Kommentti: Trumpin suurin vaara on nyt hän itse

Julkaistu:

Venäjä-tutkinnan varjo voi langeta uudelleen Trumpin ylle, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaanuutisten tuottaja Jari Alenius.
Erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkinnan keskeisen johtopäätöksen pitäisi olla helpotus kaikille.

Presidenttiehdokas Donald Trump tai hänen lähipiirinsä ei vehkeillyt Venäjän kanssa vaalivoiton tavoittelussa. Venäläisten yrityksen puutteesta se ei ollut kiinni. Tilaisuuksia salaliittoilla olisi ollut useita. Mutta Muellerin johtopäätöksestä voi tehdä johtopäätöksen, että jossain sielujen sopukoissa Trumpin tukijoukot tajusivat, että näin vakavilla asioilla ei pelata ja kieltäytyivät tai antoivat asian vain olla.

Hyvä. Toinen vaihtoehto olisi nimittäin karmea. Puhuttaisiin käytännössä maanpetoksellisesta toiminnasta vieraan vallan kanssa. Usko päättäjiin ja politiikkaan kärsisi niin julkean rikoksen takia. Seurauksena olisi parhaimmillaankin kaaos, kun presidenttiä alettaisiin kammeta virasta. Nyt siltä säästytään.

Jos ei ole rikosta, voidaanko syyttää sen peittelystä? Eli voidaanko Trumpia syyttää oikeuden vastustamisesta, jos hän yritti haitata Venäjä-tutkintaa? Tämä jäi tutkinnassa epäselväksi, minkä vuoksi asia nousee vielä monta kertaa esiin.

Trumpin kiihkeimmät vastustajat ovat tietenkin sitä mieltä, että voidaan syyttää. Mutta on perusteltua epäillä, että sellainen syyte ei menisi koskaan läpi virkarikosoikeudenkäynnissä. Ei motiivia, ei tuomiota.

Trumpin vastustajien kannattaisi nyt antaa asian olla. Ainakin sikäli mikäli Muellerin raportin märehtiminen ei paljasta jotain uutta.

Kaksi miinaa

Viranomaisten ja Trumpin vastustajien ei tietenkään pidä antaa asioiden olla kokonaan. Presidentin toiminnassa on perusteet muille tutkinnoille. Vaalirahoitus- ja verolakien rikkominen ja korruptio ovat vakavia syytöksiä. Niistä häntä ei voida syyttää virkakauden aikana, mutta sen jälkeen ne voivat palata vainoamaan.

Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että presidentti Donald Trump istuu Oval Officessa turvallisesti virkakautensa loppuun. Erikoissyyttäjä ei löytänyt syyttämisperusteita, mutta hän tutkikin vain Trumpin tekoja, ei sielua. Hänen politiikastaan ja puheistaan tuomion antavat kansalaiset ensi vuoden vaaleissa. Niin sen kuuluukin mennä.

Suurimman vaaran presidentille muodostaa nyt luultavasti hän itse.

On kaksi tapaa, joilla hän voi saada Venäjä-tutkinnan varjon lankeamaan uudelleen ylleen. Ainakin hän on vaarassa hukata omaat aseensa vaalikamppailussa ja tarjota niitä vastustajilleen.

Ensimmäinen on se, kun Trump itse ja monet hänen liittolaisensa vihjailevat voitonhuumassaan, että Venäjä-tutkinnan taustat on selvitettävä. He syyttävät siis tutkintaa lähtökohtaisesti puolueelliseksi, valheelliseksi ja poliittiseksi ajojahdiksi, jota ei koskaan olisi pitänyt käynnistää.

Trump on syyllistynyt aiemminkin samanlaiseen nurinkuriseen koohkamiseen. Hän syytti miljoonien äänestäneen laittomasti vaaleissa, jotka hän itse voitti. Nyt hän haluaa tutkia tutkintaa, joka vapautti hänet. Kannattaisiko antaa olla ja vain nauttia ansaitusta voitosta?

Toinen miina on armahduskynän käyttö. On täysin mahdollista, että hän ryhtyy vapauttamaan Venäjä-tutkinnan liepeillä tuomittuja entisiä alaisiaan, koska hänen logiikkansa mukaanhan heidät on tuomittu ”noitavainossa”. Siitäkös vasta äläkkä nousisi. Kannattaisi ehkä säästää armahdukset vaalien jälkeiseen aikaan.