Kommentti: Nyt voi alkaa tosissaan pelkäämään brexitiä

Julkaistu:

Britannian brexit-ratkaisut riippuvat nyt siitä, mitä pelätään eniten, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaanuutisten tuottaja Jari Alenius.
Brexitistä on aina kamppailtu pelolla.

Kun Britannia kävi kohti äänestystä EU-jäsenyydestä kesäkuussa 2016, sitä edelsi kiihkeä kamppailu brittien sydämistä. Tuossa taistossa pelko oli keskeisin ase. Sitä käytti kumpikin osapuoli.

Eroa ajavat olivat jo vuosia maalailleet, kuinka EU langettaa Britannialle epäoikeudenmukaisia säännöksiä ja vie leivänpaahtimetkin pöydistä. Pakolaiskriisi toi pöytään uuden pelkoaspektin, hallitsemattoman maahanmuuton, jota vastaan Britannia voisi brexiteerien mukaan taistella ainoastaan EU:n ulkopuolella. ”Puolalaiset putkimiehet” veivät EU-vastustajien mukaan brittien työpaikat. Trollit ja EU-vastainen brittimedia lietsoivat pelkoja, ja myöhemmin on selvinnyt, että jopa amerikkalaiset oikeistolaispiirit olivat mukana äänestäjien kantojen urkkimisessa ja pelkojen vahvistamisessa.

Juurikaan silotellumpi ei ollut EU-eroa vastustavien kampanjointi. Pelko Britannian talouden lamaannuksesta, eristyksestä, punnan ja terveydenhuollon romahduksesta ja niin edelleen esiintyivät argumenteissa brexitiä vastaan.

Britannian politiikkaa kuvaava käsite Project Fear, projekti Pelko, vakiintui. Termiä sovelsi kumpikin osapuoli toisiinsa.

Niin tyypillistä nykyajallemme. Donald Trump ja populistipoliitikot kautta maailman vetoavat koko ajan ihmisten pelkoihin, todellisiin ja valheella synnytettyihin, ajaakseen läpi poliittisia päämääriään. Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan.

Liki kaikki pelkäävät

Nyt brexitissä eletään tämän kehityksen jonkinlaista lakipistettä. Britannian hallittu ero EU:sta ei yksinkertaisesti näytä onnistuvan. Tilanne on kehittynyt pelon lietsomisesta varsinaiseen pelkoon.

Kovapintaisimmat konservatiivit eivät vieläkään hetkahda, vaan haluavat kaataa kaikki yritykset erota hallitusti. He uskovat Britanniaan voimaan selvitä ja rakentaa parempaa. Tai sitten he vain uskovat vahvistavansa omia valta-asemiaan.

Likimain kaikki muut pelkäävät.

Autoteollisuus pistää kiinni tehtaita. Pankit muuttavat toimintojaan ulkomaille. Viranomaiset varautuvat muutokseen, miten kykenevät. Brexitiä tehdään jo kovaa vauhtia, vaikka kenelläkään ei ole varmuutta, mitä tapahtuu, milloin, tai tapahtuuko lopulta lainkaan. Britannian talous on jo ottanut osumaa, kun kasvu on ollut odotettua hitaampaa pelkojen vuoksi.

Vaikka brexitiä lykättäisiin, se ei poista pelkoa mihinkään, koska lykkäys ei ratkaise mitään. Sopimukseen pääseminen vaikuttaa mahdottomalta edes lisäajan kanssa, joten looginen päätelmä on, että todennäköisyys eroon ilman sopimusta kasvaa.

Pelon ansiosta voi kuitenkin vielä olla toivoakin.

Vaihtoehto erolle joko sopimuksen kanssa tai ilman on eron peruminen kokonaan. Senkin mahdollisuus on nyt kasvussa. Britannian uusien parlamenttivaalien tai uuden brexit-kansanäänestyksen tiellä on oikeastaan vain poliitikkojen pelko äänestäjien hirmutuomiosta ja kansan jakautumisesta entisestään. Välttämättä uusintaäänestys ei ratkaisisi mitään.

Pelot ovat oikeutettuja, mutta nyt kyse on siitä mitä lopulta pelätään eniten.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt