Suomalais­tutkija ratkaisi Viiltäjä-Jackin arvoituksen – tutkimus vihdoin julki

Julkaistu:

Tutkijat Jari Louhelainen ja David Miller ovat julkaisseet tutkimuksensa, jossa selvitettiin kenen dna:ta oikein löytyi shaalista, joka on tärkeä todiste pahamaineisen ”Viitäjä-Jackin” tapauksessa.
Pahamaineinen Viiltäjä-Jackiksi kutsuttu sarjamurhaaja surmasi ainakin viisi prostituoitua Lontoon Whitechapelissa syksyllä 1888. Yksi uhreista oli Catherine Eddowes, jonka viereltä löytyi shaali.

Shaali on tiettävästi ainoa konkreettinen todistuskappale murhista.

Shaaliin oli jäänyt veri- ja siemennestetahroja, joita Louhelainen ja Miller ovat tutkimuksessaan analysoineet. Louhelainen kertoi tutkimuksensa tuloksista ensi kerran jo 2014.
Shaalista löytyneet dna-jäljet täsmäävät Eddowesin ja yhden tapauksen pääepäillyn, puolalaisen parturin Aaron Kosminskin, dna-jälkiin. Veri oli uhrin ja siemenneste Kosminskin.


Louhelainen ja Miller pystyivät myös varmistamaan, etteivät dna-näytteet olleet peräisin muualta kuin juuri Kosmiskilta tai Eddowesilta.

Aiemmin on esitetty teoria, jonka mukaan shaali ei olisi kuulunut Eddowesille. Tämä teoria sai tukea Louhelaisen ja Millerin tutkimuksesta, jonka mukaan shaalin kukkakuvioiden indigonsininen väri oli vesiliukoista. Eddowes tuskin olisi pitänyt sellaista vaatetta päivittäisessä käytössä, koska hän oli aikalaistodistajien mukaan köyhä ja ajoittain asunnoton.

Tutkimuksen mukaan Aaron ”Viiltäjä-Jack” Kosminskilla oli ruskeat silmät ja ruskea tukka. Tämä tieto täsmää myös ainoaan silminnäkijän todistukseen, jota yleisesti pidetty luotettavana.


Kosminski tunnettiin naisvihaajana. Eddowesilta hän oli ilmeisesti leikannut irti kohdun ja vasemman munuaisen.

Kosminski nimettiin pääepäillyksi pian murhien jälkeen. Häntä vastaan ei kuitenkaan löydetty riittävästi todisteita.

Kosminski kärsi vakavista mielenterveysongelmista ja kuoli 53-vuotiaana vuonna 1919.

Louhelainen ja Miller ovat tutkineet shaalia vuodesta 2011.

– Saadakseni DNA-näytteet shaalissa olleista tahroista, jouduin käyttämään itse kehittämääni tekniikkaa, jota kutsun imuroinniksi. Sen avulla sain eristettyä alkuperäistä geneettistä materiaalia kankaan uumenista, Louhelainen kuvaili Daily Mailille 2014.

Tutkimus julkaistiin 12. maaliskuuta vertaisarvioidussa Journal of Forensic Sciences -lehdessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt