Ulkomaat

Huippupoliitikkoa syytettiin ex-mies­ystävänsä murhan tilaamisesta – huikea ura päättyi ”perienglantilaiseen skandaaliin”

Julkaistu:

Hugh Grantin tähdittämä BBC:n tv-sarja nosti Jeremy Thorpen tapauksen jälleen valokeilaan.
Homoseksuaali huippupoliitikko 1960–70-lukujen vanhoillisessa Britanniassa, pelkoa salailun paljastumisesta ja homouden käyttämisestä kiristyskeinona ja lopulta yksi vuosisadan skandaaleista, kun poliitikkoa syytetään miesrakastettunsa murhahankkeesta.

Jeremy Thorpen tarua ihmeellisempi tarina palasi viime vuonna otsikoihin Britanniassa paitsi näyttelijä Hugh Grantin tähdittämän BBC:n minisarjan ja sen saamien Golden Globe -ehdokkuuksien vuoksi myös tarinan tosielämän uusien koukeroiden myötä. Poliisi joutui tarkastelemaan omaa toimintaansa todisteiden peittelysyytösten vuoksi ja teki aluksi emämokan luullessaan väitetyn palkkamurhaajan jo kuolleen.


Thorpe itse kiisti syyllisyytensä ja homoseksisuhteen kuolemaansa asti vuonna 2014. Viime vuosina tapausta on käsitelty jälleen sekä kirjallisuudessa että dokumenteissa, ja samaan aikaan Thorpen maine uraauurtavana poliitikkona on osaksi palautettu hänen edustamassaan liberaalipuolueessa, vaikka rikosepäilyt ovat pysyneet.

– Hän oli tähti, jota kaikki pitivät erityisenä. Ja jatkuvasti häntä jäyti salaisuuden paljastumisen mahdollisuus, kiteytti Hugh Grant Thorpen poliittisen uran NPR:n haastattelussa kesällä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yläluokkaisen Eton- ja Oxford-koulutuksen saanut Thorpe valittiin pienen liberaalipuolueen riveistä Britannian parlamenttiin vain 30-vuotiaana vuonna 1959. Hän herätti huomiota Eurooppa-myönteisellä, ihmisoikeuksia ja siirtolaisuutta puolustavalla politiikallaan ja tuomitsi jyrkästi Etelä-Afrikan kaltaiset sortohallinnot. Vuonna 1967 hän nousi liberaalipuolueen johtoon ja oli lähellä ministerin paikkaakin perinteisten valtapuolueiden konservatiivien ja työväenpuolueen kamppailun vaa’ankieliasemassa.


Siviilielämässään Thorpe koki tragedian, kun hänen ensimmäinen vaimonsa Caroline Allpass kuoli autoturmassa 1970 vain pari vuotta avioitumisen jälkeen, ja Thorpe jäi pienen Rupert-pojan yksinhuoltajaksi. 1973 Thorpe avioitui uudelleen Marion Steinin kanssa.

Kaiken aikaa Thorpe kantoi salaisuutta: hän tunsi vetoa miehiin. Homoseksuaalisuus oli vuoteen 1967 asti laitonta Britanniassa, ja vaikka ei olisi ollutkaan, poliittinen ura olisi päättynyt kuin seinään jos totuus olisi tullut julki. Thorpe ei mitä ilmeisimmin salannut asiaa läheisimmiltä ystäviltään vaan jopa kehuskeli miesvalloituksillaan. Liberaalipuolueessa oli monia, jotka tiesivät tai ainakin epäilivät Thorpen seksuaalista suuntautuneisuutta.


Viime vuonna tuli Guardianissa julki myös Britannian työväenpuolueen papereita, joiden perusteella labour-poliitikotkin hyssyttelivät asiaa, koska Thorpen liberaalit tukivat heitä monissa poliittisissa kysymyksissä. Lisäksi pelättiin, että jos Thorpen kaapin luurangot paljastuisivat laajemmille piireille, esimerkiksi Etelä-Afrikan pahamaineinen tiedustelupalvelu voisi kiristää häntä niillä.

Thorpen kohtaloksi koitui lopulta mies nimeltä Norman Scott, tallipoika, jonka kanssa Thorpe omien sanojensa mukaan oli ystävystynyt vuonna 1961. Thorpe auttoi hanttihommasta toiseen ajelehtivaa Scottia useita kertoja ja kirjoitti tälle lämpöä tihkuvia kirjeitä, joissa käytti kaksikosta nimitystä ”pupuset”. Kirjeet tulivat julki puolitoista vuosikymmentä myöhemmin sinetöiden Thorpen uran loppumisen.


Scottin mukaan miehillä oli vuoden kestänyt fyysinen seksuaalinen suhde. Kun se päättyi, Thorpen ongelmat alkoivat. Scott joutui hakemaan apua sekä henkisiin että taloudellisiin ongelmiinsa, hän syytti niistä Thorpea ja kertoi suhteesta kaikille, jotka vain suostuivat kuuntelemaan. Myös poliisille ja brittilehdistölle, jotka kuitenkin kuoppasivat Scottiin syytökset epäuskottavina.

”Perienglantilainen skandaali” syntyi lopulta siitä, että Norman Scott yritettiin ampua lokakuussa 1975. Ilmeinen murhayritys oli tökerö, ja uhriksi päätyi vain hänen ulkoiluttamansa tanskandoggi. Nyt poliisi ja lehdistö kuitenkin alkoivat kuunnella Scottia, ja lopulta tämän tueksi ilmoittautui liuta todistajia. Heidän kertomuksistaan piirtyi musertava kuva häikäilemättömästi omaa etuaan ajaneesta roistopoliitikosta.

Ampumisesta tuomittu entinen lentäjä Andrew Newman väitti, että hänet oli palkattu murhaamaan Scott. Tilaustyön ja rahansiirtojen jäljet johtivat Thorpeen tämän aiemman bestmanin, pankkiiri David Holmesin kautta. Thorpen ystävä ja apuri, ex-kansanedustaja Peter Bessell kertoi, kuinka Thorpe oli ainakin vuodesta 1968 lähtien puhunut Scottin surmaamisesta tämän vaientamiseksi ja pohtinut jopa tapoja ruumiin hävittämiseksi.

– Ei se ole sen pahempaa kuin sairaan koiran lopettaminen, Bessell väitti Thorpen sanoneen.


Thorpen ”rakkauskirjeiden” vuotaminen julkisuuteen pakotti hänet eroamaan liberaalipuolueen johtajan paikalta toukokuussa 1976. Murhayrityssyyte eteni lopulta oikeudenkäyntiin asti, ja vain muutama päivä ennen sen alkua toukokuussa 1979 Thorpe sai äänestäjiltä kenkää myös kansanedustajan toimesta.

 

Thorpessa ruumillistui yläluokan arroganssi, luottamus siihen, että kaikesta voi selvitä.

Julkisesta oikeudenkäynnistä tuli aikansa erikoislaatuisimpiin kuulunut näytös, jossa oli sana sanaa vastaan. Thorpen puolustus onnistui kyseenalaistamaan Scottin, Newmanin ja Bessellin lausunnot leimaamalla nämä lehdistöltä rahaa lypsäviksi onnenonkijoiksi. Esimerkiksi Bessellin paljastettiin saavan tarinansa myynnistä vain puolet korvauksesta, jos Thorpea ei tuomitakaan. Tuomari ryöpytti todistajia ”loiseläjiksi”, ja valamiehistöltä meni lopulta vain pari päivää todeta Thorpe ja kolme muuta salaliittoepäiltyä syyttömiksi. Tapauksesta oli silti helppo vetää johtopäätös, että luokkayhteiskunnan eliitti suojeli omiaan.

– Thorpessa ruumillistui yläluokan arroganssi, luottamus siihen, että kaikesta voi selvitä, valtiotieteilijä David Rayside kuvaili Smithsonian-lehdelle.


Negatiivisen julkisuuden arvellaan viivyttäneen homoseksuaalisuuden normalisointia Britanniassa, sillä ensimmäinen poliitikko astui kaapista vasta 1980-luvun puolivälissä.

Vaimo Marion pysyi Parkinsonin tautiin sairastuneen Thorpen rinnalla loppuun asti.


Norman Scott, 78, asuu miesystävänsä ja koiriensa kanssa Devonissa Thorpen entisillä kotiseuduilla ja on saanut jälleen toistaa kertomustaan muun muassa siitä, kuinka Thorpe miesten ensimmäisenä yönä käytännössä pakotti hänet seksiin äitinsä kotona.

– En ole koskaan kertonut muuta kuin totuuden, kaikessa karmeudessaan, hän tokaisi Timesin haastattelussa viime huhtikuussa.

Perienglantilainen skandaali -tv-sarjan toinen ja kolmas jakso ovat katsottavissa Yle Areenassa. Koko sarja on katsottavissa Amazon Prime -palvelussa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt