Kommentti: Soinin vierailu Lavrovin luo sai tiukat raamit – toimittajille ohjeet välttää ”päällekkäisiä kysymyksiä”

Julkaistu:

Soini tapaa Lavrovin lisäksi Moskovassa myös nimeltä mainitsemattomia kansalaisjärjestöjen edustajia, joista ei kerrottu etukäteen julki mitään yksityiskohtia.
Ulkoministeri Timo Soini (sin) matkusti Moskovaan maanantai-iltana, jotta hän olisi paikalla hyvissä ajoin tavatakseen tiistaina venäläisen kollegansa, ulkoministeri Sergei Lavrovin.

Ministereiden on tarkoitus pitää yhteinen lehdistötilaisuus medialle puolilta päivin Moskovan aikaa eli noin kello 11 Suomen aikaa. Toimittajille on luvattu puoli tuntia ja mahdollisuus esittää neljä kysymystä: kaksi suomalaiselta medialta ja kaksi venäläiseltä. IS näyttää lehdistötilaisuuden suorana lähetyksenä.

Korkean tason suomalais-venäläisissä tapaamisissa kysymysten määrän rajoittaminen etukäteen on tavallista, joten suomalaistoimittajat joutuvat sopimaan keskenään yhteiset kysymykset ja niiden kulloisetkin esittäjät.

Viime vuosina on kuitenkin ollut yleistymään päin käytäntö, jossa toimittajien haluttaisiin kertovan järjestäjille etukäteen myös yhteisten kysymysten sisältö.

Eri tilaisuuksissa käytäntö on vaihdellut. Toisinaan ei tarvitse kertoa edes kysymysten aihepiiriä, joskus halutaan tietää kysymysten teemat ja joskus pitäisi ilmoittaa etukäteen jopa varsinaiset kysymyksetkin.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, suurin paine kysymysten ennalta kertomiseen tulee venäläisten suunnalta. Suomessa poliitikot ovat tottuneet siihen, että toimittajat kysyvät mitä kysyvät ja poliitikot sitten vastaavat, mitä vastaavat.

Soinin vierailun alla suomalaistoimittajien opastus tehtiin tavallistakin seikkaperäisemmin perusteluin. Sähköpostissa kerrottiin, että toimittajia pyydetään toimittamaan kysymyksensä Venäjän ulkoministeriön edustajalle etukäteen. Toisessa kohtaa ohjetta lievennettiin tosin hieman niin, että ohjeeksi tuli kertoa etukäteen joko kysymykset tai niiden teemat.

– Tällä pyritään välttämään päällekkäiset kysymykset, tiedotteessa perusteltiin.

Lehdistötilaisuudessa puheenvuorot tulee jakamaan Venäjän ulkoministeriön (Mid) lehdistöpäällikkö Maria Zaharova, jota kutsutaan hänen tiukan tyylinsä vuoksi myös ”Midin supertiedottajaksi”. Zaharova on siis viime kädessä hän, joka kaitsee tällä kertaa toimittajia niin, että päällekkäisiä kysymyksiä ei esitettäisi.

Lavrovin ja Soinin avustajien kantama huoli mahdollisista päällekkäisistä kysymyksistä on tietenkin ajattelevaista – ja osin aivan perusteltua. Kun aikaa on vähän, ei kannata tuhlata kaikkia minuutteja yhdestä asiasta puhumiseen.

Takavuosina on kuitenkin ollut myös tilanteita, joissa etukäteen sovittu lehdistötilaisuuden kesto onkin yllättäen lyhentynyt ja luvattujen kahden kysymyksen sijaan suomalaismedia on saanut kysyä vain yhden. Tilaisuutta moderoivalla lehdistöedustajalla onkin silloin iso päätös tehtävänään: juuri hänen on ratkaistava, kumpi kysymyksistä jätetään pois ”päällekkäisyyksien karsimiseksi”.

Joissakin rutiininomaisissa tiedusteluissa työnjako suomalaisten ja venäläisten toimittajien kesken voisi olla myös perusteltua. Mikäli kummankin osapuolen toimittajat saisivat etukäteen tietää, mistä aiheesta toiset aikovat kysyä, he voisivat näin luottaa siihen, että jokin teema nousee joka tapauksessa esille. Näin ei ole ainakaan toistaiseksi ollut, vaan tiedot välittyvät toimittajilta ainoastaan lehdistösihteereille ja heiltä kulloisillekin isännille.

Päällekkäisten kysymysten ongelmaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että joskus ne voisivat olla vain hyväksi. Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa on varmasti kymmeniä eri teemoja, jotka eivät tulisi tyhjentävästi kysytyiksi edes sittenkään, vaikka suomalaiset ja venäläiset toimittajat käyttäisivät kaikki heille suodut neljä kysymystä yhden ja ainoan asian käsittelyyn.

Kysymyksellä ja kysymyksellä voi olla myös keskenään suuri ero, vaikka aihe olisi sama ja käytetyt sanatkin liki tismalleen samat. Aika usein ero tulee kaiken lisäksi siitä, onko kysymyksen esittäjä venäläinen vai suomalainen toimittaja.

Venäjällä on tavallista, että ainakin osa maan valtiollisten tiedotusvälineiden toimittajien esittämistä kysymyksistä on tilaustöitä maan johtajilta. Eli siis käytännössä venäläistoimittaja saattaa kysyä juuri sitä ja juuri siihen sävyyn, kuinka Lavrov tai Putin haluaakin asiaa heiltä kysyttävän.

Tätä voidaan käyttää myös toisin päin. Venäläistoimittaja saattaa kysyä esimerkiksi Soinilta tai Niinistöltä kärkkään kysymyksen juuri siitä teemasta, josta Lavrov tai Putin haluaakin suomalaisvierastaan kovistella.

Suomalaistoimittajilla ei tällaista maamme johtajien jeesaamiskultturia ole, joten hankalia kysymyksiä esitetään sekä omille että vieraille. Pääsääntönä on yrittää kysyä sellainen kysymys, johon vastaajan olisi pakko sanoa edes jotain konkreettista tai uutta.

Joskus kysytään tarkoituksella myös sellainen kysymys, jonka tiedetään jo etukäteen jäävän vaille vastausta. Kysymys on yksi tapa ottaa kantaa, nostaa jokin asia suurten johtajien tietoon ja näyttää, että meitä suomalaisia huolettaa tämä asia – vaikka mitään vastausta ei olisikaan luvassa.

Halu välttää päällekkäisiä kysymyksiä lieneekin kaunis kiertoilmaus sille, mitä kysymysten pyytämisellä etukäteen viime kädessä haetaan. Avustajat halunnevat varmistaa, että Lavrovia ja Soinia ei yllätetä jollain erityisen hankalalla kysymyksellä tv-kameroiden edessä ilman etukäteisvalmisteluita.

Mutta entäpä jos joku kerta kävisikin niin, että suomalaistoimittajat ilmoittaisivat jo etukäteen kysyvänsä kaksi päällekkäistä kysymystä? Eli vaikkapa varaisivat siten mahdollisuuden tarkentavaan kysymykseen samasta aiheesta, sillä nykyisessä käytännössä tarkentavien kysymysten teko ei ole mahdollista.

Tai ilmoittaisivat kysymyksen teeman olevan yksinkertaisesti vain ”Venäjän suurvaltapolitiikka”? Aihepiiri on sellainen, että sen alle saisi mahtumaan melkein minkä tahansa kysymyksen ja aina oltaisiin teeman ytimessä.

Tai ilmoittaisivat etukäteen kysyvänsä aiheesta X, mutta vaihtaisivatkin lennosta aivan toiseen aiheeseen kesken suoran tv-lähetyksen? Tulisiko myöhemmin rankaisutoimia? Vai todettaisiinko vain sulassa sovussa, että ei tässä mitään: meillähän on tämä sanan- ja lehdistönvapaus sekä Suomessa että Venäjällä.

Toimittajien kysymysten lisäksi toinen kuuma peruna vierailussa näyttää olevan Soinin aie tavata venäläisiä kansalaisjärjestöjen edustajia.

IS yritti kysyä maanantaina, mitä kansalaisjärjestöjä ja keitä henkilöitä Soinin on tarkoitus tavata, mutta mitään tarkennuksia ei ollut saatavilla. Soinin avustajat vetosivat eri sanankääntein joko tietämättömyyteensä tai siihen, että joku muu voi mahdollisesti kertoa jotain jossain vaiheessa.

Matalaan profiiliin voi olla useita syitä.

Ensimmäinen lienee se, että Venäjän virallinen johto ei välttämättä ole kovin innoissaan siitä, jos Soini aikoo tavata myös Kremlin kriitikoihin luettavia kansalaisaktivisteja.

Kokemus on myös osoittanut, että joskus venäläisille kansalaisjärjestöjen edustajille saattaa tulla uskomattomia esteitä siinä vaiheessa, kun he haluavat tavata ulkomaalaisen poliitikon tai diplomaatin. Siksi lienee parempi, että kenenkään tapaamista ei kuuluteta etukäteen varmana asiana.

Kysymys on myös diplomaattisesta kohteliaisuudesta. Tärkein tapaaminen on tietenkin Lavrovin kanssa, joten muiden mahdollisesti tavattavien henkilöiden nimiä ei haluttane luetella etukäteen sen vuoksi, että vierailun isännältä ei viedä pois hänen ansaitsemaansa huomiota.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt