Mika Aaltolan kolumni: Trumpin luonnehdinta Kim Jong-unista muuttui nopeasti – kyse on erikoisesta respektipolitiikasta

Julkaistu:

Kolumni
Donald Trumpin respektipolitiikan idea on siinä, ettei tuloksien ja diilien saavuttaminen saisi jäädä kiinni ”turhasta” tarpeesta osoittaa paheksuntaa, kirjoittaa UPI:n ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Liberaali ihminen saattaa seuloa tuttavistaan ne, jotka eivät jaa samoja arvoja. Kansainvälisessä politiikassa tämä on tarkoittanut joidenkin valtiojohtajien ja valtioiden sulkemista paitsioon, arvoperustaisen kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle. Siellä he ovat olleet ikään kuin häpeärangaistusta kärsimässä kunnes ottavat opiksi.

Nyt käynnissä oleva siirtymä kilpailtuun maailmanjärjestelmään korostaa suurvaltojen roolia ja poliittisten johtajien persoonia. Kunnioituksen ja lojaalisuuden osoittaminen nousee yhä tärkeämpään asemaan.

Trump on kunnioituskeskeisen respektipolitiikan moniottelija. Hänen tapansa korostaa kunnioituksen merkitystä on noussut otsikoihin esimerkiksi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin tapaamisten yhteydessä Singaporessa ja Vietnamissa.

Pohjois-Korea on monella tavalla roistovaltio. Maan hallinto on surmannut ja vanginnut kansalaisiaan laajamittaisesti ja osallistunut joukkotuhoaseiden kehittämiseen sekä levittämiseen. Lähisukulaisiaan murhauttanutta Pohjois-Korean johtajaa ei ole pidetty kunniallisena, eikä häntä ole haluttu palkita huomiolla varsinkaan normeja rikkovista toimista, kuten ydinaseen kehittämisestä. Trump on kuitenkin murtanut tämän kaavan ryhtyessään suoriin neuvotteluihin Pohjois-Korean kanssa.

Trumpilaisen respektipolitiikan idea on siinä, ettei tuloksien ja diilien saavuttaminen saisi jäädä kiinni ”turhasta” tarpeesta osoittaa paheksuntaa yhteisten arvojen rikkomisesta. Tärkeät neuvottelut eivät saisi jäädä vuosikausiksi jumiin pelkästään paheksunnan tarpeen takia.

Liberaalimman Obaman aikana Yhdysvallat harjoitti hunajapolitiikkaa esimerkiksi Iranin suhteen. Erona nykyiseen oli, että positiivinen viesti ja kunnioituksen osoitus suunnattiin Iranin johdon asemesta suoraan Iranin kansalle. Obama lähetti ylistäviä videoviestejä iranilaisille. Yhteistyötä ja menestystä luvattiin, jos vain maan johto saataisiin muuttamaan linjaansa.

Trump ei puhu pohjoiskorealaisille. Hän ylistää suoraan maan johtajaa ystäväkseen, esimerkiksi tähän tapaan: ”Kim on lahjakas mies. Minä olen oppinut, että hän rakastaa maataan hyvin paljon”.

Vielä syksyllä 2017 Trumpin luonnehdinta Pohjois-Korean johtajasta oli tämä: ”Pohjois-Korean Kim Jong-un, joka on selvästi hullu mies jota ei huoleta oman kansansa näännyttäminen tai tappaminen, joutuu kovempaan testiin kuin koskaan aikaisemmin”.

 

Trumpin kunniantunto lienee New Yorkin gangsterimaailmasta, jonka kanssa hän rakennusyrittäjänä joutui tulemaan toimeen.

Trump on osoittanut, että hirmuhallitsijaan voi suhtautua monin tavoin. Torut voivat vaihtua pian kehuiksi ja päinvastoin.

Trumpin respektipolitiikka perustuu omintakeiseen käsitykseen kunniasta. Kotimaan politiikassa presidentti on käyttänyt hyvin soimaavaa kieltä entisestä jurististaan Michael Cohenista, joka ”kieli” Trumpin teoista erikoissyyttäjälle.

Mutta entisestä kampanjapäälliköstään Paul Manafortista, joka ei kielinyt vankilatuomionkaan uhalla, hän on käyttänyt ihailevia sanoja. Manafort on Trumpista kunniallinen mies, vaikka olisikin rikkonut lakia ja joutuisi vankilaan.

”Rotta”, joka huijaa ja kielii, on Trumpille pahin ilmestys eikä ansaitse mitään kunnioitusta tai suojelua. Trumpin kun­niantunto lienee kotoisin New Yorkin gangsterimaailmasta, jonka kanssa hän rakennusyrittäjänä joutui tulemaan toimeen. Voi hyvin olla, että tämä näkemys maailmasta heijastuu myös Trumpin kuvaan maailmanpolitiikasta ja tapaan, jolla hän ylläpitää suhteitaan tärkeisiin valtiojohtajiin.

Käsitys kunniasta asettaa Trumpin ja hänen kumppaninsa liberaalien arvojen ja lakien yläpuolelle. Ulkopolitiikka on tästä näkökulmasta tärkeiden valtiomiesten kykyä sovitella intressejä yhteen kumpaakin hyödyttävällä tavalla.


Pohjois-Korean johtajaa testataan nyt tässä mielessä. Onko hänestä ystäväksi? Vai onko hän vain rotta, joka huijaa Yhdysvaltojen johtajaa? Vietnamin tapaaminen ei sujunut Trumpin näkökulmasta hyödyllisellä tavalla. Häntä ja hänen edustamiaan etuja kohtaan ei osoitettu diilin vaatimaa kunnioitusta.

Pohjois-Korean nuori johtaja voi kuvitella, että kyseessä on shakkipeli, jota Pohjois-Korea on pelannut Yhdysvaltojen kanssa jo kymmeniä vuosia.

Trumpille kyseessä on kuitenkin respektipeli. Ongelmana on, että ovela shakkisiirto voi helposti näyttää respektipelissä pahimmalta mahdolliselta teolta, epäkun­nioittavalta huijaamiselta.

Kun Trump pelaa respektipeliä, kehuun vastaaminen kehulla luo vahvoja odotuksia ja sitoo loppujen lopuksi kuin vala.

Kun Trump totesi Helsingissä luottavansa Putiniin enemmän kuin omiin tiedustelupalveluihinsa, kyse oli huonosti sujuneesta respektipelistä. Samaa peliä pelataan, kun Trump sanoo uskovansa Saudi-Ara­bian johdon sanoihin koskien toimittajan murhaa Turkissa. Trump osoittaa lakien ja muiden moraalikäsitysten yläpuolella olevaa kunnioitusta.

Turha toivoa, että tämä kunnioitus tulee ilmaiseksi. Jos kunnioituksen kohteen myöhemmät siirrot ovat epämiellyttäviä, ne saattavat näyttää huijaamiselta. Trumpin logiikan mukaan tällä on oltava jyrkkiä kansainvälis-poliittisia seurauksia.

Nähtäväksi jää, miten Pohjois-Korean johtaja pärjää tässä pelissä, jota ei välttämättä edes tiedosta pelaavansa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt