Ulkomaat

Naton ja Itämeren maiden suurharjoitukset lähettävät vahvan viestin Venäjälle – Suomesta mukana 2 400 sotilasta

Julkaistu:

Puolustusliitto harjoittelee samanaikaisesti sekä pohjoisella että itäisellä siivellään: Norjassa, Itämerellä, Puolassa ja Baltiassa.
Tanner tärisee, tykistö haukahtelee, kymmenet taistelukoneet jylisevät ilmassa ja sotalaivojen keula-aallot kuohuvat valkoisina, kun puolustusliitto Nato harjoittelee suurin voimin Norjassa ja Pohjois-Atlantilla.

Torstaina alkava Trident Juncture 18 on Naton suurin harjoitus 16 vuoteen: siihen osallistuu 50 000 sotilasta, jos laskee mukaan jättiläismäisen lentotukialus Harry S. Trumanin miehistön.

Mukana on lähes 600 suomalaista sotilasta maa-, meri- ja ilmavoimista.


Trident Juncturen asetelma on kuuluisan artikla 5:n mukainen: Nato kokoaa voimansa puolustamaan Norjaa suursodan skenaariossa samanveroista hyökkääjää vastaan. Tämän voi suomentaa Venäjäksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Harjoituksessa ovat näkyvästi mukana Naton erityiset kumppanimaat Ruotsi ja Suomi. Pisimmälle vievän tulkinnan mukaan Trident Juncture merkitsee loppua niiden sotilaalliselle liittoutumattomuudelle – näin ainakin arvioi Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt viime viikolla.

”Koska aikaa ei ole enää yhtään tuhlattavaksi, murtautuu Skandinavia viimeinkin ulos kylmän sodan aikaisesta puolueettomuuden opista ja siirtyy entistä järkevämpään ja proaktiivisempaan puolustuspolitiikkaan”, Bildt kirjoittaa kolumissaan PS-verkkosivustolla.

Bildtin analyysin mukaan Suomi on jo sopeutunut uusiin geopoliittisiin realiteetteihin paremmin kuin Ruotsi.

Erona on tämä kuuluisa ja julki lausuttu Nato-optio, jota Ruotsilla ei ole: Suomi pitää auki mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä, ja se on tärkeä osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa.

Erona on myös suurempi realismi turvallisuusympäristön suhteen kylmän sodan jälkeen: Suomi on pitänyt oman sotilaallisen maanpuolustuksensa paremmassa kunnossa kuin länsinaapuri.

Trident Juncturen kanssa samaan aikaan harjoittelevat lännen leiriin kuuluvat Itämeren rantavaltiot merivoimien ja rannikkojoukkojen yhteistoimintaa Itämerellä suuressa Northern Coasts (NOCO) -meriharjoituksessa, johon ottaa osaa 4 000 sotilasta.

Suomi isännöi ja johtaa tätä harjoitusta ja osallistuu siihen 1 800 sotilaalla. Keski-Euroopassa Nato järjestää vielä lisäksi Anakonda 2018 -harjoituksen, johon osallistuvat Puola, Baltian maat ja niihin sijoitetut monikansalliset joukko-osastot. Joulukuulle saakka kestävään Anakonda-harjoitukseen ottaa osaa yhteensä 12 500 sotilasta.

Nämä yhteen sovitetut harjoitukset lähettävät Venäjälle selkeän viestin: Nato varautuu huolehtimaan sekä pohjoisesta että itäisestä siivestään, vaikka mahdollinen aggressio kohdistuisi molempiin samanaikaisesti.

Joukkojen määrää vertailtaessa Naton harjoitukset kalpenevat Venäjän Vostok 18 -sotaharjoituksen rinnalla. Siihen otti viime kuussa osaa peräti 300 000 sotilasta lähellä Mongolian ja Kiinan rajaa. Numerollisesta kokoerosta huolimatta läntiset harjoitukset ovat isoja ja erittäin hyvin näkyviä voimainponnistuksia.

Suomen perustelut syksyn suuriin sotaharjoituksiin osallistumiselle ovat järkähtämättömästi ne samat kuin aiemminkin: liturgian mukaisesti ne vahvistavat Suomen kansallista puolustuskykyä ja parantavat kansainvälistä yhteistoimintakykyä.

Kyllä, toki, ja samalla vahvistuu sekä Suomen että Ruotsin integroituminen pohjoisen Euroopan, yhtenäisen strategisen alueen, yhteiseen puolustukseen Naton johdolla.

Northern Coasts -meriharjoituksen pääaiheena on Itämeren merireittien, saaristoväylien ja satamien suojaaminen. Puolustusministeriö: ”NOCO ei ole Naton artikla 5:n mukainen, harjoituksen skenaariona on vaativa merellinen kriisinhallinta kehittynyttä vastustajaa vastaan”.

Jos tämän suomentaa, voisi tulkinta olla tämä: Baltian maiden puolustamiseksi Naton täytyy pystyä pitämään meritiet auki, huolimatta Venäjän varustautumisesta Kaliningradin alueella. Tähän venäläiseen enklaaviin sijoitettujen tehokkaiden ohjusten avulla Venäjä pystyy uhkaamaan vakavasti Naton merikuljetuksia.

 

Liturgian mukaisesti sotaharjoitukset vahvistavat Suomen kansallista puolustuskykyä ja parantavat kansainvälistä yhteistoimintakykyä.

Itämeren merireittien suojaaminen on keskeisen tärkeää myös Suomen puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta. Sekä Suomi että Ruotsi ovat rakentaneet puolustusyhteistyö- ja isäntämaasopimuksin turvaverkkoa, joka perustuu avun saamiseen konfliktissa. Itämeren hallinta on Suomen turvallisuuden kannalta aivan olennainen asia. Siksi Suomenkin pitää harjoitella ”vaativaa merellistä kriisinhallintaa” kumppaneidensa kanssa.

Trident Juncture ei lopu, kun suuriin manöövereihin osallistuneet joukot lähtevät kotiin marraskuun ensimmäisen viikon päätyttyä. Sen jälkeen alkaa 14. marraskuuta esikuntaharjoitus, jossa liikutellaan virtuaalisia joukkoja. Siinäkin Suomi ja Ruotsi ovat mukana.

Esikuntaharjoituksen skenaariossa konflikti laajenee live-harjoituksen asetelmasta, ja Nato lähettää Norjaan avuksi kolmen armeijakunnan verran joukkoja – yhteensä yli 100 000 sotilasta.

Skenaarion mukaan vastassa on kooltaan ja aseistukseltaan lähes samanveroinen hyökkääjä, joka on jo onnistunut ottamaan haltuunsa alueita. Ne pitää sitten vallata takaisin nykyaikaisen sodankäynnin vaativassa ympäristössä, johon kuuluu myös hybridivaikuttaminen.

Venäjä tietenkin seuraa kaikkia näitä harjoituksia tarkasti – Trident Juncturea myös ihan virallisesti kutsuttuna tarkkailijana. Epävirallisia tarkkailijoita liikkuu varmasti meren pinnalla, pinnan alla ja ilmassa.