Kommentti: Theresa May yrittää ratkaista järjellä asioita, joita ei ratkaista järjellä

Julkaistu:

Onko hänestä Britannian pelastajaksi, pohtii erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Kalpea nainen seisoo ja pitää puhetta Westminsterin alahuoneen salissa. Muut yrittävät hiljentää hänet huutamalla. Theresa May näyttää yksinäiseltä ja hän on sitä.

– En juorua ihmisten kanssa lounaalla, en istu parlamentin baareissa, en näytä tunteitani, May itse kertoi pyrkiessään konservatiivipuolueen johtoon vuonna 2016.

Economist-lehden tuore arvio päätyy samaan. Paitsi brittiparlamentin baareissa, May ei käy myöskään sen teehuoneissa. Hänellä on muutama uskottu neuvonantaja. Pääministerillä on vähän ystäviä hallituksessa ja parlamentissa.

Kun poliitikko, jolla ei ole ystäviä on törmäämässä tiiliseinään täydessä vauhdissa, kuka varoittaa häntä?

– Politiikka ei ole peliä, on Mayn tunnuslause.

Mutta entä sitten, kun politiikassa pitäisi todella pelata?

Harmaasta kuusikymppisestä asiapoliitikosta ei pitänyt tulla hurmaavan David Cameronin seuraajaa. Kymmenen vuotta Mayta nuorempi Cameron uhkui vauhtia ja charmia. Mutta varomaton lupaus kansanäänestyksestä EU-erosta koitui hänen kohtalokseen. Asiallisen papintyttären tehtäviksi jäi jälkien korjaaminen.

Nuorena Theresa Brasier työskenteli Bank of Englandissa ja muutenkin rahoitusalalla, josta löytyi aviomies Philip May. Surukseen pari jäi lapsettomaksi ja Theresa May keskittyi politiikkaan.

Parlamenttiin hän pääsi vuonna 1997 ja oli pian jo mukana konservatiivien varjokabinetissa. Kun puolue pääsi valtaan, Maysta tuli sisäministeri.

 

Oppinsa elämään hän on hakenut pankkialalta, jossa uskotaan rationaaliseen ajatteluun.

Usein muistutetaan, että May vastusti itse brexitiä ennen kansanäänestystä. Sisäministerinä hän kuitenkin loi ilmapiiriä, joka ratkaisi äänestykseen.

Brittien suhde Eurooppaan on vaikea historiallinen ja psykologinen sotku. Yksi ratkaiseva elementti on muukalaispelko. Monikulttuurisessa Britanniassa kyse ei ole suoraviivaisesta rasismista. Tummaihoisetkin britit voivat olla huolissaan ”puolalaisista putkimiehistä”, joiden vuoksi hyvin palkatut työpaikat katoavat. Turkin tulolla EU:n jäseneksi peloteltiin, vaikka siihen ei ole nyt mitään realistista mahdollisuutta.

Sisäministeri May siunasi vuonna 2013 Operation Vakenin, jonka nimi kuulostaa natsi-Saksaan sijoittuvalta seikkailuelokuvalta. Se sisälsi ”Menkää kotiin” -pakettiautot, jotka kiersivät Lontoon maahanmuuttajakaupunginosia. Niihin teipatuissa julisteissa varoitettiin, että ne jotka eivät itse lähde, pidätetään. Hankkeesta nousseen kohun vuoksi operaatiota ei laajennettu muihin kaupunkeihin.

Vuonna 2018 kohuttiin kymmenien, lähinnä Karibialta tulleiden siirtolaisten karkottamisesta väärin perustein Britanniasta. Osa oli elänyt maassa käytännössä koko ikänsä. Se kosketti syvästi, sillä karibialaissyntyisiä brittejä on paljon ja he ovat muokanneet koko maan kulttuuria.

Skandaali sai nimensä Windrush-laivasta, joka toi ensimmäiset siirtolaiset 1940-luvulla. Sen syynä oli osin alkeellinen henkilötietojen arkistointi, osin kiihkoileva ilmapiiri, josta May oli osavastuussa.

Viime viikkoina viikolla Britanniassa on vallinnut kuin sotaa edeltävä tunnelma, kun Mayn brexit-suunnitelma kaatui. Lentokonevalmistaja Airbus ilmoitti, että se voi joutua siirtämään tehtaitaan muualle. Elektroniikka- ja viihdejätti Sony kertoi siirtävänsä Euroopan pääkonttorinsa Lontoosta Amsterdamiin. P&O-Ferries ilmoitti siirtävänsä kanaalin lauttojaan Kyproksen lipun alle. Koiranruokaa myyvä Pets at Home varastoi sitä brexitin varalle.
Brexitin kannattajien lupaamista uusista tuottoisista kauppasopimuksista ympäri maailmaa ei näy merkkiäkään.

Euroopassa ajatellaan yhä, että pelästys saa britit perumaan eronsa joko parlamentissa tai uudessa kansanäänestyksessä. Ainahan sitä toivoa voi.

Talousviisauden ajatus on, että ihmiset ja kansakunnat ovat rationaalisia toimijoita, jotka päättävät kukkaro edellä. No montako sellaista ihmistä tunnette? Ja kansakunnat eivät niin tee, eivät ainakaan ylpeät kuten britit.

Vielä muutama sukupolvi sitten Britannia hallitsi meriä ja kaukaisia maita. Toisen maailmansodan jälkeen imperiumi romahti kohtuullisen hallitusti. Britit eivät enää käyneet kovin montaa veristä siirtomaasotaa kuten ranskalaiset.

Briteille jäi usko, että he olivat jotain erityistä Euroopassa, etenkin kun mahtavat yhdysvaltalaisetkin ovat melkein brittejä. Brittien historiankirjoituksen mukaan he pelastivat Euroopan kahdesti Saksalta 1900-luvulla. Alentuisivatko he tunnustamaan erehdyksensä ja anelemaan mannereurooppalaisilta, että saisivat sittenkin jäädä unioniin?

Theresa May on asiallinen järki-ihminen, joka ei näytä tunteitaan. Oppinsa elämään hän on hakenut pankkialalta, jossa uskotaan rationaaliseen ajatteluun.

Sellainen on hänen maastaan kadonnut. Saattaa olla, että May on viimeinen johtaja, jota Britannia juuri nyt tarvitsisi.

Mutta Mayn tahto ei lannistu. Vaikka tiiliseinä tulee jo kovaa vastaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt