Kommentti: Ääni meni, tappio tuli – Mayn lähtölaskenta alkoi

rac

Julkaistu:

Britannian pääministeri taisteli sopimuksensa puolesta ääni käheänä, katkeraan tappioon saakka, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.


Kun alahuoneen jäsenet saapuvat parlamenttitaloon Lontoossa ja lähestyvät istuntosalia, he kulkevat sisään salin lämpiöön johtavasta koristeellisesta kaariovesta. Sitä vartioi kaksi patsasta – pronssiin ikuistetut pääministerit Winston Churchill ja David Lloyd George.

Churchill johti maataan läpi toisen maailmansodan hirmumyrskyn. Lloyd George nousi valtaan 1916 ja luotsasi Britannian voittoon ensimmäisessä maailmansodassa.

Britanniassa pääministerien historiallista merkitystä ja arvoa mitataan usein sillä, miten nämä selvisivät aikansa suurimmista haasteista. Pikkuasioita ei juuri jakseta muistella. Margaret Thatcher selvisi liput liehuen Falklandin sodasta 1982, Anthony Eden puolestaan kaatui vuoden 1956 Suezin kriisiin. Tony Blair vei vuonna 2003 britit Irakin sotaan valheellisin perustein – ja joutui häpeään Yhdysvaltain puudelina.

Tiistaina tehtiin taas historiaa, kun murrosajan pääministeri Theresa May hävisi taistelun brexit-sopimuksestaan. Hänen neuvottelemansa erosopimus Euroopan unionista kaatui alahuoneen äänestyksessä selkein lukemin.

Mayn diili ei kelvannut oikein kenellekään, vaikka siihen yritettiin hakea moneen kertaan selkeyttä ja tarkennusta Brysselistä. Oikeuskansleri Geoffrey Coxilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta, ettei viime hetken säätö EU:n kanssa Pohjois-Irlannin asemasta enää muuttanut tilannetta. Niin sanottuun backstop-järjestelyyn sisältyy yhä juridinen riski siitä, että Britannia saattaa jäädä kiinni tulliliittoon EU:n kanssa, jos osapuolet eivät kykene sopimaan tulevasta suhteestaan.

Tämä sopimus ei siis kelvannut Mayn oman konservatiivipuolueen eurokriitikoille, ei Pohjois-Irlannin unionisteille, eikä myöskään työväenpuolueelle. Nyt ollaan taas kriisissä.

May muistetaan tästä tappiosta vielä pitkään. Samoin muistetaan hänen edeltäjänsä David Cameron, joka otti huikean poliittisen riskin järjestäessään brexit-kansanäänestyksen kesällä 2016. Ja hävisi.

Keskiviikkona alahuone äänestää siitä, torjuuko Britannia EU-eron ilman sopimusta – niin sanotun no deal -brexitin. Totta kai torjuu, sehän olisi kaikille osapuolille katastrofi. No deal -brexit voisi johtaa Britannian mellakoihin ja kaaokseen 29. maaliskuuta, eropäivänä. Sopimuksettoman eron taloudelliset vaikutukset olisivat valtavat.

Jäljellä on torstaina vielä äänestys, jossa parlamentti päättää, pyytääkö Britannia lisäaikaa brexitille. Todennäköisesti pyytää. Aikalisä vaatisi vielä EU:n hyväksynnän. Totta kai se myönnettäisiin, sillä Brysselissäkään kukaan ei halua sopimuksetonta eroa.

Jos lisäaika tulee, on Theresa Mayn pakko erota, sillä uutta sopimusta neuvottelemaan hänestä ei enää ole. Poliittinen pääoma on kulunut loppuun.

Mahdollista on myös se, ettei uutta sopimusta tule, ja koko brexit peruuntuu. Kuka tietää? Vaatimukset uudesta kansanäänestyksestä kovenevat.

Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn vaati heti alahuoneen äänestyksen jälkeen uusia vaaleja. Corbyn saattaa tuoda alahuoneeseen esityksen epäluottamuslauseesta. Se voi viimeistään ratkaista Mayn aseman.

May jää historiaan. Häviäjänä, jota on jo ehditty jo haukkua maansa huonoimmaksi pääministeriksi vuosikymmeniin. Häviäjänä, joka kaikista vastoinkäymisistä huolimatta taisteli selkä suorana – ja ääni käheänä – loppuun saakka, yhtä taipumattomana kuin Churchill.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt