Gessenin uutuuskirja: Putinin vallan takeena on kaksoisajattelu – ”Homo sovieticus elää ja jatkaa sukuaan”

Venäjältä vapaaehtoiseen maanpakoon lähtenyt toimittaja Masha Gessen kuvailee uutuuskirjassaan, kuinka Neuvostoliiton luoma ”neuvostoihminen” ei kuollutkaan sukupuuttoon vaan ryhtyi Vladimir Putinin kuuliaiseksi alamaiseksi.

Masha Gessen esiintyy Helsingin kirjamessuilla Senaatintori-esiintymislavalla lauantaina 27.10. klo 17.30.

24.10.2018 10:30

Kun Neuvostoliitto veteli suurvaltana viimeisiä henkäyksiään ja romahti lopulta kokonaan vuonna 1991, monet venäläiset ja länsimaalaiset tutkijat elivät vuosikausien ajan jonkinlaisessa Venäjän uudistumis- ja demokratiauskossa.

Venäjän homopropagandalakia pakoon Yhdysvaltoihin muuttanut toimittaja Masha Gessen osoittaa vastikään suomennetussa kirjassaan Venäjä vailla tulevaisuutta – yksinvaltiuden paluu (Docendo), kuinka viimeistään Vladimir Putinin valtaannousu paljasti nämä ajatukset pelkiksi toiveikkaiksi harhoiksi.

Gessen käy kirjassaan läpi arvostetun sosiologin Juri Levadan 1980-luvun lopulla luomaa teoriaa, jonka mukaan totalitaarisen valtion luoma täydellisen alamaisen prototyyppi eli niin sanottu neuvostoihminen – homo sovieticus – kuolisi pois ja sitä mukaa koko Neuvostoliittokin lakkaisi olemasta.

Levadan mukaan Neuvostoliitto oli kansalaisilleen kuin äärimmäinen isä tai äiti: se ruokki, puki, majoitti ja koulutti kansalaisensa; se antoi heille työpaikan ja antoi heidän elämälleen merkityksen; se palkitsi heidät tottelevaisuudesta ja rankaisi heitä tottelemattomuudesta – oli rike kuinka mitätön hyvänsä.

Koska ihmisten arkielämä ei kuitenkaan vastannut sitä, mitä neuvostoideologia ja propaganda opettivat, ihmiset joutuivat pirstomaan oman tietoisuutensa mahduttaakseen siihen monta ristiriitaista todellisuutta. Näin syntyi George Orwellin romaaneistakin tuttu kaksoisajattelu, joka sujui neuvostoihmiseltä kuin luonnostaan.

 Homo sovieticus teeskenteli olevansa joku, teeskenteli omistavansa jotain, teeskenteli uskovansa johonkin ja teeskenteli, ettei teeskennellyt.

– Homo sovieticus kykenee uskomaan samanaikaisesti kahteen keskenään ristiriitaiseen asiaan. Nämä uskomukset kulkevat rinnakkaisilla raiteilla, joten ne eivät ole ristiriidassa niin kauan kuin raiteet eivät risteä. Tilanteesta riippuen neuvostoihminen saattoi käyttää jompaakumpaa ”totuutta”, joskus jopa nopeasti peräkkäin, Gessen kuvailee kirjassaan.

Systeemi loi siis ihmisen, joka oppi alistumaan, teeskentelemään ja ennen kaikkea selviytymään. Neuvostoihminen uskoi ja julisti jotain, joka oli ristiriidassa tosiasioiden kanssa, mutta samalla hän tiesi, että tekemällä niin hän itse selviytyisi hengissä ja hänellä olisi mahdollisuus edetä yhteiskunnassa.

– Homo sovieticus teeskenteli olevansa joku, teeskenteli omistavansa jotain, teeskenteli uskovansa johonkin ja teeskenteli, ettei teeskennellyt, Gessen kirjoittaa.

Kun Neuvostoliiton romahtamisesta oli kulunut vajaat kymmenen vuotta Levada ja hänen kollegansa Lev Gudkov havahtuivat ensi kerran siihen, että teoria neuvostoihmisen sukupuuttoon kuolemisesta oli osoittautumassa vääräksi. Eri tutkimuksissa alkoi ilmetä, että venäläiset eivät osanneetkaan elää uudessa vapaudessaan, vaan he kaipasivat takaisin menneeseen suuruuteen ja vahvan autoritaarisen johtajan alamaisuuteen.

– Homo sovieticus ei ollut sukupuuttoon kuoleva laji. Se oli elossa ja jopa jatkoi sukua – mikä merkitsi, että se nousi takaisin hallitsevaan asemaansa väestössä, Gessen huomioi.

Juuri tähän saumaan venäläisten johtajaksi nousi Vladimir Putin, joka vastasi ihmisten nostalgisin muistoihin ja herätti lopullisesti henkiin venäläisten enemmistössä hetken aikaa uinuneen neuvostoihmisen.

Kun Vladimir Putinista tuli Boris Jeltsinin seuraaja, venäläiset sinetöivät hänen valintansa presidentiksi kevään 2000 vaaleissa ”hyväksymishuudahduksella”. Valinta oli kansan puolesta tehty jo silloin, kun Jeltsin luovutti paikkansa Putinille vuoden viimeisenä päivänä 1999.

Kun Putin valittiin Boris Jeltsinin seuraajaksi vuoden 2000 kevään vaaleissa, valinta oli käytännössä jo tehty venäläisten puolesta. Sen olivat tehneet Venäjän turvallisuuselimet ja virallisesti tietenkin Jeltsin itse väistymällä syrjään ennenaikaisesti.

Gessenin mukaan tämä sopi hyvin venäläisille, jotka jatkoivat neuvostoihmisen sukua. Kyseessä eivät olleet enää vaalit, vaan akklamaatio eli hyväksymishuudahdus Max Weberin käyttämin termein.

– Alamaiset vahvistavat valinnan, joka on jo tehty heidän puolestaan. Mutta venäläiset eivät vahvistaneet hyväksymishuudahduksellaan ainoastaan byrokratian heille valitsemia ehdokkaita – joiden etunenässä oli Putin – vaan myös itsensä, tavoitellen kuuluvuuden tunnetta, jäsenyyttä enemmistössä, joka oli menetetty Neuvostoliiton myötä.

– Se, mikä oli 1990-luvun alussa koettu tyhjiöksi, oli vähitellen muunnettu nostalgiaksi, ja nyt se voitiin kohdistaa yhteen ihmiseen. Putinin persoonassa karisma kohtasi byrokratian, Gessen selittää Putinin vetovoimaa.

Putinin ja venäläisten keskinäistä suhdetta on lännessä kuvailtu usein tietynlaiseksi yhteiskuntasopimukseksi, jossa venäläiset luovuttavat yksinvallan Putinille ja Putin takaa puolestaan venäläisille heidän elintasonsa hitaan mutta varman kasvun.

Gessen listaa myös useita muita pelejä, joita neuvostoihmiset ja nyttemmin venäläiset ovat oppineet pelaamaan.

Neuvostoliitossa yksi peli oli nimeltään Työ, jota kuvasi usein toistettu letkautus: ”Me teeskentelemme tekevämme työtä, ja he teeskentelevät maksavansa meille palkkaa.”

– Oli myös peli nimeltä Huolenpito, jossa ”he” (valtio) teeskentelivät pitävänsä huolta kansalaisista, jotka teeskentelivät olevansa kiitollisia, Gessen kirjoittaa.

 Homo sovieticus teeskenteli osallistuvansa valtion asioiden hoitoon ja oli sen takia osasyyllinen kaikkeen, mitä valtio teki.

Sosiologit tunnistivat myös pelin nimeltä Rikoskumppanuus, joka saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun asiaa miettii esimerkiksi Putinin Venäjään yhdistettyjen kansanvälisten salamurhatapausten osalta.

– Homo sovieticus teeskenteli osallistuvansa valtion asioiden hoitoon ja oli sen takia osasyyllinen kaikkeen, mitä valtio teki, Gessen toteaa.

Selittäisivätkö siis kaksoisajattelu ja rikoskumppanuus esimerkiksi sen, miksi Venäjän kansa tuntuu sallivan Putinille kaiken eikä mikään Venäjän johdon tekemä laittomuus johda merkittäviin protesteihin maan sisällä?

Neuvostoliitossa oli myös peli nimeltä Sopimus, johon sisältyi suoraviivaista neuvottelua valtion valtakoneiston kanssa: lupautumalla tukemaan valtiota kansalainen sai palkkioksi hivenen yksityisyyttä itselleen.

Kun tämän ajattelutavan siirtää nykyisyyteen, se saattaa selittää ainakin osittain sen, miksi venäläisten on niin vaikea hyväksyä esimerkiksi länsimaista lastensuojelua ja sen periaatteita. Venäjällä on totuttu siihen, että valtio ei herkästi puutu perheen sisällä lasten kasvatukseen, vaikka monta muuta asiaa valtio kontrolloikin ihmisten elämässä.

Lisäksi oli vielä peli nimeltä Konsensus: niin kauan kuin suuri yleisö eli kansalaisten kollektiivi osoitti lojaaliutta ja innokasta tukea valtiolle, yksilö saattoi omassa elämässään suhtautua valtioon jopa välinpitämättömästi.

Kaikesta tästä syntyy Gessenin mukaan venäläinen yhteisvastuu, krugovaja poruka, joka sitouttaa kaikki kansalaiset säilyttämään olemassa olevaa järjestystä ja vakautta – eli nykyisin käytännössä Putinin valtaklaanin valtaa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja pääministeri Dmitri Medvedev poseerasivat hyväntuulisina medialle lokakuun alussa, kun he kävivät maatilavierailulla Savropolin alueella.

Vaikka ihmiset näkevät nykyisinkin, että kaikki se, mitä heille syötetään, ei ole totta, valtio onnistuu kytkemään heidät ovelasti yhteisvastuuseen tekemällä heistä ikään kuin Putinin ”rikoskumppaneita”. Yksi esimerkki tästä ovat Venäjän vaalit, joiden väärinkäytöksiä, vilppiä ja nukke-ehdokkaita ei edes yritetä salailla.

– Äänestyspaikalla lista – jonka kärjessä oli absurdi, lähes virtuaalinen ehdokas – teki kaikista äänestäjistä salaliittolaisia. Äänestämällä itse kukin vahvisti petoksen laillisuuden, Gessen kuvailee.

Näin tapahtui Gessenin mukaan myös silloin, kun Putin siirsi muodollisesti valtansa nelivuotiskaudeksi Dmitri Medvedeville.

– Äänestämällä Medvedeviä – koska uskottavaa vaihtoehtoa ei ollut – äänestäjä lupautui teeskentelemään olevansa aktiivinen kannattaja ja astui piiriin – venäjäksi krug – johon ”yhteisvastuun” järjestelmä perustuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?