutus. Vuonna 2013 valmistui upea Alvar Aallon kirjaston remontti. Sitä vauhditti presidentti Tarja Halosen patistamana presidentti Vladimir Putin ja Venäjän valtion raha.

Torkkelinpuiston keskelle kolmisen vuotta sitten noussut ravintola Espilä noudattelee sodassa tuhoutuneen pitsi-Espilän muotoa, mutta on kovasta yrityksestä huolimatta hieman muovinen. Asiakaspalvelua ei ole kolmessa vuodessakaan opittu.

Aikoinaan Suomen kauneimman katunäkymän, Vesiportinkadun, päässä oleva vanhan tuomiokirkon kellotorni on parhaillaan sinisten pressujen alla. Mitähän sieltä paljastuu ja koska?

Domuksen surullinen talo Linnankadulla luhistuu millä hetkellä hyvänsä.

Iloinen, kansainvälinen Viipuri katosi iäksi 75 vuotta sitten. Muistomatkailijat, bensa-, viina- ja tyttöturistit sekä toisen polven karjalaiset löysivät kaupungin parikymmentä vuotta sitten, mutta nekin ajat ovat muisto vain.

Onko mitään syytä miksi suomalainen tulisi Viipuriin vuosi vuoden jälkeen, saati hankkisi Pienestä Suomesta asunnon?

Markkinointipäällikkö Nadia Pukshanskaja miettii hetken:

– Hyvä sijoitus. Paikka, jonne tulla kesäksi.

Pienoismallin neljä rantataloa jäävät rakentamatta. Muut aiotaan tehdä.

Asuntoja ei vuokrata

Siisti vuokrakämppä mahtavien maisemien ääreltä Papulassa?

Airbnb tarjoaa Viipurin liepeiltä yli 70 kohdetta, mutta lomakodin tai pitempiaikaisen vuokra-asunnon hankkiminen suoraan SRV:n kautta ei onnistu.

– Emme aktiivisesti markkinoi asuntoja Suomessa emmekä myöskään vuokraa niitä, SRV:n projektinjohtaja Jukka Kähärä sanoo.

– Pienen Suomen asunnonostajat ovat tavallisia venäläisiä, jotka syystä tai toisesta etsivät asuntoa Viipurista. Kuten Suomessakin, koti on iso investointi perheelle. Kysyntä on taas vilkastunut talven hiljaisemman jakson jälkeen.

Kähärän mukaan Papulan hintataso on ”keskimääräinen”, kun sitä vertaa Suur-Pietarin muihin keskuksiin. Venäjän asuntotarjonta on hyvin kirjavaa.

SRV:n taival on ollut viime aikoina tuskainen Kalasataman kauppakeskus Redin tuottaman 41 miljoonan euron tappion vuoksi. Yhtiö rakentaa kauppakeskuksia myös Venäjällä. Mönkään mennyt viime vuosi ei muuta Papulan aikataulua.

– Viime vuoden tulos ei vaikuta Venäjän asuntokohteiden toteutumiseen, Kähärä sanoo.

– Asuntoja on nyt yhteensä 186. Kolmeen kerrostaloon ja neljään pienkerrostaloon tulee 187 lisää. Asuntojen koko vaihtelee 38 neliön yksiöstä 96 neliön kolmioon. Työt käynnistynevät tämän vuoden aikana.

Katettua parkkitilaa tulee 145 autolle sekä lisäksi tuhannen neliön liikehuoneisto.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?