Keskimatkan ohjuksia rajoittavalle INF-sopimukselle voi heittää hyvästit – ja se on hulluutta - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Keskimatkan ohjuksia rajoittavalle sopimukselle voi heittää hyvästit – ja se on hulluutta

Yhdysvallat epäilee, että Venäjä on kehittänyt kuvan Iskander-M-ohjuksesta keskimatkan version, joka rikkoo INF-sopimusta. Kuva Zapad 2017 -sotaharjoituksesta Pietarin alueella.

Yhdysvallat epäilee, että Venäjä on kehittänyt kuvan Iskander-M-ohjuksesta keskimatkan version, joka rikkoo INF-sopimusta. Kuva Zapad 2017 -sotaharjoituksesta Pietarin alueella.

Julkaistu: 5.12.2018 15:11

Suurvallat ovat lähellä uutta tuhoisaa varustelukilpaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Yhdysvallat lähetti puolustusliitto Naton ministerikokouksesta tiistaina Venäjälle uhkavaatimuksen. Venäjällä on 60 vuorokautta aikaa ilmoittaa, että se noudattaa keskimatkan ohjuksia rajoittavaa INF-sopimusta. Jos Venäjä ei tähän sitoudu, Yhdysvallat irtautuu vastatoimena sopimuksesta.

Lue lisää: Ydinasesopimuksen vaarantuminen esillä Nato-kokouksessa

Tämä on huono kehityskulku. Erittäin huono.

INF-sopimus on ollut voimassa kolme vuosikymmentä. Neuvottelut sen sisällöstä ja toimeenpanosta olivat historiallinen saavutus, joka perustui yhteiseen käsitykseen varustelukierteen vaarallisuudesta ja kolmannen maailmansodan vaarasta.

”Ydinsotaa ei voi voittaa eikä sitä pidä koskaan käydä”, kirjoittivat Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov julistuksessa, jonka he antoivat ensimmäisessä huippukokouksessaan Genevessä marraskuussa 1985.

Mihail Gorbatshov ja Ronald Reagan allekirjoittivat INF-sopimuksen Washingtonissa 1987.

Mihail Gorbatshov ja Ronald Reagan allekirjoittivat INF-sopimuksen Washingtonissa 1987.

Kahden vuoden kuluttua julistuksesta johtajat allekirjoittivat Washingtonissa sopimuksen, joka poisti kokonaisen ydinaseiden luokan: maalta laukaistavat keskimatkan ohjukset, kantamaltaan 500–5 500 kilometriä. Sopimus kielsi sekä ballistiset että risteilyohjukset riippumatta siitä oliko ne varustettu ydinkärjin vai tavanomaisin räjähtein. Ohjukset tuhottiin, ja kumpikin osapuoli verifioi niiden purkamisen. Sopimukseen kirjattiin myös pykälät tarkastuksista, tiedonvaihdosta ja tapaamisista osapuolten välillä.

Voisi ajatella, ettei sopimuksella ollut merkitystä, sillä molemmilla supervalloilla oli arsenaaleissaan vielä tuhansittain muita ohjuksia: mereltä ja ilmasta laukaistavia keskimatkan risteilyohjuksia, pitkän kantaman mannertenvälisiä ohjuksia ja lyhyen kantaman taktisia ohjuksia.

Keskipitkän matkan ohjukset ovat kuitenkin pirullisia aseita, ja Euroopalle niiden poistuminen näyttämöltä oli 1980-luvulla suuri helpotus. Kukaan ei jäänyt kaipaamaan amerikkalaisten Pershingejä ja neuvostoliittolaisia SS-20-ohjuksia. Keskimatkan ohjuksissa yhdistyy suuri tuhovoima ja lyhyt lentomatka, joka antaa kohteelle vain vähän varoitusaikaa laukaisusta. Siksi niitä on erittäin vaikea torjua. Maalle sijoitettuina nämä aseet voidaan kätkeä vahvasti suojattuihin varastoihin ja laukaista liikkuvilta alustoilta.

Yhdysvaltain suurlähettiläs Eileen Malloy valvoi INF-sopimuksen kieltämien ohjusten tuhomista Kazakstanissa toukokuussa 1990.

Yhdysvaltain suurlähettiläs Eileen Malloy valvoi INF-sopimuksen kieltämien ohjusten tuhomista Kazakstanissa toukokuussa 1990.

INF-sopimus on pitkään ollut katkolla. Yhdysvallat ja Venäjä ovat jo muutaman vuoden ajan syyttäneet toisiaan sen rikkomisesta.

Presidentti Barack Obaman hallinnon aikana Yhdysvallat huomasi Venäjän kehittäneen uuden 9M729-risteilyohjuksen, joka voidaan laukaista maalta moottoroidulta alustalta. Se on todennäköisesti maavoimien versio mereltä laukaistavasta Kalibr-ohjuksesta, jota Venäjä on jo testannut Syyrian sodassa, tai sitten kehitelmä 9M728-ohjuksesta eli Iskander-M:stä. Uusi 9M729 tunnetaan Naton koodinimellä SSC-8. Se otettiin operatiiviseen käyttöön viime vuonna.

Venäjä kyllä myöntää uusien ohjusten olemassaolon mutta väittää, että niiden kantama jää alle 500 kilometrin rajan. Yhdysvaltain ilmavoimien tiedustelukeskus arvioi kuitenkin Venäjän tekemien testien perusteella, että SSC-8:n suurin kantomatka olisi 2 500 kilometriä. Venäjä kiistää tiedot.

Venäjä on läntisten tietojen mukaan kehittänyt myös uutta ballistista ohjusta RS-26 Rubezhia, jonka Nato-koodinimi on SS-X-31. Venäjä on luokitellut sen mannertenväliseksi, mutta Yhdysvallat epäilee sen kantaman olevan vain noin 2 000 kilometriä. Näin se olisi INF-sopimuksen piirissä.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Ydinasevarustelu on uhka Euroopalle

Venäjä puolestaan väittää Yhdysvaltojen rikkovan INF-sopimusta uuden ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisen varjossa. Yhdysvallat on perustanut Puolaan ja Romaniaan tukikohdat Aegis Ashore -järjestelmälle, jolla on kantamaltaan laaja ja korkealle ulottuva ballististen ohjusten torjuntakyky.

Aegis Ashore -järjestelmä on periaatteessa sama kuin merivoimien Aegis. Siinä yhdistyvät tehokkaat tutkat ja SM-3-torjuntaohjukset, joiden tehtävänä on tuhota lähestyvä ohjus kineettisen energian avulla. Ohjuksissa ei ole räjähtävää taistelukärkeä, se tarvitsee suoran osuman tuhotakseen kohteensa.

Toinen Eurooppaan sijoitettu Aegis Ashore -ohjuspuolustustukikohta sijaitsee Romanian Deveselussa. Yhdysvaltain merivoimien vara-amiraali Jesse Wilson (kesk.) vieraili siellä huhtikuussa.

Toinen Eurooppaan sijoitettu Aegis Ashore -ohjuspuolustustukikohta sijaitsee Romanian Deveselussa. Yhdysvaltain merivoimien vara-amiraali Jesse Wilson (kesk.) vieraili siellä huhtikuussa.

Venäjän mukaan Yhdysvallat voi ampua SM-3-ohjusten laukaisualustoilta myös INF-sopimuksen kieltämiä keskimatkan risteilyohjuksia. Puolan ja Romanian Aegis Ashore -tukikohdat olisivat siten suora ja maantieteellisesti läheinen uhka Venäjälle. Yhdysvaltain mukaan syytös on katteeton, sillä järjestelmissä ei ole lainkaan tietokoneohjelmistoa eikä teknistä tukea risteilyohjuksia varten.

Aegis Ashore ärsyttää muutenkin Venäjää voimakkaasti. Amerikkalaisten mukaan se on suunnattu lähinnä Iranin ohjusuhkaa vastaan, mutta Kremlissä asia nähdään toisin.

Tässä siis syytökset ja vastasyytökset. On aivan selvä asia, ettei Venäjä luovu kannastaan ja ilmoita kahden kuukauden kuluttua tuhoavansa uudet ohjukset. Venäjä ei luovu myöskään vastasyytöksistä. Itse asiassa molemmat osapuolet haluavat irti INF-sopimuksesta, joka on niiden näkökulmasta vanhentunut erityisesti Kiinan asevarustelun vuoksi. Amerikkalaisarvion mukaan peräti 95 prosenttia Kiinan tuhansien ohjusten arsenaalista on kantamaltaan 500–5 500 kilometriä.

Lue lisää: Trump romuttaa Reaganin ja Gorbatsovin diilin – todellinen syy ydinasekilvan puhkeamiseen ei ole kuitenkaan Venäjä

Vastatakseen Kiinan kasvavaan sotilaalliseen voimaan ja laajentumispyrkimyksiin kiistellyillä merialueilla Yhdysvaltain pitäisi sijoittaa uusia keskimatkan ohjuksia Japanin pääsaarille, Okinawalle tai Australiaan. Samalla tavalla, Venäjän uhkaa varten, Yhdysvallat ehkä tarjoaa näitä ohjuksia eurooppalaisille liittolaisilleen – aivan kuten kylmällä 1980-luvulla.

Japanissa on vahva poliittinen oppositio, joka vastustaa jyrkäsi maan militarisointihankkeita. Euroopan Nato-maat uusia ohjuksia tuskin myöskään haluavat. Ohjusten ennakkovarastointi Japaniin tai Eurooppaan lienee siksi mahdotonta, mutta kriisin tai konfliktin aikana tilanne on tietysti toinen.

INF-sopimukselle voidaan jo nyt heittää käytännössä hyvästit. Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat niin huonot, ettei sopimuksen avaamista tai uuden neuvottelemista voi odottaa. Kiina ei myöskään ole osoittanut minkäänlaista halua lähteä aseriisunnan tielle. Ei myöskään Iran: sen sotilaallinen pelote rakentuu pitkälti keskimatkan ohjusten varaan.

Sotilaallisesti vahvimpia ovat nyt ne maat, joilla on sekä laaja ohjusaseistus että kattava ohjusten torjuntakyky. Ne kaksi maata ovat Yhdysvallat ja Venäjä. Pienemmässä mittakaavassa tähän sarjaan kuuluu myös Israel.

Kun pidäkkeet uusien keskimatkan ohjusten kehittämiseltä putoavat pois, seurauksena on uusi varustelukierre. Se saattaa kestää vuosia, vuosikymmeniä. Epäluottamus lisääntyy, ilmapiiri tulehtuu, sodan vaara lisääntyy.

Kaiken lisäksi myös mannertenvälisiä ohjuksia rajoittava uusi Start-sopimus umpeutuu helmikuussa 2021. Sopimuksessa on optio sen jatkamisesta vuoteen 2026 saakka, mutta option käyttöönotosta pitäisi neuvotella. Ilmapiiri ei ole suotuisa neuvotteluille, ja INF-sopimuksen kaatuminen vain huonontaa asiaa.

Maailma tarvitsisi nyt Reaganin ja Gorbatshovin tapaisia rohkeita johtajia, jotka näkivät asevarustelun mielettömyyden.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta