Ulkomaat

Kommentti: Kiinaa ei pidä kumarrella

Julkaistu:

Suomen täytyy pitää suhteensa Aasian talousjättiin tiiviinä ja samalla riittävän etäisinä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala Pekingistä.
Presidentti Sauli Niinistöstä taitaa pian tulla Euroopan unionin johtava suurvaltasuhteiden tuntija. Niinistöllä on hyvät henkilökohtaiset suhteet Vladimir Putiniin, Donald Trumpiin ja Xi Jinpingiin. Viimeksi mainitun kanssa hän keskusteli muun muassa valtapolitiikasta Pekingissä maanantaina alkaneella valtiovierailulla.

Tällaisia suhteita ei rakenneta hetkessä, vaan vähitellen, vuosien kuluessa. Se on pitkäjänteistä työtä, jonka hedelmiä presidentti korjaa nyt toisella virkakaudellaan.

Henkilökohtaiset suhteet avaavat ikkunan suljettuun maailmaan, siihen mitä huippujohtajat ajattelevat ja sanovat julkisuudelta piilossa, vierailujen yleisen juhlahumun ja hymistelyn takana. Se on arvokasta tietoa.

Niinistö on taatusti hereillä kaikesta siitä, mitä Kiina tekee ja mihin se pyrkii. Ja miten se kohtelee esimerkiksi vähemmistökansallisuuksiaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kiinalla on kunnianhimoinen tavoite tulla johtavaksi globaaliksi supervallaksi. Ja jos tämä visio joskus toteutuu, on Kiina ensimmäinen tähän asemaan noussut autoritaarinen, kommunistinen valtio – orwellilaiseksi poliisivaltioksikin sitä on kutsuttu.

Kiusalliset asiat esiin

Presidentti teki maanantaina juuri sen, mitä Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija ja aktiivinen Kiina-keskustelija Jyrki Kallio vaati IS:n haastattelussa.

Niinistö puhui avoimesti Xin kanssa sekä Kanadan kansalaisten mielivaltaisista kostopidätyksistä Kiinassa että uiguurien synkästä tilanteesta. Tutkija Kallio piti presidentin moraalisena velvollisuutena ottaa valtiovierailulle esille isäntien kannalta kiusallisia asioita.

 

On päivänselvää, ettei Kiina ei pidä arvossa länsimaisia käsityksiä demokratiasta, vapaudesta ja oikeusvaltioperiaatteesta.

On päivänselvää, ettei Kiina ei pidä arvossa länsimaisia käsityksiä demokratiasta, vapaudesta ja oikeusvaltioperiaatteesta – Xi on puheissaan tuonut selkeästi esille sen, että Kiinalla on aivan omat arvonsa.

Samaan aikaan Suomi syventää suhteitaan Kiinaan jatkamalla ”uudentyyppistä kumppanuutta”, joka osittain liittyy Xin silkkitiealoitteeseen. Tässä voi nähdä ristiriidan meille tärkeiden arvojen ja taloudellisen hyödyn tavoittelun välillä.

Taloudellisilla voimavaroillaan Kiina hakee poliittista vaikutusvaltaa kaikkialle maailmaan – myös Eurooppaan. Se ostaa paitsi strategista infrastruktuuria, myös vaikenemista. Kun sidokset Kiinaan ovat liian tiiviit ja yksipuoliset, hiipuu Kiinaan kohdistuva arvostelu. Tästä on jo merkkejä.

Talutusnuoraa varottava

Suomen on pidettävä suhteensa riittävän tiiviinä Aasian talousjättiin, jotta yhteistyö hyödyttää meitä. Ja samalla riittävän terveinä ja etäisinä, jotta emme joudu Kiinan talutusnuoraan.

Näyttää siltä, että Suomi osaa pelata tätä peliä riittävän taitavasti, jotta voimme pitää päätämme yhä pystyssä. Pekingiin ei ole syytä kumartaa, vaikka Kiina onkin niin suuri.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt