Ulkomaat

Mika Aaltolan kolumni: Pelkäämme Trumpissa suurvallan maltin menettämistä

Julkaistu:

Kolumni
Yhdysvalloissa tuli normaali välivaalitappio. Tolkku on valttia niin vaaleissa kuin sodissa, kirjoittaa dosentti, ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Hetki oli käsin kosketeltava. On kesä 1919. Pariisissa etenee sotilasparaati. Viholliset oli lyöty kuukausia aikaisemmin.

Paraatin kärjessä on sodassa haavoittuneita. Nähdessään tämän etujoukon hurraavien pariisilaisten keskuudessa tapahtui odottamaton tunteiden purkaus. Sodan silpomat nuoret miehet olivat kuin salama. Kyyneleet valuivat. Kaikki tiesivät, mitä muut tunsivat. Ei koskaan enää.

Voitto muuttui muistutukseksi. Voitot sodissa ja politiikassa ovat sitä viisastuttavimmillaan. Tämä tunne on ollut käsin kosketeltava myös Suomessa.

Keskeisimpiä kansalaishyveitämme on uhrautumisen välttämättömyys, mutta vain viime hädässä. Kun mikään muu ei enää auta, periksiantamattomuus voi olla kaikenkattavaa, jopa lukemattomien ihmisten elämän hinnalla. Se on sotaa ehkäisevistä pidäkkeistä keskeisin, niin hullulta kuin se digiajan ihmisestä tuntuukin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Viikonloppuna Trump saapuu Pariisiin ensimmäisen maailmansodan muistotilaisuuteen. Hän on juuri hävinnyt vaaleissa. Häntä on pidetty monissa piireissä vaarallisena vallananastajana. Mutta hän johdatti puolueensa melko normaalin kokoiseen välivaalitappioon. Normaali häviö oli tavallaan voitto.

Hänen kätensä on sidotummat kuin aikaisemmin, mutta ne ovat vielä olemassa. Sillä on merkitystä hänen kätellessään Pariisissa Putinia.

Toivottavasti Pariisissa muistellaan, kuinka Eurooppa oli vuonna 1914 kuin unessa kävellyt ensimmäiseen maailmansotaan. Maailma oli ollut uusi, auki ja jännittävä. Uudet modernit ihmeet olivat mullistamassa ihmisten arjen. Autot. Lentokoneet. Mutta kruununprinssin tappaneet laukaukset Sarajevon kaduilla romahduttivat kaiken.

Kulkutaudin kaltainen vyöry osoitti poikkirajallisen sivistyksen olleen varsin ohuella pohjalla. Saksassa vain parikymmentä vuotta myöhemmin epäonnistunut taidemaalari osasi sytyttää uuden roihun.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

 

Meillä kaikilla on liskoaivot. Ne käynnistyvät, kun kunniamenetyksen tai väkivallan uhka lähenee.

Meillä kaikilla on liskoaivot, jotka aistivat vallan liikahduksia. Ne voivat käynnistyä arkisissa koirankakkariidoissa, naapurin metelöidessä tai someraivossa. Ne käynnistyvät, kun kunniamenetyksen tai väkivallan uhka lähenee. Ne voivat ottaa vallan. Näissä tilanteissa malttia on vaikea muistaa.

Hetki voi ottaa vallan ja sen liike-energiasta tulla tapahtumien keskeisin ajuri. Putinin siirrot ovat toimineet meille sukupolvimuistutuksena tästä vaarasta.

Trumpin kipparoimassa Yhdysvalloissa on paljon hyvää. Demokratia on selviytynyt voittajana sadan vuoden aikana kahdesta suursodasta, joihin se on ollut kovin, kovin haluton liittymään. Tasavaltalainen maa auttoi Eurooppaa kaksi kertaa. Mutta vasta viime hädässä, kun mikään muu ei auttanut.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen presidentti Wilson ajoi vahvasti Kansainliiton perustamista. Se suunniteltiin ”ei koskaan enää” -hengessä. Järjestön perustamisen jälkeen Yhdysvallat vetäytyi äkisti kongressin päätöksellä omalle kahden valtameren suojaamalle tontilleen.

Tilanne ei kuitenkaan ollut kestävä. Paluu Eurooppaan tapahtui Japanin hyökättyä Pearl Harbouriin. Moni refleksi alkoi toimia. Onneksi tolkkua oli mukana.

 

Yhdysvaltojen asemaansa pelkäämään saatu valtaväestö on hitsattu Euroopan kaikkein traumaattisimpiin hetkiin.

Yhdysvaltojen luonteen mukaista on olla globaalisti läsnä ja kokea erityistä solidaarisuutta tasavaltoja kohtaan. Sen altistumat johtavat refleksinomaisesti Eurooppaan vielä vuosikymmenien ajan. Sen asemaansa pelkäämään saatu valtaväestö on hitsattu Euroopan kaikkein traumaattisimpiin hetkiin, jotka ovat singauttaneet ihmisiä kauaksi valtameren taakse.

Mutta se on altistunut myös impulsseille muualta maailmasta. Pelkäämme Trumpissa suurvallan maltin menettämistä. Ymmärrämme toisaalta tilanteen. Yhdysvaltojen pirullisen altistumien vyyhdin.

Amerikka ensin -ajattelu on yksi yritys vaikean yhtälön ratkaisemiseksi. Trump osaa puhua altistumien kielellä. Siksi hän ei täysin hävinnyt. Hän osaa kertoa amerikkalaisille siitä, miltä tuntuu menettää itsensä. Rakentakaa muuri! On äärimmäinen hätätila.

Hyvin toimiva tasavalta on kuin muistilääke. Mitä sen avulla voi muistaa? Maltillisuuden tärkeyttä. Suomessa on puhuttu tolkusta. Se on sama asia. Tolkku on pohjavire, joka tuntuu, kun poliittiset yhtei­sömme on viritetty tasavaltalaiselle taajuudelle. Tolkun vuoksi kutsumme vuoden 1918 tapahtumia sisällissodaksi, emmekä käytä vain voittajien kieltä.

Yhdysvaltojen välivaaleissa maltillistettiin ja tasapainotettiin valtaa. Näin on tarkoitettu tapahtuvaksi, kun vanhimman yhtäjaksoisen demokraattisen perinteen perusta luotiin.

Ehkäpä myös Trump oppii ja tekee tasavallastaan vahvemman. Katsotaan. Käykö näin, paljastuu vasta sarjan seuraavissa jaksoissa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt