20 miljardia velkaa ja kadut kuin zombie-leffoista: Detroit meni konkurssiin kuusi vuotta sitten, mutta käänne on nyt tapahtunut

Julkaistu:

Autokaupungin keskusta kukoistaa jälleen. Osa kaupungista pyristelee kuitenkin edelleen ylös köyhyydestä.
Kuin puolen vuosisadan mittaiseksi hidastettu laivan törmäys jäävuoreen. Yhdysvaltojen historian suurin konkurssi ei tullut yllätyksenä kenellekään.

– Tämä on vaikea päätös, mutta ainoa mahdollinen ratkaisu ongelmaan, joka on tekeytynyt kuuden vuosikymmenen ajan, lausui Michiganin osavaltion kuverööri Rick Snyder 18. heinäkuuta 2013.

Tuona päivänä Detroit – maan autoteollisuuden koti, amerikkalaisen unelman ja keskiluokan synnyinpaikka – asetettiin konkurssiin. Siirtoa suositti kaupungin talouden selvitysmieheksi nimitetty Kevyn D. Orr, joka arvioi kaupungin velkataakan kasvaneen jopa 20 miljardin dollarin suuruiseksi.

Koko 1900-luvun alkupuolen Detroit kasvoi hurjaa vauhtia Henry Fordin kehittämän autojen kokoonpanolinjan ja luottoon perustuvan kulutuksen vallankumousten myötä. Kaupunkiin virtasi väkeä ympäri maata ja maailmaa. Kaikki halusivat Detroitissa valmistetun auton.

Tulija saattoi kävellä General Motorsin tai Chryslerin tehtaan toimistoon ja aloittaa työt saman tien. Palkat olivat muihin kaupunkeihin verrattuna korkeat, ja työläisperheillä oli varaa omaan pieneen taloon koko ajan laajenevilla asuinalueilla.


1950-luvulle tultaessa kaupungin väkiluku oli kasvanut jo lähelle kahta miljoonaa. Alkavan alamäen merkit olivat kuitenkin jo ilmassa, ja erityisesti japanilaisten kilpailijoiden ilmaantuminen alkoi nakertaa amerikkalaisen autojättien valta-asemaa.

Kesällä 1967 kaupungissa puhkesi laajoja mellakoita, joiden taustalla oli mustaihoisen väestön turhautuminen syrjintään ja kurjiin elinoloihin. Viisi päivää jatkuneissa mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Tilanne rauhoittui vasta presidentti Lyndon B. Johnsonin määrättyä sotilaat kaupungin kaduille.

Tapahtunut kiihdytti erityisesti valkoihoisen väestön pakoa kaupungista sitä ympäröiviin lähiöihin. Konkurssivuonna 2013 Detroitin väkiluku oli pudonnut jo alle 700 000:n ja kaupungin keskustan tyhjät kadut toivat mieleen zombie-elokuvat. Noina vuosina Detroit oli koko maan henkirikostilaston kärjessä.

Seuraavina vuosina velkataakka saatiin kuitenkin järjesteltyä uudelleen ja jälleenrakennus sai alkaa. Vajaat kuusi vuotta myöhemmin Detroit on kuin eri paikka: nosturit osoittavat taivaalle rakennustyömailla, pääkatu Woodward Avenueta pitkin kolistelee keväällä 2017 avattu raitiovaunulinja ja historiallisiin satamakortteleihin rakennetaan kalliita toimistoja sekä asuntoja.

Jopa Detroitin rappion monumentti, Michigan Central Station -juna-asema, on saanut uudet omistajat. Vuonna 1913 avattu massiivinen rakennuskompleksi ehti rapistua tyhjillään 1980-luvulta lähtien. Maaliskuussa 2018 autojätti Ford osti rakennuksen ja kertoi rakentavansa siihen toimitiloja sähköisen liikenteen ja itseajavien autojen kehitystyölle, jonka toivotaan nostavan Detroitin autoteollisuuden uuteen kukoistukseen.


Detroitin ihmeestä voidaan kiittää pitkälti yhtä miestä: Quicken Loans -rahoitusyhtiön perustajana ja Cleveland Cavaliers -NBA-joukkueen omistajana tunnettu liikemies Dan Gilbert on investoinut Bedrock-sijoitusyhtiönsä kautta kotikaupunkiinsa vuoden 2011 jälkeen yli 5 miljardia dollaria. Gilbertin yritysrypäs on Detroitin suurin työnantaja ja työllistää kaupungissa yli 17 000 ihmistä.

Detroitin uusiin tulijoihin lukeutuu teknologiajätti Google, joka avasi syksyllä 2018 toimintonsa Gilberin rakentaman Little Caesars Arena -monitoimihallin viereen. Trendikkäässä toimistossa suomalaistoimittajan toivottaa tervetulleeksi Karen Green, joka johtaa yhtiössä autovalmistajien kanssa yhteistyötä tekevää yksikköä.


34-vuotias Green on syntyperäinen detroitilainen ja omistaa päivätyönsä ohella osuuden Tiki-ravintolasta kaupungin itäpuolella. Lapsuudestaan Green muistaa taloutensa ja sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevan Detroitin, josta hän siirtyi muualle opiskelemaan ja töihin.

– Lopulta autoteollisuus toi minut takaisin tänne. On kiehtovaa päästä vertaamaan tätä hetkeä siihen, mitä itse koin nuorena ja mitä vanhempani ja heidän vanhempansa kokivat, Greene sanoo.

Perinteinen autoala elää nyt valtavaa murrosta tekoälyn ja itseajavien autojen tehdessä tuloaan. Myös Google on kehityksessä mukana Waymo-yrityksellään ja tekemällä yhteistyötä autojättien kanssa.

Green iloitsee siitä, että autoyhtiöt ovat sitoutuneita kehittämään näitä uusia toimintojaan hänen kotikaupungissaan. Fordin satsaus on tästä hyvä osoitus.

– Se kertoo halusta näyttää, että tämä on edelleen kaupunki, jossa amerikkalainen unelma keksittiin, hän sanoo.

– Kaupungin keskusta ja moni muukin alue on todella heräämässä taas eloon. Mutta on myös alueita, jotka kamppailevat edelleen ongelmien kanssa.


Näihin alueisiin kuuluu parikymmentä kilometriä itään sijaitseva Brightmoor, jonka pienet mutta kodikkaat talot asuttivat aikoinaan autotehtaiden työntekijöitä perheineen. Sittemmin Brightmoorista tuli yksi Detroitin köyhimmistä ja vaarallisimmista alueista, jossa rikollisuus ja kurjuus ei ole pudonnut muun kaupungin tahtiin.

Detroitin todellisuuteen tottumattomalle näky on pysäyttävä: hylättyjä ja puoliksi poltettuja taloja toisensa perään, välissään tyhjiä tontteja joista rauniot on jo ehditty lanata pois. Vaikka purkaminen on tehostunut viime vuosina, arvioidaan kaupungissa olevan edelleen 70 000 hylättyä rakennusta.


Monet on tuikattu tuleen, joko tylsistyneiden nuorten tai tyhjässä talossa majailleisiin huumekauppiaisiin kyllästyneiden naapurien tekosina. Mustuneet seinät, tyhjät ikkunat ja romahtaneet katot tuovat mieleen sota-alueen.

– Somaliasta muuttanut tyttö sanoi kerran tämän muistuttavan hänen kotimaataan, toteaa Peter Lisiecki, joka on asunut Brightmoorissa 1990-luvun alusta saakka.

Lisieckin Detroitissa valmistettu Ford Focus kääntyy ruutukaava-alueelle, jonka talojen paikalla kasvaa nyt korkeaa heinää. Kaksi peuraa ruokailee rauhassa katujen väliin jäävällä, peltoa muistuttavalla kaistaleella.

– Täällä on paljon villieläimiä, peurojen lisäksi kettuja ja kojootteja. Paikalliset kutsuvat tätä kaupunkierämaaksi.


Lisiecki toimii nuoriso-ohjaajana Wellspring-nimisessä järjestössä, joka tarjoaa paikallisille lapsille kouluvalmennusta ja tukea sosiaalisissa taidoissa. Järjestön retkillä nuoret pääsevät esimerkiksi melomaan tai liikkumaan luontoon.

– Monilla lapsista ei ole mahdollisuuksia tehdä tällaisia asioita. Osa ei ole koskaan käynyt rannalla, Lisiecki selittää.

Rikollisuuden piinaamalla alueella nuorten kanssa toimiminen on usein haastavaa. Detroitin lapsista noin 60 prosenttia elää edelleen köyhyydessä.

– Luokkaan saattaa tulla lapsi, joka on nähnyt ihmisen tulevan tapetuksi tai häntä on voitu käyttää hyväksi. Monilla on vaikeuksia keskittyä ja oppia.

Lisiecki ehti työskennellä kaksi vuosikymmentä paikallisessa palvelukeskuksessa, joka joutui sulkemaan ovensa vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen. Kriisi oli kuin lopun alkua Detroitille ja Brightmoorille, jossa roskat alkoivat kerääntyä kaduille eikä sammuneita katulamppuja enää vaihdettu uusiin.

Nyt tilanne näyttää jo valoisammalta. Lisiecki osoittaa suljetun palvelukeskuksen viereen avattua uutta koulurakennusta ja puhuu ”toivon saarekkeista” hävityksen keskellä, tarkoittaen paikkoja, joissa detroitilaiset ovat onnistuneet kääntämään kurjuuden parempaan päin.


Näihin lukeutuu Brightmoor Artisans Community Kitchen, vapaaehtoisvoimin toimiva yhteiskeittiö, jossa tarjolla on terveellistä ruokaa ja jossa paikalliset viljelijät voivat jalostaa tuotteensa myyntiä varten. Tyhjentyneistä tonteista osa on nimittäin muutettu viljelyspalstoiksi.

– Lehtikaalia, ruusukaalia ja kesäisin munakoisoja, kurkkuja ja tomaatteja, luettelee Brittany Bradd, joka omistaa pienen viljelyksen lähistöllä.

– Vapaata maata löytyy todella paljon ja monet järjestöt tukevat toimintaa, hän kehuu ja vie vierailijan kierrokselle naapuruston palstoille.

Bradd syntyi Detroitissa mutta muutti nuorena lähiöön kaupungin ulkopuolelle. Brightmooriin hän muutti viisi vuotta sitten.

Toistaiseksi tulijoita ei ole vielä ollut paljon, sillä muutto tänne vaatii sekä seikkailumieltä että kädentaitoja.

– Suurin osa asukkaista on asunut täällä todella pitkään. Talot täällä vaativat paljon työtä ja rahaa, jotta niissä voi taas asua. Ihmiset kyllä auttavat paljon toisiaan niissä asioissa joita osaavat.


Brightmoorin naapurissa North Rosedalessa miehensä kanssa asuva Phyllis Lee on viettänyt seudulla lähes koko ikänsä. 53-vuotiaan neljän lapsen äidin omat vanhemmat kuuluivat 1960-luvulla kaupunkiin virranneisiin mustaihoisiin perheisiin, joille vielä löytyi töitä autoteollisuudessa.

Pariskunta osti North Rosedalesta komean kivitalon vuonna 2003 asuntomarkkinoiden käydessä kuumina. Lähes 200 000 dollaria maksaneen talon arvo romahti subprime-kuplan puhjettua.

– Seitsemän vuotta myöhemmin samalla kadulla olevasta talosta maksettiin vain 40 000 dollaria, Lee muistelee.

Vaikka Leen kotikatu näyttää vauraammalta, on osa taloista autioita. Pihat pidetään kunnossa, jotta ryöstäjät ja tuhopolttajat pysyisivät poissa.

Lee kertoo naapurinsa ostaneen kaksi viereistä taloa, jotta ne eivät raunioituisi ja laskisi muidenkin arvoa. Se on tosin voinut olla hyväkin sijoitus, sillä asuntojen hinnat ovat jälleen olleet nousussa.

– Näen yhä useammin nuoria perheitä kävelemässä asuinalueellamme. He alkavat vähitellen palata tänne.

1970-luvulla alueelta löytyivät kaikki tarvittavat palvelut, jopa iso Sears-tavaratalo. Alamäen syvetessä palvelut pitkälti katosivat viinakauppoja lukuun ottamatta.

– Nykyisin isoa ruokakauppaa voi pitää luksuksena.

Tässäkin suunta on hyvä: päivittäistavaraketju Meijer avasi 2015 supermarkettinsa Brightmooren pohjoispuolella kulkevan Grand River Avenuen varrelle. Samalla ketju lahjoitti miljoona dollaria auttaakseen kaupunkia avaamaan uudelleen alueen takavuosina suljetun poliisiaseman.


Alueen kehittämiseksi perustetun Brightmoor Alliance -järjestön johtaja Larry Simmons työskenteli aikoinaan Detroitin legendaarisen pormestarin Coleman Youngin avustajana. Young johti kaupunkia vuodesta 1974 vuoteen 1994. Nykyisin myös pastorina toimiva Simmons kutsuu vieraan sisään pienen kirkon takahuoneeseen.

– Brightmoor on vertauskuva koko jälkiteolliselle yhteiskunnalle. Mikä on tapahtunut meillä, tulee pian tapahtumaan kaikkialla muualla, työpöytänsä takana istuva Simmons sanoo.

Alue rakennettiin 1920-luvulla asuinpaikaksi muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Fordin River Rougen autotehtaan työntekijöille.

– Tehdas kirjaimellisesti muutti mullan autoiksi. Toisesta päästä vietiin sisään rautamalmia ja valmiit autot rullasivat ulos toisesta päästä, itsekin tehtaalla työskennellyt Simmons muistelee.

Tehdas tuottaa enää F-150-lava-autoja lähinnä kotimaan markkinoille.

– Vuonna 1950 tehdas työllisti 117 000 ihmistä. Viimeksi kun tarkistin, niin työpaikkoja oli 3 000.


Presidentti Donald Trump on pyrkinyt hidastamaan Yhdysvaltojen teollisuustyöpaikkojen valumista halvemman tuotannon maihin. Simmons pitää toimia turhina.

– Nämä työpaikat eivät menneet Meksikoon vaan roboteille, hän huomauttaa.

Simmons on huolissaan koko Yhdysvaltoja koskettavasta ”köyhien työssäkäyvien” ilmiöstä: vaikka työttömyys on tilastojen valossa ennätys alhaalla, on kurjuus lisääntynyt, sillä monen palkka on liian pieni elämiseen.

Onko Detroitissa syntynyt amerikkalainen unelma kuolemassa lopullisesti?

– Ennemmin tai myöhemmin yhteiskunnan on määriteltävä työn tekeminen uudelleen. Voiko se automaation aikakaudella tarkoittaa työskentelyä viisi päivää ja neljäkymmentä tuntia viikossa, Simmons pohtii.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt