Ulkomaat

Asiantuntija kertoo, miksi vaalitulos oli presidentille voitto: ”Huolestuttavaa, miten Trump mellastaa Valkoisessa talossa nyt”

Julkaistu:

Yhdysvallat
Yksi päivä kauppasotaa, toinen jotain muuta. Historian apulaisprofessori Antero Holmila sanoo, että asemaansa vahvistavan presidentti Donald Trumpin kohdalla varmaa on vain epävarmuus.
Mitä Yhdysvaltain välivaalien tulos tarkoittaa ja miten se näkyy Eurooppaan?

Ennen kuin historian apulaisprofessori ja tietokirjailija Antero Holmila vastaa, hän haluaa korostaa neljää asiaa.

Yksi: demokraatit saivat enemmistön edustajainhuoneessa, mutta republikaanit hallitsevat senaattia. Kongressin ulkopolitiikassa senaatti on huomattavasti keskeisempi toimija kuin edustajainhuone.

– Siksi en pidä tätä missään määrin demokraattien voittona. He saivat juuri sen minimin, mikä piti saada. Suurta aaltoa ei tullut.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kaksi: republikaanit trumpilaistuvat. Monta vanhan kaartin republikaania harjattiin sivuun ja heidät korvattiin Trumpin tukemilla ehdokkailla. Otetaan esimerkiksi Tennessee: Trumpilaisia kultisteiksi nimitelleen republikaanisenaattori Bob Corkerin korvaa Trumpin tukema Marsha Blackburn.

Kolme: Trumpilla on senaatin myötävaikutuksella mahdollisuus vahvistaa asemaansa. Hänen nimitysvaltansa on aiempaa suurempi, sillä senaatti vahvistaa tietyt nimitykset. Näin ollen moni instituutiokin trumpilaistuu. Etenkin tässä vaikutus on kauaskantoinen, sillä osa nimityksistä on elinikäisiä.

Neljä: Trumpin kohdalla ainoa varmuus on epävarmuus.

– Hän on analyytikon painajainen.
Euroopalla ja Yhdysvalloilla ei edes yhteistä vihollista

Kun nämä taustatekijät huomioidaan, Holmila ennakoi entisen menon Yhdysvaltain ulkopolitiikassa jatkuvan.

Trump jatkanee sapelinkalistelua EU:n ja Kiinan kanssa, mutta saattaa tehdä niin entistä pidäkkeettömämmin, kun suuri osa liennyttäjistä on lakaistu tieltä. Kauppasota ja kauppasopimusten tarkistaminen pysyy agendalla.

– Välit eivät tule ainakaan paranemaan pariin seuraavaan vuoteen, ellei ihmeitä tapahdu.

– Ja jos tapahtuisi, niin mikä ihme se olisi? En nyt halua maalailla mitään kuvia, mutta se mikä hetkellisesti muutti presidentti George W. Bushin ja eurooppalaisten välisiä suhteita, oli 9/11-terrori-isku. Silloin muun muassa Yhdysvaltoihin hyvin kriittisesti suhtautuvat ranskalaiset olivat hetken aikaa symbolisesti newyorkilaisia.

Nyt Yhdysvalloilla ja Euroopalla ei ole juuri mitään yhteistä, ei edes vihollista. Ulkopoliittiset prioriteetitkin ovat täysin erilaiset, kun Trump näyttää neuvottelevan kernaammin diktaattorien kuin demokraattisesti valittujen valtionpäämiesten kanssa.

Kuitenkin ennakoiminen, kuten jo tuli aiemmin vihjattua, on Trumpin tapauksessa äärimmäisen hankalaa.

– Yksi päivä voi olla kauppasotaa, toinen jotain muuta. Tietysti on huolestuttavaa, miten Trump mellastaa Valkoisessa talossa nyt, kun hänen impulsiivista toimintaansa lieventävät tahot, eli republikaanien vanha kaarti, poistuu näiden vaalien myötä.

Vertailukohta Bushin hallinnosta

Holmila on kirjoittanut yhdessä tutkijatohtori Matti Roitton kanssa tietokirjan Rooseveltista Trumpiin (Docendo), ja se käsittelee nimensä mukaisesti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa 1900-luvun alusta tähän päivään.

Holmila sanoo, että jos ulkopoliittista historiaa katsoo, Trumpin toimintaa voi jossain mielessä verrata George W. Bushin presidenttikauteen 2000-luvun alussa.


– Se on mielenkiintoinen historiallinen vertailukohta siinä mielessä, että Bush lietsoi samanlaista kauppasotaa erityisesti terästeollisuuden suhteen, mutta se kääntyi nopeasti Bushia ja Bushin hallintoa vastaan. Bush otti taka-askelia nopeasti, ja kokonaisuudessaan se maksoi Yhdysvaltain terästeollisuudelle paljon muun muassa menetettyjen työpaikkojen muodossa.

– Siinä voisi olla opin paikka, mutta Trump ei tyypillisesti ole historiallisesti ajatteleva presidentti. Eikä häntä varsinaisesti tunneta siitä, että hän perääntyisi.