Selvittikö Millennium-kirjailija Palmen murhan? Mystisen tshekkinaisen virittämä ”hunaja-ansa” toi esiin jotakin tunnustukseen viittaavaa

rac

Julkaistu:

Toimittaja Jan Stocklassa pääsi käsiksi edesmenneen kirjailijan Stieg Larssonin Olof Palmen murhaa koskeviin arkistoihin. Tuloksena oli uusi teoria, jota poliisin väitetään nyt tutkivan.
Elokuvista palaamassa ollut Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin ampumalla Tukholman keskustassa 28. helmikuuta 1986. Siitä hetkestä käynnistyi yhdeksi maailman laajimmista murhatutkinnoista kutsuttu prosessi, joka ei ole kuitenkaan toistaiseksi johtanut murhan lopulliseen selviämiseen.

Nyt esille on noussut tietoja, joita Ruotsin media on kertonut Palme-tutkijoiden parhaillaan selvittävän. Poliisi ei ole tosin vahvistanut asiaa itse.

Millennium-trilogiallaan maailmanmaineeseen ampaissut toimittaja ja kirjailija Stieg Larsson piti elämäntehtävänään äärioikeiston vastaista taistelua. Palmen kuoltua Larsson alkoi selvittää murhaa, ja hän huomasi pian, että siitä kertynyt aineisto kytkeytyi myös äärioikeiston tutkimisessa ilmenneisiin tietoihin.


Larssonin menehdyttyä vuonna 2004 hänen keräämänsä laaja arkisto jäi unohduksiin siihen asti, kunnes toimittaja Jan Stocklassa törmäsi siihen omien tutkimustensa yhteydessä. Siitä käynnistyi paikoin jännitystarinankin piirteitä sisältänyt prosessi, jonka päätteeksi kahden tutkivan toimittajan teoriat olivat yhdistyneet yhdeksi uudeksi teoriaksi murhan taustoista.

Stocklassan loppuun saattaman tutkimuksen tulokset ovat luettavissa Ruotsissa maanantaina ilmestyneestä teoksesta Stieg Larssons arkiv – nyckeln till Palmemordet. Kirja julkaistaan Suomessa myöhemmin tällä viikolla nimellä Stieg Larssonin tutkimukset – kuka murhasi Olof Palmen? (Aula & Co).

Larssonin ja Stocklassan teoriaan liittyy paljon seikkoja ja henkilöitä, jotka ovat nousseet murhatutkinnassa esille aiemminkin, mutta ovat jääneet syystä tai toisesta sivuun tai vähälle huomiolle. Äärioikeisto oli ensimmäisten epäiltyjen joukossa murhatutkinnan käynnistyessä.

Vain muutaman viikon sisällä syntyi myös spekulaatioita Etelä-Afrikan sekä Kurdistanin työväenpuolue PKK:n mahdollisesta osallisuudesta pääministerin murhaan.

Tukholman lääninpoliisijohtaja Hans Holmér otti vastuulleen tutkinnan johdon. Hänen alaisuudessaan poliisit keskittyivät PKK:ta koskevaan tutkintalinjaan, ja muut linjat painuivat hiljalleen taka-alalle. Lisäksi tutkintaa mutkistivat syyttäjien ja poliisin keskinäiset riidat.

Viisi kuukautta murhan jälkeen Larsson antoi tietonsa äärioikeistosta ja Palmeen kohdistuneesta vihasta poliisille. Vaikka poliisi oli itse pyytänyt tietoja, se ei kuitenkaan vaikuttanut Larssonin silmissä niistä kovinkaan kiinnostuneelta.

Tutkinnan johto vaihtui reilu vuosi murhan jälkeen, ja muut tutkintalinjat alkoivat saada jälleen tilaa tutkinnassa. Tutkinnan kannalta kiinnostavien ihmisten nimistä listaa kasannut Larsson sai tietää Britanniassa olevilta yhteistyökumppaneiltaan, että heidän tietojensa mukaan listalla olleella Bertil Wedinillä olisi mahdollisesti osuutta Palmen murhaan eräänlaisena välikätenä.

Muutamaa kuukautta ennen Palmen murhaa Pohjois-Kyprokselle muuttaneen entisen luutnantin Wedinin tiedettiin työskennelleen useiden maiden turvallisuuspalveluille, joista Larsson piti kiinnostavimpana Etelä-Afrikkaa. Kesällä 1987 Larsson toimitti Wedinistä koostamansa yksityiskohtaisen dokumentin poliisille, jonka edustajat eivät kuitenkaan koskaan kuulustelleet Wediniä.


Helmikuussa 1988 tutkinnan johto vaihtui jälleen, ja siinä ryhdyttiin keskittymään teoriaan, jonka mukaan Palmen olisi sittenkin murhannut sattumalta paikalle osunut ”yksittäinen mielipuoli”. Saman vuoden joulukuussa putosi uutispommi, kun poliisi ilmoitti pidättäneensä murhaan liittyen 41-vuotiaan narkomaanin Christer Petterssonin.

Miehensä murhan vierestä todistanut leski Lisbeth Palme oli kertonut pahamaineisena rikollisena tunnetun Pettersonin vastaavan parhaiten hänen omaa muistikuvaansa murhaajasta. Poliisin voitonriemu oli korkealla, kun Pettersson tuomittiin heinäkuussa 1989 murhasta, jonka hän tosin oli koko ajan kiistänyt tehneensä.

Riemu jäi lyhyeksi, kun hovioikeus vapautti Pettersonin kumoten neljä kuukautta aiemmin annetun ensimmäisen tuomion, jonka monet katsoivat perustuneen lähinnä aihetodisteisiin.

Vuodet vierivät ja hiljalleen kutistunut tutkijaryhmä keskittyi lähinnä miettimään, miten saisi syyllisenä edelleen pitämänsä Petterssonin kiipeliin. Vuonna 1994 tutkijat saivat Etelä-Afrikassa vierailleen ruotsalaistoimittajan Boris Erssonin koostaman muistion, jossa maan turvallisuuspalvelun esitettiin olevan Palmen murhan takana.

Pian poliisi jätti nämäkin tiedot sikseen.

Syyskuussa 1996 Etelä-Afrikassa puitiin pari vuotta aiemmin kaatuneen rotuerottelupolitiikan eli apartheidin aikaisia rikoksia tätä tarkoitusta varten perustetussa totuus- ja sovittelukomissiossa. Maan tiedustelupalvelussa työskennelleet Eugene de Kock ja Peter Casselton nimesivät kumpikin mestarivakoojana tunnetun Craig Williamsonin Palmen murhan suunnittelijaksi ja Bertil Wedinin hänen avustajakseen yksilöimättä kuitenkin tarkemmin, minkälaisesta avunannosta oli ollut kyse.

Asia nousi otsikoihin maailmalla ja paineen alaisina olleet Palmen murhan tutkijat matkustivat Etelä-Afrikkaan. Myös Angolassa kiinni otettua Williamsonia päästiin kuulustelemaan paikan päällä, mutta tämä kiisti osallisuutensa murhaan.

Matkan jälkeen Etelä-Afrikka unohtui jälleen. Pettersson yritettiin jälleen saada tuomiolle, mutta korkein oikeus hylkäsi syyttäjien ja poliisin hakemuksen uusien tietojen puuttuessa.

Larsson puolestaan keskittyi yhä tiiviimmin äärioikeiston vastaiseen taisteluun ja aloitti vuosituhannen vaihteen jälkeen menestyskirjojensa työstämisen. Marraskuussa 2004 jo kuuluisaksi kirjailijaksi noussut mies menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen vain 50-vuotiaana.

Samana vuonna myös Pettersson kuoli onnettomuudessa.

Aivan toisenlaista projektia työstänyt Stocklassa törmäsi kahdeksan vuotta sitten tutkimuksissaan kahteen nimeen, joista toinen sattui olemaan myös Palmen murhan alkuvaiheessa esiin noussut nimi. Kyseessä oli lisänimellä ”Ruotsin suurin Palmen vihaaja” tunnettu lääkäri Alf Enerström, joka oli kampanjoinut näyttelijäpuolisonsa Gio Petrén kanssa Palmea vastaan monin tavoin.

Enerströmistä oli tullut useita vihjeitä poliisille heti murhaa seuranneina päivinä, mutta miehellä oli alibi, sillä hän kertoi olleensa murhan aikaan kotonaan Petrén kanssa. Stocklassa tapasi jo kauan sitten eronneen pariskunnan osapuolet, ja heidän kanssaan käytyjen keskustelujen jälkeen hän oli uponnut Palmen murhan tutkimiseen täysin.

Samaan aikaan esille nousi mystinen Rickard-nimellä esiintynyt, peruukkia pitänyt mies, joka oli työskennellyt Enerströmille vuosikausia. Hänen oikea henkilöllisyytensä selvisi helposti, mutta kirjassa miestä kutsutaan peitenimellä Jakob Thedelin.

Myöhemmin Stocklassalle selvisi, että poliisi oli tarkkaillut Thedeliniä sekä kuulustellut tätä kahdesti noin vuosi murhan jälkeen. Mitään syytä ei löytynyt siihen, miksi mieheen ei kiinnitetty huomiota enää vuoden 1988 jälkeen.

Maaliskuussa 2013 tutkimukset johdattivat Stocklassan Larssonin unohdetuille arkistoille. Hieman myöhemmin hän sai yhteyden Thedelinin Facebook-kaverina olevaan tshekkinaiseen, josta tuli merkittävä apu tutkinnalle.

Vähitellen alkoi hahmottua teoria, jonka mukaan murhan olisi suunnitellut kahden muun henkilön avustamana Williamson. Varsinaisen toteutuksen olisivat teorian mukaan hoitaneet Ruotsiin matkustaneet eteläafrikkalaiset ammattitappajat ruotsalaisten, Palmea vihanneiden äärioikeistolaisten avustamana.

Miksi Etelä-Afrikka sitten olisi halunnut Palmen hengiltä? Ilmeisimpänä motiivina on pidetty Palmen asemaa yhtenä maailman näkyvimmistä apartheid-politiikan arvostelijoista. Kirjassa esille nousee kuitenkin konkreettisempi taloudellinen motiivi, sillä jo Larssonilla oli tietoja, joiden mukaan Palme suunnitteli ennen kuolemaansa kampanjaa, jolla vastustettiin asevientiä apartheidin vuoksi kauppasaarron alaisena olleeseen Etelä-Afrikkaan.

Asevientiin liittyvän motiivin kautta murhaan kytkeytyy 1980-luvulla Yhdysvaltoja ravistellut Iran–Contra-skandaali, johon myös Etelä-Afrikka liittyi. Etelä-Afrikan turvallisuusviranomaisten on väitetty aikoinaan hoitaneen myös muiden valtioiden ”likaisia töitä”, ja yhtenä mahdollisena murhan taustatekijänä kirjassa mainitaan Iran–Contra-skandaalissa keskeisessä osassa ollut Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA.


Teoriaa tukevien todisteiden hankinta vei Stocklassan Pohjois-Kyprokselle ja aina Etelä-Afrikkaan asti. Hän tapasi useita tutkimuksensa keskiössä olevia henkilöitä ja nauhoitti sekä kuvasi osan keskusteluista salaa. Samalla selvisi, että muutamia murhaan liittyviä eteläafrikkalaisia oli kuollut yllättäen onnettomuuksissa.

Lopputuloksen taustalta löytyy myös toistensa tuttaviksi yllättäen ilmenneiden Wedinin ja Thedelinin välisen viestinvaihdon hakkerointia sekä niin sanottu ”hunaja-ansa”, jonka virittämällä Stocklassaa avustanut tshekkinainen sai puristettua Thedelinistä ulos, jos ei suoraa tunnustusta, niin jotakin siihen viittaavaksi tulkittavaa.

Juutalaiseksi aiemmin kääntynyt Thedelin katkaisi viime syksynä yllättäen yhteydenpitonsa tshekkinaiseen ja muutti Israeliin. Stocklassa on päätellyt hänen ja Wedinin sähköpostien perusteella, että mahdollinen murha-ase saattaisi olla kätkettynä Thedelinin nimissä olevaan pankin tallelokeroon Ruotsissa.

Teorian mukaan murhapaikan läheisyydessä liikkui Palmen kuolinaikaan useita henkilöitä, jotka osallistuivat tekoon ja joista ainakin osa kommunikoi keskenään radiopuhelimin. Radiopuhelimia kantavia miehiä kertoivat nähneensä myös useat todistajat jo aivan tutkinnan alkuvaiheessa.

Mutta koska Olof ja Lisbeth Palmen poistumisreitti elokuvateatterista oli sattumanvarainen ja saattoi näin vaikuttaa suunnitelmiin, ei toteutus välttämättä sujunut aivan niin kuin oli ennakoitu.

Vaikka Thedelinin ulkonäkö onnistuttiin yhdistämään murhaajasta heti tutkinnan alussa tehtyyn havainnekuvaan ja Enerströmin alibi alkoi tutkimuksen aikana murentua, Stocklassa painottaa, ettei esitä kirjassaan minkäänlaista lopullista todistetta kenenkään syyllisyydestä tai osallisuudesta murhaan. Hän kertoo toimittaneensa aineistonsa poliisille ja toivovansa murhan ratkeavan parin vuoden sisällä.

Palme-tutkintaa nykyään johtava pääsyyttäjä Krister Pettersson kertoi helmikuussa olevansa vakuuttunut siitä, että murha tulee vielä ratkeamaan. Ruotsalaislehti Aftonbladetin lähteiden mukaan poliisin huomio on jo jonkin aikaa keskittynyt jälleen Etelä-Afrikka-linjaan ja myös Thedelinille kuuluva tallelokero olisi niin ikään etsinnän kohteena.