Ulkomaat

Mika Aaltolan kolumni: Myrskyn jälkeen ei koita poutasää

Julkaistu:

Kolumni
Eurooppaa vaivaa yhä syvempi tulevaisuuden näkymien puute, kirjoittaa Mika Aaltola.
Historian piti edetä kohti EU:n syvenemistä ja laajentumista. Näin ei kuitenkaan käy. Tie sisään EU:hun on monille maille yhä kivisempi. Esimerkiksi Georgialta ja Ukrainalta jäsenyysprosessi on käytännössä jäädytetty. Britannian tie ulos on ollut umpihankeen tarpomista. Nostalgia mennyttä imperiumia kohtaan ravistelee Britanniaa. Iso-Britannia ei enää tule samalla tavalla isoksi kuin joskus historiassaan. Eurooppaa vaivaa yhä syvempi tulevaisuuden näkymien puute.

USA:ssa hallinnon osittaisesta sulkemisesta uhkaa tulla pysyvämpi ilmiö. Trump ajaa maata alas. Joillekin se on osoitus luovasta tuhosta, jolla voi olla myös positiivisia seurauksia. Toisille Trumpin vaisto on fiasko, jolla osoitetaan kunnioitusta hänen valintansa taustalla olleita toimijoita kohtaa. Yhä useampi yhdysvaltalainen epäilee presidenttiään Venäjän kätyriksi.

Euroopan ahdinkoa syventää se, että Nato on todennäköisesti toimintakyvytön tositilanteessa. Ajatus siitä, että Trump ei ehkä puolustaisi jäsenmaita sotilaallisen hyökkäyksen sattuessa, epävakauttaa koko itäistä Eurooppaa. Avoimen sodan hinta on vieläkin hyvin korkea etenkin jo muutenkin taantuvalle Venäjälle.

 

Nyt tarvittaisiin viisautta, vastuukantoa ja päättäväisyyttä.

Mutta konfliktia käydään kuitenkin jo nyt toisin keinoin, propagandan, vaikutus­operaatioiden ja mustan rahan verkostojen avulla. Altistuma on syvä ja laaja. Venäjällä on nyt kommunismia houkuttelevampi ideologinen vientituote, kristillinen nativismi, joka vastustaa liberaalia läntistä ”hapatusta” ja sen ydininstituutioita, kuten Natoa ja EU:ta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Trumpin hallinto mobilisoi liittolaisiaan omiin projekteihinsa. Esimerkiksi Iranin uhka on tällainen. Kiina on toinen kohde, jonka suhteen liittolaisia asetetaan valintojen eteen. Kyse ei ole enää siitä, mitä USA voi tehdä Euroopan eteen, vaan miten Eurooppa voi osallistua Trumpin hallinnon ad hoc -projekteihin.

Nyt tarvittaisiin viisautta, vastuukantoa ja päättäväisyyttä. Mutta onko kuitenkin helpompi sulkea silmät kehitykseltä? Euroopan oma mobilisoituminen vaatisi omaehtoisia visioita aikana, jota leimaa niiden puute. Onni onnettomuudessa on, että Trumpin tarjoama luova tuho ei saa korkeaa kannatusta. Sitä vastaan on jo nousemassa vastavallankumous USA:ssa. Entiselleen Amerikka ei kuitenkaan Euroopan kannalta muutu. Odotettavissa on entistä rauhattomampia aikoja.

 

Trumpin luovaa tuhoa vastaan on USA:ssa nousemassa vastavallankumous.

Britannia on liian tärkeä ja iso menettäväksi kovan brexitin kautta. On turha elätellä kuvitelmaa, että brexitin jälkeen sekä britit ja eurooppalaiset voisivat aloittaa ikään kuin uudestaan ja toteuttaa haaveissaan olleita projekteja. Ehkäpä olisi hyvä löytää joustavia ja luovia tapoja jäädyttää Britannian matka ulos. Britannian lähtiessä EU liikahtaa itään ja etelään. EU menettää ison osan mahdollisesta puolustuskapasiteetista, transatlantisesta pääomastaan ja taloudestaan. Kovan brexitin jälkeinen Britannia olisi tuuliajolla ja taipuvainen riitautumaan naapureidensa kanssa.

Kiina integroi lännen ponnettomuuden olosuhteissa lähellä ja kaukana sijaitsevia maita omaan imperiumiinsa. Kun Georgia solmi vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa, Kiina neuvotteli nopeasti maan kanssa omansa. Sopimus tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden viedä ”made in Georgia” -tuotteita EU:n alueelle hyvin edullisin ehdoin. Samalla Georgia integroituu tiiviimmin kiinalaiseen geopoliittiseen ja taloudelliseen ekosysteemiin.

Kun keskusalue Kiinassa vääjäämättä tulevaisuudessa kohtaa taloudellisia haasteita, motiivi kiristää otetta lähellä ja kaukana vahvistuu. Vaarana on, että käsillä olevaa sekasotkua seuraa lännen ja Kiinan intressien raju törmäys. Kipuilevat valtakeskukset toimivat silloin yhä vähemmän järjen varassa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt