Mika Aaltolan kolumni: Vaaliturvallisuus vaatii uusia työkaluja - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Vaaliturvallisuus vaatii uusia työkaluja

Julkaistu: 4.2.2019 8:08

Vihamielinen vaalivaikuttaminen on maailmalla yleistyvä trendi. Ilmiöstä on puhuttu paljon myös Suomessa.

Suomessa on jo Supon terrorismin todennäköisyyttä mittaava asteikko. Vaalihäirinnässä on kyse astetta vakavammasta ilmiöstä, demokratian kannalta kriittisimmästä instituutiosta ja sen uskottavuudesta. Äänestäjiä ei ole syytä jättää oman onnensa nojaan kiihkeässä vaali-ilmapiirissä, jossa katseet ovat kuumeisen keskittyneitä vaalipäivään ja kohut ja jännitys tuottavat häirinnän oikea-aikaista tiedostamista estävää putkinäköä.

Vihamielinen vaalivaikuttaminen on maailmalla yleistyvä trendi. Ilmiöstä on puhuttu paljon myös Suomessa. Keskustelu kuitenkin liikkuu usein yleisellä tasolla. Seminaareja ja koulutuksia järjestetään. Ihmisten medialukutaitoja eheytetään valistuksella. Hyvä näin. Mutta demokratiaa rapauttaville häirintätavoille olisi melko helppoa luoda pitävämpiä markkinaehtoisia, kansalaisyhteiskunnallisia ja valtiollisia pidäkkeitä.

 Disinformaatiota levitetään pitkäaikaisesti ja jatkuvasti, pyrkien laventamaan ja syventämään yhteiskunnallisia juopia.

Yhdysvaltojen 2016 vaalien yhteydessä Venäjä toteutti operaation maan demokratian epävakauttamiseksi. Mallia käytettiin myös Ranskan ja Saksan vaaleissa 2017. Perustyökalupakki oli viisiportainen.

Moni on törmännyt ensimmäisen portaaseen. Disinformaatiota levitetään pitkäaikaisesti ja jatkuvasti, pyrkien laventamaan ja syventämään yhteiskunnallisia juopia. Myös Ranskan presidentin- ja Saksan parlamenttivaalien yhteydessä sosiaalinen media valjastettiin ilmapiiriä myrkyttävän uutisoinnin käyttöön, mutta tulokset olivat vähemmän vaikuttavia. Suomen presidentin- ja Ruotsin parlamenttivaalien yhteydessä häirintä oli vähäistä ja etupäässä lähtöisin maiden sisältä.

Toinen askel on tiedon varastaminen. Kun disinformaation avulla on valeltu bensaa tulehtuneisiin yhteiskunnallisiin suhteisiin, tarvitaan arkaluonteista materiaalia sytyttämään sisäinen jännite. USA:ssa keskeisen ehdokkaan kampanjan sähköpostien varastaminen tarjosi skandaaleihin tarvittavaa tulta.

Kolmas vaihe on varastetun sisällön vuotaminen erilaisten mukamas aktivistitahojen toimesta internetiin. Siellä neulaa heinäsuovasta etsivät kymmenet tuhannet sosiaalisen median vapaaehtoiset, jotka haistavat palaneen käryä, vastustavat poliittista korrektiutta ja näkevät eliitin salaliittoja.

 Kolmas vaihe on varastetun sisällön vuotaminen erilaisten mukamas aktivistitahojen toimesta internetiin.

Neljäs vaihe on valkopesu, jossa media julkaisee skandalööseja uutisia miettimättä, mitä ja kenen tarkoitusperiä se edesauttaa.

Viides taso, yhteistoiminta, on hyvin vaarallinen. Jokin ehdokas tai puolue saadaan yhteistyöhön ulkoisen häiritsijän kanssa. Tätä Yhdysvalloissa nyt tutkitaan. Yhteistoimintaa auttaa se, että kampanjametodit ovat kehittyneet. Cambridge Analytican kaltaiset vaalivaikuttamiseen erikoistuneet hämärät yritykset räätälöivät sosiaaliseen mediaan uusia jopa tekoälypohjaisia vaikutuskeinoja. Nämä yritystoimijat toimivat poikkirajallisesti ja muuttavat yhteistoiminnan ekosysteemiä luomalla helposti naamioitavia välikäsiä sekä vaikutuskanavia.

Vaalihäirinnän operaatiolla on siis oma tunnistettava kaavansa ja sormenjälkensä. Olisi tärkeää luoda vaalien turvaamiseen liittyvää liiketoimintaa ja kansalaisaktiivisuutta. Jo olemassa olevia työkaluja käyttämällä voisi melko helposti luoda äänestäjille monitorointivälineitä häirinnän havaitsemiseksi.

Sen sijaan, että katsotaan jälkikäteen oikeudellisilla tutkimuksilla, vaikutettiinko vaaleihin vai ei, olisi oleellista tarjota äänestäjille läpinäkyviä, uskottavia ja jatkuvasti päivittyviä mittareita ymmärtää, mitä vaaleissa on tekeillä – kampanjoiden vielä ollessa käynnissä.

Tämä vaalivaikuttamisen Richterin asteikko mittaisi etenkin vihamielisen vaikuttamisen vakavuutta ja todennäköisyyttä. Äänestäjillä olisi parempi tilannekuva, milloin ja miten heidän korvienväliinsä yritetään vaikuttaa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Lisää aiheesta