Afrikassa rehottaa brutaali ongelma, jossa liikkuu valtavasti rikollista rahaa – suomalainen Jere tekee kaikkensa salametsästystä vastaan

rac

Julkaistu:

Yrittäjä Jere Hietala kiinnostui salametsästyksen vastaisesta työstä. Hän ajatteli, ettei mikään muutu, ellei itse tartu toimeen
Etelä-Afrikan kuumuudessa kulkee laikukkaan ruskea hollanninpaimenkoira, joka tottelee nimeä Bandit. Koira työskentelee tärkeässä salametsästyksen vastaisessa tehtävässä – Suomen lippu rinnassaan.

Banditin hankki afrikkalaisen KILO9 -ryhmän käyttöön helsinkiläinen Jere Hietala. Koiran hankkiminen on tähän mennessä suurin yksittäinen asia, jonka Hietala on saanut aikaiseksi salametsästyksen vastaista työtä varten. Se on miehelle sydämen asia.

– Minun ei tarvitse puhua salametsästyksen vastaisesta työstä kovin kauaa ilman, että menen sellaiseen tilaan, johon muut asiat eivät minua saa. Se on kutsumus, johon olen sijoittanut paljon omia varojani, Hietala selittää.
  • Yllä olevalla videolla Jere Hietala kertoo hurjimmasta yöstään Etelä-Afrikan tasangoilla.
Salametsästys on tällä hetkellä maailman neljänneksi suurin rikollisuuden ala, jonka edelle yltävät ainoastaan asekauppa, ihmiskauppa ja huumekauppa. Koska salametsästystä rahoittavat mm. terroristiorganisaatiot, Hietalan ja muiden hänen kaltaistensa vastustaja on voimakas.

Etelä-Afrikassa salametsästäjät ja puistonvartijat, eli niin sanotut rangerit, ovat jatkuvassa sodassa keskenään.


Hietalan mukaan liian harva länsimaalainen ymmärtää, kuinka suuresta katastrofista salametsästyksessä on kyse. Tätä menoa maailmassa ei ole enää 10 vuoden kuluttua elefantteja tai sarvikuonoja ollenkaan, hän kertoo.

– Salametsästyksen hyökyaalto on tällä hetkellä niin suuri, että taistelu on todella epäreilu. Sarvikuonon sarven hinta on sama kuin platinan, ja mitä harvinaisemmaksi se menee, sitä ylemmäs hinta nousee.

Yhden sarvikuonon sarven hinta voi kivuta jopa 50 000–60 000 Yhdysvaltain dollariin.

Miehen mukaan länsimaalaiset eivät voi ummistaa silmiään ongelmalta sen varjolla, että salametsästys tapahtuu meistä niin kaukana.

– Miksi terrorijärjestöt salametsästävät? No rahan takia. Mihin se raha käytetään? No terrori-iskuihin. EU:ssakin tehtyjä terrori-iskuja on rahoitettu tällä rahalla. Ongelma koskee siis länsimaalaistakin.


Koska salametsästys on aiheena monelle huomattavasti vieraampi kuin Hietalalle itselleen, hän kertoo juurta jaksain, mistä siinä on kyse.

Salametsästykseksi kutsutaan metsästystä, joka kohdistuu uhanalaiseen tai rauhoitettuun eläimeen, tapahtuu kiellettynä aikana tai alueella, jossa metsästäjällä ei ole metsästysoikeutta.

Salametsästys rehottaa Etelä-Afrikan lisäksi erityisesti Tansaniassa, mutta käytännössä ongelma näkyy siellä missä on eläimiä.

Afrikan uhanalaisia lajeja salametsästetään pääosin niiden ruumiinosien takia. Sarvikuonolta halutaan sen sarvi ja elefantilta syöksyhampaat. Salametsästäjien toiminta voi olla äärimmäisen brutaalia ja eläin jätetään usein kitumaan.


Sarvia ja syöksyhampaita käytetään muutamaan erilaiseen tarkoitukseen: nostamaan ihmisen egoa ja statusta tai lääketieteelliseen ja uskonnolliseen tarkoitukseen.

Joissain itämaisissa kulttuureissa uskotaan, että sarvikuonon sarvesta rouhittu rohto auttaa muun muassa osteoporoosiin, syöpään ja eturauhasvaivoihin. Näitä tietoja ei kuitenkaan ole osoitettu tieteellisesti todeksi. Sarvikuonon sarvi koostuu pääosin keratiinista, joka on muun muassa hiusten ja kynsien rakennusaine.

– Näin ollen syövästä voisi parantua kynsiä syömällä. Uskomuksia on kuitenkin vaikea kääntää yhdessä päivässä, Hietala toteaa.

WWF:n tilastot vauhdilla vähenevistä eläinmääristä ovat karua luettavaa. Syksyllä 2016 julkaistun Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) tutkimuksen mukaan Afrikassa esiintyviä pensassarvikuonoja arvioidaan olevan jäljellä noin 5 000 yksilöä ja isosarvikuonoja noin 20 000 yksilöä.

Vuonna 2007 Etelä-Afrikassa salametsästettiin 13 sarvikuonoa, kun vuonna 2017 salametsästyksen uhriksi joutui jo 1 028 sarvikuonoa.

IUCN:n mukaan noin vuosikymmen sitten alkanut piikki salametsästyksessä on pahin sitten 1970–80-luvun.

Jos grafiikka ei näy, katso se tästä.

Laittoman sarvi- ja luukaupan keskus sijaitsee Vietnamissa, josta on tullut villieläinten osien tärkeä kauttakulkupaikka Afrikan ja Kiinan välillä, vaikka sekä norsunluu että sarvikuonon sarvi ovat siellä kiellettyjä. Myös Kiina kielsi norsunluukaupan vuoden 2018 alusta.

Keitä salametsästäjät sitten ovat? Hietalan mukaan suurin osa heistä tulee köyhistä kylistä. Likaiseen työhön on tartuttava, kun muutakaan ei ole tarjolla.

– Jos kylässä on koulu, jossa sanotaan, että teistä ei sitten tule salametsästäjiä tai koulu lähtee, niin heistä ei tule salametsästäjiä. Heille on tärkeää, että heidän lapsillaan on koulutus.


Hietala on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, ettei tilanne Etelä-Afrikassa tule muuttumaan niin pitkään kuin korruptio kukoistaa.

– Tällä hetkellä päättäjät hyötyvät eläinten kuolemista. Korruptio pitäisi kitkeä pois kansainvälisellä paineella. Ne eivät ole pelkästään Afrikan eläimiä, vaan ne ovat tämän planeetan eläimiä ja meillä kaikilla on oikeus yrittää pelastaa ne.

Alla olevalla videolla Bandit-koira harjoittelee ohjaajansa Chrisjan Visserin johdolla.


Hietala itse hoitaa salametsästyksen oireita, ei sen syytä. Afrikan-matkoillaan hän tutustuu salametsästystä vastustavien yksiköiden toimintaan ja tarjoaa heille tukensa.

– Olen todistanut tarinoita siitä, millaista elämä siellä on. Rangerit ovat nuoria miehiä, joille maksetaan todella naurettavaa liksaa. Heitä on kuollut leijonan kitaan, käärmeisiin, hämähäkkeihin ja salametsästäjien luoteihin.

Aivan kuten Hietala itse, paikalliset rangerit tekevät salametsästyksen vastaista työtä tunteen palosta. Iso osa ehkäisevästä työstä tehdään jalkapartiona paikan päällä pimeässä Afrikan yössä.

Aseistetut rangerit liikkuvat muun muassa silminnäkijähavaintojen ja kuultujen laukausten perässä ja tekevät yhteistyötä paikallisen poliisin kanssa. Monet rangereista ovat entisiä sotilaita.


Hietalan hankkiman Bandit-koiran isäntä, hollantilainen Chrisjan Visser kuvailee koiraansa äärimmäisen innokkaaksi ja ahkeraksi työmyyräksi, joka ei osaa tehdä mitään puoliteholla. Bandit on peräisin yhdestä Hollannin parhaista työkoirasuvuista.

– Banditissa ei ole off-nappulaa, kun se tekee työtä. Minulle oli todella iso juttu saada tällaisilla huippugeeneillä varustettu koira. Se pystyy käytännössä mihin vain, mihin kouluttaja on valmis sen opettamaan, Visser kertoo.

Aseiden ja salakuljetetun tavaran etsintään sekä kiinniottoon erikoistunut Bandit työskentelee muun muassa autoissa, kansallispuiston porteilla, pusikoissa ja partioissa eri puolella Etelä-Afrikkaa. Se pysyy kuuliaisesti isäntänsä rinnalla vapaanakin, eikä koskaan lähde luvatta villieläinten perään.

Visser on työskennellyt Banditin kanssa vasta noin vuoden, mutta koira on jo ehtinyt pelastaa isäntänsä hengen. Se tapahtui ihan tavallisena työpäivänä jalkapartiossa.

– Kuljimme alueella, jossa tiedetään olevan paljon salametsästystä. Olimme jo laittamassa siltä päivältä pillit pussiin ja palaamassa takaisin, kun havaitsin puskassa kaksi miestä. Sillä sekunnilla, kun katseemme kohtasivat, he ampaisivat karkuun.

Alkoi järjetön takaa-ajo. Salametsästäjät erkanivat ja Visser säntäsi toisen perään. Lopulta hän tavoitti joessa rämpivän rikollisen ja tilanne eskaloitui kamppailuksi, jossa ei tunnettu sääntöjä.

– Yhtäkkiä hän sai minusta kuristusotteen ja painoi pääni veden alle.
Siinä samassa Bandit juoksi paikalle ja tarttui hampaillaan salametsästäjään, jonka ei auttanut muu kuin irrottaa otteensa Visseristä. Salametsästäjä pääsi vielä kertaalleen juoksuun, joka kuitenkin päättyi lyhyeen, kun Visser komensi koiransa perään.

– Bandit toimi aivan kuten harjoituksissa: puri kerran pohkeeseen ja kaatoi maahan. En ole ikinä ollut niin ylpeä koirastani, Visser kehuu.

Alla olevalla videolla Chrisjan Visser esittelee koiransa Banditin.


Myös Jere Hietala on saanut autenttisen kokemuksen puistonvartijan työstä. Reilu vuosi sitten hän partioi Krugerin kansallispuistossa yhdessä aseistetun rangerin kanssa. Länsimaalaiset eivät saa kantaa Etelä-Afrikassa asetta.

– Afrikan tähtitaivas oli sinä yönä pilvessä, siellä ei nähnyt yhtään mitään, koska siellä ei ole minkäänlaista valosaastetta. Välillä katsoimme lämpökameran kanssa, mitä missäkin näkyy.

Parivaljakon partioidessa ympäriinsä Hietalan oikealta puolelta kuului äänekäs murahdus. Leijona.

Vartija käski Hietalaa olemaan hievahtamatta.

– Saatoin kuulla, kuinka se maiskutti suutaan. Siellä se makoili perheensä kanssa.


Partio pysyi paikallaan viitisentoista minuuttia, jonka jälkeen he lähtivät hitaasti kävelemään pois päin. Rangerin mukaan vain karkuun juoksevat olennot ovat leijonalle ruokaa – ellei se sitten suojele pentujaan.

– Se oli epärealistinen hetki. Luulin, että kuolen. Tämä on rangereille arkipäivää.

Yö kesti yhteensä kuusi tuntia, joita Hietala ei tule unohtamaan koskaan.

– En ole ikinä ollut niin onnellinen, kuin siellä makuupussissa keskellä ei mitään. Siinä on jotain tosi hienoa, ettei olekaan enää se ruokaketjun huippu.


Kun Hietala ei ole paikan päällä Etelä-Afrikassa, hän tekee työtään Suomesta käsin. Tällä hetkellä hän puuhaa salametsästyksen ongelmiin pureutuvan dokumenttielokuvan parissa. Tietoisuuden lisääminen on yksi Hietalan tehtävistä.

Koiran hankkimisen lisäksi Hietala on toimittanut Afrikkaan ensiaputarvikkeita ja elektroniikkaa. Seuraavalla matkallaan hän aikoo tutustuttaa rangereita tiedustelukuvauksen maailmaan.

– Vähän aikaa sitten pyysin Facebookissa apua ihmisiltä metsästyskameroiden muodossa. Päivitystäni jaettiin järkyttävän paljon, mutta sain lopulta vain kaksi kameraa. Se kertoo sosiaalisesta mediasta: siellä on helppo tykätä, mutta se ei yksin auta, Hietala kertoo.

Hietala tekee päivätöikseen mainosvalokuvaajan työtä ja on mukana jopa kolmessa eri yrityksessä. Jäljelle jäävän energiansa hän keskittää salametsästyksen vastaiseen työhön.

– Jos firmani ikinä myydään ja teen niillä rahaa, tulen ostamaan Afrikasta sata hehtaaria ja pelastamaan niitä eläimiä todella isolla kädellä. Se on minun haaveeni.

Lähteet: WWF, IUCN, savetherhino.org

Kuka?

  • Jere Hietala, 38, Helsinki
  • Kansainvälisesti palkittu mainosvalokuvaaja, sarjayrittäjä ja seikkailija
  • Pitää luentoja ja koulutuksia yrittäjyydestä
  • Ohjasi rap-artisti Cheekin musiikkivideon Timantit on ikuisia