Jukka Tennilän kolumni: Kansanäänestys, pitkä oppimäärä

Julkaistu:

Kolumni
Britannian kaaos osoittaa, ettei politiikassa pidä yrittää liian vaikeita pelikuvioita, kirjoittaa Jukka Tennilä.
Britannian sekava poliittinen tilanne on kuin pitkittynyt oppitunti kevytmielisesti päätetyn kansanäänestyksen vaaroista.

Jos hallitus päätyy kysymään kansan eikä kansan valitseman parlamentin kantaa, sen pitäisi asettaa vastausvaihtoehdot niin, että kummankin vaihtoehtoisen vastauksen kanssa voidaan elää. Britanniassa on nyt yli kaksi ja puoli vuotta yritetty elää kansanäänestyksessä voittaneen irti EU:sta -kannan kanssa, eikä valmista näytä tulevan.

Ex-pääministeri David Cameronin lupaus järjestää EU-kansanäänestys auttoi konservatiivit voittoon vuoden 2015 vaaleissa. Seuraavana vuonna järjestettiin kansanäänestys, jossa kansa äänesti Cameronin kannalta väärin. Cameron ei ollut varautunut EU-mielisten tappioon ja erosi.

Cameronin seuraajaksi nousi Theresa May, joka ei näytä saavan EU:n kanssa neuvoteltua erosopimusta hyväksytyksi parlamentissa. Sopimuksen vastustajat voittivat parlamenttiäänestyksen yli 200 äänen erolla.

Parlamentin enemmistö tuntuu olevan sillä kannalla, että EU:sta voidaan lähteä vain sopien, mutta EU:lle käy vain se erosopimus, jonka Britannian parlamentti kaatoi. Jos tämä kuulostaa sekavalta, se johtuu siitä, että se on sekavaa.

Pian erosopimuksen kotimaisen kaatumisen jälkeen May voitti kuitenkin luottamusäänestyksen, jota oppositiota ja työväenpuoluetta johtava Jeremy Corbyn oli vaatinut. Parlamentti siis luottaa Mayn henkilöön mutta ei hänen politiikkaansa.

 

Voitaisiinko kansanäänestyksellä ratkaista, onko sopivaa järjestää uusi kansanäänestys?

Tarinan opetus tässä vaiheessa on, ettei politiikassa pidä yrittää liian vaikeita pelikuvioita. Kansanäänestyksen lupaamalla konservatiivit voittivat vaalit, mutta voitto osoittautui Pyrrhoksen voitoksi, koska kansanäänestyspäätöksen täytäntöönpano ei onnistu.

Kaiken kukkuraksi konservatiivit menettivät parlamenttienemmistönsä Mayn julistamissa uusintavaaleissa ja joutuivat pienen pohjoisirlantilaisen unionistipuolueen panttivangeiksi. Maylle ei kelvannut Cameronin hankkima enemmistö, vaan hän halusi hankkia itse suuremman, mutta se projekti ei mennyt niin kuin elokuvissa.

Kesän 2016 kansanäänestystä edeltäneessä mielipidetaistelussa EU-jäsenyyden vastustajat uskottelivat eron johdattavan Britannian ennennäkemättömään vaurauteen. Todellisuudessa hallitukselta ei säästy varoja edes ex-ulkoministeri Boris Johnsonin passittamiseksi parturiin.

Päättäjien tehtävänä on käyttää valtaa, eikä kansalta vaaleissa saatua valtaa ole syytä ujostella luovuttamalla sitä kansanäänestyksissä pois. Perussäännön mukaan kansa on yleensä ronkelimpaa kuin kansan valitsema parlamentti.

Kuuma puheenaihe Lontoossa on, voidaanko kansanäänestyksellä aiheutettu vahinko nyt korjata uudella kansanäänestyksellä, jotta Iso-Britannia ei näivettyisi Pikku-Britanniaksi.

Voitaisiinko kenties kansanäänestyksellä ratkaista, onko sopivaa järjestää uusi kansanäänestys?

Suomessa on järjestetty valtakunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys vain kahdesti. Jälkimmäisessä, syksyn 1994 kansanäänestyksessä hyväksyttiin Suomen EU-jäsenyys. Vuoden 1931 kansanäänestyksessä oli äänestetty kieltolaki kumoon.

Kummankin suomalaisen kansanäänestyksen tulos oli järkevä, mutta päättäjien olisi pitänyt osata kansan kantaa kysymättäkin kaataa trokareita suosinut kieltolaki.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt