Ruotsin puolustusvoimien huippusalainen hanke: Hylkeet etsivät natsi-Saksan sukellusveneitä Itämerellä

Julkaistu:

Tukholman saaristossa koulutettiin toisen maailmansodan aikaan hylkeitä etsimään sukellusveneitä.
Kun katselee kuvia seesteisistä saaristomaisemista ja meren silottamista kallioista, on vaikea uskoa, että Gålön niemellä, noin 45 kilometrin päässä Tukholman keskustasta, toimi toisen maailmansodan aikaan huippusalainen Ruotsin puolustusvoimien operaatio.

Nykyisin operaatiosta muistuttaa lähinnä kummallinen paaluaitaus meren rannassa. 70 vuotta sitten aitauksen sisältä mahtoi kantautua kova honotus ja räpylöiden läpse. Silloin siellä koulutettiin puolustusvoimille salaista asetta: hylkeitä.

Toisen maailmansodan aikaan Itämerellä purjehtiminen oli vaarallista. Meri oli kylvetty täyteen miinoja, ja sukellusveneet vaanivat myös Ruotsin kauppalaivoja, vaikka maa ei sotaa käynytkään. Pelkästään vuonna 1939 saksalaiset U-veneet upottivat toistakymmentä ruotsalaisalusta.

Ruotsalainen psykologi ja käyttäytymistieteilijä Valdemar Fellenius oli vakuuttunut siitä, että hylkeet voisivat vaivihkaa etsiä ja merkitä meressä piilottelevia miinoja, uponneita torpedoja ja ennen kaikkea sukellusveneitä.

Ruotsin puolustusvoimissa innostuttiin Felleniuksen ajatuksista, ja 1940 käynnistyi salainen operaatio Palmen, joka seuraavan vuoden lopulla siirtyi Gålön niemelle. Hyljeasema oli tarkkaan varjeltu salaisuus. Idyllisiin maisemiin ilmestyi aitoja, varoituskylttejä ja aseistautuneita vartijoita.

Fellenius oli hankkinut asemalle parikymmentä harmaahylkeen kuuttia. Ensin ne täytyi opettaa hakeutumaan sukellusveneiden luo. Sukellusveneiden virkaa koulutuksessa toimittivat aluksi metallisylinterit, joihin oli kiinnitetty silakoita houkutukseksi. Seuraavassa vaiheessa sylinterien sisälle asennettiin sukellusveneen ääntä jäljittelevä moottori. Kun harjoituksiin lopulta osallistui aito sukellusvene, hylkeet löysivät sen 19 kertaa 20:stä.


Sukellusveneiden merkitsemiseksi hylkeet puettiin valjaisiin, joihin oli kiinnitetty merkinantopoiju. Ideana oli, että kun hylje ui sukellusveneen vierestä, koukut poijuun kiinnitetyn köyden päässä tarttuvat alukseen kiinni, poiju irtoaa valjaista ja nousee pintaan paljastaen sukellusveneen sijainnin.

Salaisen hyljeaseman henkilökuntaan kuuluivat Felleniuksen lisäksi muun muassa hänen vaimonsa Jutta, eläinkouluttaja, veneenkuljettaja ja kokki. Siellä asui myös Felleniusten pieni poika Per.

Jutta Fellenius ruokki kuutteja aluksi kastamalla housunsa maidon ja öljyn sekoitukseen ja antamalla niiden lutkuttaa märkää kangasta.

– Minun ainoat ystäväni olivat eläimiäni. Hylkeeni Pelle oli todella kesy ja söi aamiaista kanssamme, hyljeasemalla varttunut Felleniuksen poika Per Fellenius muisteli Ruotsin yleisradiolle SVT:lle heinäkuussa.

Fellenius ei tyytynyt kouluttamaan pelkästään hylkeitä. Gålössä yritettiin myös saada lintuja, kuten kotkia, huuhkajia ja kyyhkyjä, tunnistamaan sukellusveneiden periskooppeja. Lintujen kouluttaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi ja siitä luovuttiin.

Hylkeet vietiin tositoimiin kaksi kertaa. Vuonna 1942 ne kuljetettiin etsimään epäiltyä ulkomaista sukellusvenettä Västervikin saaristoon. Hylkeitä kuljettanut Palmen-proomu joutui kuitenkin vaikeuksiin huonossa säässä, ja etsintä peruttiin.

Seuraavana vuonna hylkeet yrittivät etsiä saksalaisen miinan upottamaa ruotsalaista Ulven-sukellusvenettä. Ne laskettiin mereen parin kilometrin päässä paikasta, josta sukellusvene lopulta löytyi. Matka oli aivan liian pitkä hylkeille, joita oli koulutettu etsintöihin 50 metriä syvällä ja leveällä alueella.


Vastoinkäymiset jatkuivat vuonna 1943, kun Fellenius kutsui puolustusvoimien edustajia Gålöön esitelläkseen hylkeiden taitoja. Eläinten käyttämät valjaat reistailivat, ja hylkeitä tarttui sukellusveneeseen, joka joutui nousemaan pintaan useamman kerran. Näytös oli pettymys.

Toistuvien epäonnistumisten myötä puolustusvoimat menetti uskonsa hylkeisiin. Fellenius jatkoi kouluttamista vielä pari vuotta omaan laskuunsa, mutta 1945 puolustusvoimat pani touhulle lopullisen pisteen. Osa hylkeistä vapautettiin luontoon, osa vietiin Tukholmaan Skansenin eläintarhaan.

Felleniuksen poika kertoi Aftonbladetille 2015, että sodan jälkeen Fellenius kutsuttiin Atlantin taakse kertomaan tutkimuksestaan Yhdysvaltain laivastolle. Tiedossa ei ole, millaisen vastaanoton tiedemies sai, mutta amerikkalaisten tiedetään sittemmin kouluttaneen muun muassa delfiineitä ja merileijonia vedenalaisiin operaatioihin. Ainakaan Fellenius, joka kuoli vuonna 1964, ei saanut niistä kunniaa.

Kesäkuussa Tukholman saaristosäätiö avasi Gålön hyljeaseman matkailijoille osana EU:n rahoittamaa hanketta, johon kuuluu sotahistoriallisia kohteita Turun, Ahvenanmaan ja Tukholman saaristoissa.


Hylkeitä Gålössä ei enää ole, mutta halutessaan turisti voi vaikkapa vuokrata sup-laudan ja meloessaan muistella uutteria hylkeitä, jotka saariston tummissa vesissä paiskivat töitä kansankodin turvallisuuden eteen.

Hyljeasemasta uutisoi Suomessa aiemmin Turun Sanomat.

Artikkelia varten on haastateltu Tukholman saaristosäätiön projektipäällikkö Pia Bergiä.

Lähteet: Aftonbladet, SVT

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt