Ulkomaat

Kommentti: Ihmisoikeus­viikko Putinin tapaan – ”Mehän emme halua, että meille käy kuten Pariisissa”

Julkaistu:

Putin keksi Ranskan mellakat uuden kurikampanjan perusteluksi: tunnettu ihmisoikeusaktivisti vangittiin ja duuma valmistelee lakia ”vallanpitäjien epäkunnioittavan arvostelun” rankaisemisesta, erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.
Neuvostoliiton kritiikkiin pohjautuvassa George Orwellin romaanissa Eläinten vallankumous kaikki eläimet olivat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet olivat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Nyky-Venäjällä kaikilla ihmisillä on oikeudet, mutta toisilla ihmisillä on vain pikkiriikkiset ihmisoikeudet.

Ja traagisinta on se, että kukaan ei voi koskaan tietää, kenen kohtaloksi koituvat pienimmät oikeudet ja kenestä tehdään varoittava esimerkki muiden pelottelemiseksi.

Sattuman oikusta ihmisoikeudet ovat puhuttaneet Venäjää erityisen paljon juuri tällä viikolla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Venäjän yksi legendaarisimmista ihmisoikeustaistelijoista, Ljudmila Aleksejeva, kuoli viime viikonloppuna 91-vuotiaana.

Vain päivää ennen kuolemaansa Aleksejeva allekirjoitti viimeiseksi jääneen vetoomuksensa. Siinä vaadittiin Venäjän oikeuslaitosta vapauttamaan vankilasta toinen tunnettu venäläinen ihmisoikeustaistelija, ex-kansanedustaja Lev Ponomarjov, 77, joka oli tuomittu joulukuun alussa 25 päivän vankeusrangaistukseen Facebookissa jaetun kirjoituksen vuoksi.

Ponomarjovin tuomio onkin tuorein tapaus, jossa tunnettu ja laajasti arvostettu ihminen saa yhtäkkiä itselleen vain pienet oikeudet.

Venäläinen tuomioistuin katsoi Ponomarjovin syyllistyneen luvattoman mielenosoituksen koollekutsumiseen, kun hän oli jakanut Facebookissa kirjoituksen, jossa vaadittiin oikeutta kahdelle FSB:n hampaisiin joutuneelle teininuorten ”ääriryhmälle”.

Vangittujen nuorten puolustajien mukaan kyse on tosiasiassa Venäjän turvallisuuselinten laatimasta ansasta ja lavastuksesta, jolla halutaan pelotella laajemminkin Venäjän nuorisoa pysyttelemään poliittisesti passiivisina.

Ponomarjov osallistui myös itse lokakuun 28. päivänä Moskovassa järjestettyyn mielenosoitukseen nimeltä Meidän lastemme ja teidän lastenne puolesta, jossa puolustettiin vangittuja nuoria ja vaadittiin Venäjän nuorelle sukupolvelle ylipäätään oikeutta poliittiseen toimintaan.

Ponomarjov oli siis yrittänyt auttaa nuoria, joiden vilpittömyyteen hän itse uskoi ja joiden oikeudet oli vuorostaan sitä ennen riistetty.

Kyse on oppositiohenkisistä nuorisoryhmistä nimeltä Uusi suuruus (Novoje velitshie) ja Verkosto (Set), joiden molempien väitetään valmistelleen Putinin väkivaltaista syrjäyttämistä.

On todisteita siitä, että FSB loi käytännössä itse Uusi suuruus -ryhmän omien peitetyöntekijöidensä avulla ja vangitsi sitten ansaan joutuneet nuoret väittäen heidän valmistelleen vallankaappausta. Vankilaan laitettiin muun muassa alaikäinen tyttö, joka täytti vasta telkien takana 18 vuotta.

Koko operaation epäillään olleen osa FSB:n kampanjaa, jolla se pyrkii osoittamaan omaa tehokuuttaan ääriryhmien paljastamisessa ja toisaalta luomaan varoittavan esimerkin siitä, kuinka pieninkin Putinin vastainen toiminta voi viedä vuosiksi vankilaan.
Myös Set-vallankaappausryhmän kohdalla on näyttöä turvallisuuspalvelujen masinoimasta lavastuksesta ja kidutuksesta.

Yksi pidätysten yhteydessä kuulusteltu, mutta vankilan välttänyt Ilja Kapustin on antanut julkisuuteen kuvia arpisesta vatsastaan, jossa näkyy hänen mukaansa sähkölamauttimen jäljet. Venäläisen tuomioistuimen mukaan jäljissä on kuitenkin kyse lutikanpuremista.
Kapustin pakeni heti kuulustelujen jälkeen Venäjältä ja haki keväällä turvapaikkaa Suomesta.

Saatuaan viikonloppuna tiedon Ljudmila Aleksejevan kuolemasta Ponomarjov itse vetosi puolestaan venäläiseen oikeusistuimeen, jotta hänen sallittaisiin osallistua pitkäaikaisen ystävänsä ja kollegansa muistotilaisuuteen.

Lupaa vankilasta poistumiseen ei kuitenkaan tullut, sillä venäläisen oikeuden mielestä yli 20 vuoden ystävyys ei ollut tehnyt Ponomarjovista riittävän läheistä Aleksejevan kanssa, jotta jäähyväiskäynti tämän arkulla olisi ollut perusteltua.

Kuin pisteenä i:n päälle tieto Ponomarjovin pysymisestä telkien takana tuli maanantaina 10. joulukuuta, jolloin Venäjälläkin juhlittiin YK:n ihmisoikeuksien päivää.

Tiistaina olikin sitten vuorossa jo Aleksejevan muistotilaisuus. Ja kuinka ollakaan, Ponomarjovin sijasta Aleksejevan avoimen arkun äärelle ilmestyikin itse presidentti Putin!

Putin toi mukanaan ison kimpun punaisia ruusuja ja muisteli kauniilla sanoilla vanhaa rouvaa, vaikka tämä oli omistanut vuodesta 2000 lähtien koko yhteiskunnallisen toimintansa juuri Putinin arvostelulle ja tämän hallintokoneiston uhreiksi joutuneiden auttamiselle.

Kaikki eivät katsoneet hyvällä Putinin käyntiä Aleksejevan arkulla, vaikka itse asiassa hetkessä oli suurta symboliikkaa.

Putinin luoma järjestelmä pystyi siis estämään Ponomarjovin pääsyn muistotilaisuuteen, mutta Putin itse ei uskaltanut jättää tulematta paikalle, sillä se se vasta olisikin herättänyt pahaa verta.

Pienestä mutta sitkeästä naisesta oli nimittäin kasvanut Venäjällä vuosien saatossa sellainen voimatekijä – koko kansan tinkimätön omatunto – että edes Putin ei uskaltanut vaientaa häntä eikä myöskään sivuuttaa hänen kuolemaansa kylmällä välinpitämättömyydellä.

Sattumalta tiistaille osui kaksi muutakin tärkeää ihmisoikeustapahtumaa.

Putin kiiruhti Aleksejevan arkulta suoraan kirjailija Aleksandr Solzhenitsynin patsaan paljastustilaisuuteen, jossa hän muisteli kunnioittavasti molempia legendaarisia hahmoja.

Aleksejevan ja Solzhenitsynin kohtaloissa oli kaiken lisäksi paljon yhtäläisyyttä.

Kumpikin joutui oman vakaumuksensa vuoksi 1970-luvulla maanpakoon: Aleksejeva Helsinki-ryhmän ihmisoikeustyönsä takia ja Solzhenitsyn Stalinin ajan vainojen paljastajana eli Vankileirien saaristo -kirjan kirjoittajana.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen he molemmat palasivat takaisin Venäjälle. Juuri rakkaus venäläisiin ihmisiin sai heidät palaamaan – tosin sillä erotuksella, että Solzhenitsyn ryhtyi vielä vanhoilla päivillään Putinin kannattajaksi, kun taas Aleksejeva näki Putinissa neuvostojärjestelmän pahojen piirteiden paluun ja säilytti kriittisen otteensa kuolemaansa asti.

Tiistai huipentui Venäjän presidentin ihmisoikeusneuvoston kokoukseen, jota Putin itse johti. Kokouksessa pidettiin hiljainen hetki Aleksejevalle ja kiinnitettiin huomiota ajankohtaisiin ihmisoikeusongelmiin.

Kremlin mukaan yksi kokouksen huolenaiheista oli Venäjän kansalaisten oikeuksien polkeminen ulkomailla esimerkiksi venäläisiin äiteihin ja lapsiin kohdistuvan viranomaisvainon muodossa. Suomea ei mainittu ainakaan julkisissa puheissa nimeltä, mutta kuten tunnettua, Kremlin propagandassa Suomesta on tehty yksi ”venäläisäitien vainon mallimaa”.

Ihmisoikeusneuvoston jäsenistä Nikolai Svanidzella riitti kuitenkin rohkeutta nostaa Putinin edessä esille myös Lev Ponomarjovin vankeusrangaistus ja ”vallankaappareina” vangittujen nuorten kohtalot.

Putin väisteli ensin ja väitti, ettei tiennyt tarkalleen kohujen taustoja. Hän myös ihmetteli ääneen väitteitä, että Venäjän turvallisuuspalvelu olisi voinut houkutella nuoret ansaan ja lavastaa heidät syyllisiksi.

Ponomarjovin vankeusrangaistuksen oikeudenmukaisuudelle Putin löysi kuitenkin ovelan perustelun Ranskasta asti:

– Kysehän oli luvattoman mielenosoituksen koollekutsumisesta. Mehän emme teidän kanssanne halua, että myös meillä kävisi kuten Pariisissa, Putin sanoi verraten Ponomarjovin tekoa Ranskassa väkivaltaisiksi yltyneisiin keltaliivien mielenosoituksiin.

Euroopassa on jo tätä ennen esitetty epäilyjä, että Kremlin-mieliset trollit olisivat hyödyntäneet keltaliivien liikettä niin, että Ranskan sisäsyntyistä protesti-ilmiötä olisi pystytty paisuttamaan mahdollisesti Venäjältä johdetuilla, Ranskan sisäisiksi naamioiduilla sosiaalisen median agitointikampanjoilla.

Putinin kommentin jälkeen selvää on ainakin se, että Ranskan mellakoita käytetään nyt Venäjän sisäisessä propagandassa oikeuttamaan entistä tiukempaa kuria, ”ettei meillä käy kuten Pariisissa”.

Keskiviikkona tästä uudesta kurikampanjasta saatiinkin jo ensimmäiset viitteet.

Duumalle annettiin lakiesitys, jonka mukaan Venäjän valtion, vallanpitäjien tai perustuslain ”ilmeisen epäkunnioittavasta arvostelusta” voitaisiin tuomita jatkossa sakkoihin tai 15 päivän mittaiseen vankeusrangaistukseen. ”Epäkunnioittavan ja virheellisen tiedon” levittämiseen syyllistyneet nettisivustot voitaisiin puolestaan sulkea.

Jos uusi sensuurilaki menisi tällaisenaan läpi, rangaistavaksi voisi siten tulla käytännössä mikä tahansa vallanpitäjiin kohdistuva kritiikki.

Parhaillaan Venäjän vankiloissa istuu satoja ihmisiä, joiden oikeudet on jo viety samaan tapaan kuin Neuvostoliitto vei ne aikanaan Aleksejevalta ja Solzhenitsyniltä.

Yksi tuoreimmista tapauksista on Krimiltä kaapattujen ja Moskovaan kuljetettujen 24 ukrainalaissotilaan vangitseminen. Yksi tunnetuimmista on kohuista on puolestaan ”terroristina” vankeuteen tuomitun krimiläisen elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin kohtalo.

Näyttääkin siltä, että elämä Venäjällä kiertää erikoisella tavalla kehää ihmisoikeuksien ympärillä. Järjestelmä tuottaa koko ajan uusia ihmisoikeuksien marttyyreitä samaan aikaan, kun järjestelmä tunnustaa joitakin edellisten aikojen virheitä.

Tällä viikolla Putin joutui muistelemaan kunnioituksella Aleksejevaa ja Solzhenitsyniä, joita Neuvostoliitto vainosi. Jonain päivänä koittanee vielä sekin aika, jolloin Putinin seuraaja on pakotettu muistelemaan kunnioituksella heitä, joita Putinin aika vainosi.

Mutta vielä ei olla näin pitkällä.

Toistaiseksi ollaan vasta siinä pisteessä, että Venäjällä on yksi henkilö, jonka oikeuksien turvaamiseksi oikeudet voidaan viedä tarvittaessa keneltä tahansa muulta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt