Suomeen ulottunut GPS-häirintä on vain yksi osa työkalupakista, jonka tarkoituksena on sokaista, lamauttaa ja harhauttaa vastustajaa.
Venäjä on kehittänyt jo pitkään elektroniseen sodankäyntiin eli elsoon erikoistuneita joukkoja ja kalustoa. Uuden sukupolven elektronisen sodankäynnin järjestelmät olivat tärkeässä osassa Krimin valtauksessa vuonna 2014, ja elsosta tuli sen jälkeen painopistealue asevoimien uudistusohjelmassa. Venäjän tavoitteena on 70 prosentin modernisointiaste elso-yksiköissä vuoteen 2020 mennessä.
Norjan Finnmarkissa ja Suomen Lapissa viime viikolla havaittu GPS-häirintä on todennäköisesti osoitus Venäjän asevoimien elso-taidoista. Häirintä ulottui maantieteellisesti niin laajalle alueelle, että yksityiset toimijat eivät todennäköisesti pystyisi siihen. Norjan viranomaiset ovat havainneet samanlaista häirintää maan pohjoisosissa viime maaliskuussa ja vuosi sitten syyskuussa, Venäjän Zapad-2017 -sotaharjoituksen yhteydessä.
Elektroninen sodankäynti on näkymättömän taitoa – se ulottuu laajalle elektromagneettiselle spektrille. Elso on yhtä vanhaa kuin radion käyttö sodassa. Elsoa vastaan voidaan toimia elektronisesti tai kovin asein: esimerkiksi radiosäteilyyn hakeutuvin ohjuksin.
Venäjän elso-osaamisesta on näyttöä ja tietoja julkisissa lähteissä. Sekä venäläinen teknologia että kyvyt käyttää sitä alkavat jo hyvinkin lähestyä länsimaista tasoa. Suomen lähialueilla Venäjän elso-yksiköitä on muun muassa Kuolan niemimaalla, läntisessä sotilaspiirissä Pietarin alueella sekä Kaliningradissa.
Krimin miehittäneet venäläisjoukot vaiensivat nopeasti Ukrainan asevoimien radio- ja matkapuhelinverkot. Sen jälkeen Venäjä on vienyt uuden sukupolven elso-järjestelmiään sotanäyttämöille Syyriassa ja Itä-Ukrainassa. Syyriassa nämä laitteet ovat amerikkalaistietojen mukaan onnistuneet sekoittamaan jopa Yhdysvaltain elektronisen sodankäynnin EC-130H -lentokoneen GPS-suunnistusjärjestelmän ja suojanneet venäläisiä tukikohtia miehittämättömiltä lentolaitteilta.
GPS:n häirintään on erityisiä syitä: Monet ohjukset ja ilmavoimien lento- tai liitopommit hakeutuvat maaliinsa satelliittien avulla. Siksi GPS-signaalien häirintää käytetään suojaamaan omia kohteita vastustajan täsmäaseilta.
Samat järjestelmät voivat sekoittaa myös vastustajan suojattuja satelliittiyhteyksiä. Ne ovat elintärkeitä erityisesti Yhdysvaltain maailmanlaajuiselle johtamis- ja viestitoiminnalle. Elson merkitys on jatkuvassa kasvussa, sillä entistä useampiin aseisiin tulee sisäänrakennettuja, automaattisia elso-ominaisuuksia. Suojaus- ja häirintäteknologian kehittäjät käyvät jatkuvaa kilpailua etulyöntiasemasta.
Elektronisen sodankäynnin järjestelmät ovat monikerroksisia ja monilukuisia – ne voidaan jakaa eri ryhmiin kantaman ja käyttötarkoituksen mukaan. Seuraavassa vain muutamia esimerkkejä.
Zhitel
Venäjän maavoimien moottoroituihin prikaateihin ja panssariprikaateihin on liitetty ainakin paperilla elso-komppania, jossa on yksi satelliittiyhteyksien häirintään suunniteltu R-330Zh Zhitel -järjestelmä. Zhitel on liikuteltava maa-asema, jonka taajuusalue kattaa GPS-signaalien lisäksi eurooppalaisten Galileo-paikannussatelliittien ja Kiinan vastaavien Beidou-satelliittien signaalit.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Zhitelin tarkoituksena on häiritä ilma-alusten ja ohjusten viesti- ja datayhteyksiä sekä satelliittipaikannusta jopa 200 kilometrin etäisyydellä. Näin se voi esimerkiksi suojata prikaati- tai divisioonatason komentokeskuksia vastustajan täsmäaseiden iskuilta.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijat ovat raportoineet, että Zhiteliä on käytetty häiritsemään järjestön miehittämättömiä lentolaitteita Itä-Ukrainassa.
Borisoglebsk
Tämäkin on Zhitelin tapaan liikkuva elso-järjestelmä, jonka sarjavalmistus alkoi 2011. Laitteisto on monipuolinen: sen avulla voidaan häiritä sekä radioliikennettä, satelliittiviestintää että GPS-signaaleja.
Leer
Venäjä on kehittänyt panssariajoneuvoon tai kevyeeseen miehittämättömään lentolaitteeseen asennettavan Leer-järjestelmän, jonka tehtävänä on tunnistaa ja ottaa hallintaan gsm-matkapuhelinverkon osia. Laite voi muun muassa toimia valetukiasemana ja lähettää kantamallaan oleviin matkapuhelimiin haluttuja viestejä. Sitä on tiettävästi käytetty psykologisiin operaatioihin Syyriassa.
Krasukha
Tämän järjestelmäperheen laitteet on suunniteltu ilma-alusten tutkalaitteiden häiritsemiseen ja sokaisemiseen. Ne on voivat estää muun muassa Naton Awacs-tutkavalvontakoneiden ja taistelulentokoneiden tutkalaitteiden toimintaa. Uusimmat versiot vaikuttavat myös miehittämättömiin lentolaitteisiin.
Lentokoneet
Venäjän ilmavoimien uudet Tupolev Tu-214 -vakoilukoneet ja voivat tunnistaa ja analysoida radioliikennettä laajalla spektrillä. Monet niiden sensoreista voivat myös toimia aktiivisesti häirintätarkoituksessa.
Iljushin Il-22PP Porubtshik on vanhempaa perua oleva potkuriturbiinikone, jossa on uuden sukupolven elektroniikkaa. Ensimmäiset Porubtshikit otettiin käyttöön vuonna 2016. Porubtshik-koneiden tehtävänä on sokaista vastustajan tutkalaitteita sekä maanpinnalla että ilmassa ja häiritä miehittämättömien lentolaitteiden suunnistusjärjestelmiä.
Lähteet: Roger McDermott: Russia’s Electronic Warfare Capabilities to 2025, ICDS 2017; Jonas Kjellén: Russian Electronic Warfare, FOI 2018; Jamestown.org; Pasi Kesseli: Venäjän asevoimat muutoksessa – kohti 2030-lukua, Maanpuolustuskorkeakoulu 2016
