Venäläistutkijalla on vastateoria Suomi-syytöksille: Oliko sotavankien ampuja Neuvostoliitto itse?

Julkaistu:

Venäjä
Historioitsija Irina Takala pitää mahdollisena, että Sandarmohin metsiin ammuttiin Suomesta karanneita tai Suomen palauttamia puna-armeijan sotilaita Neuvostoliiton turvallisuuselinten toimeenpanemissa teloituksissa.
Petroskoin yliopiston historian dosentti Irina Takala ei usko Venäjän sotahistoriallisen seuran esittämään kohuteoriaan, jonka mukaan Suomi käytti Stalinin vainojen uhrien joukkohautapaikkaa tietoisesti hyväkseen jatkosodassa hautaamalla sinne itse teloittamiaan tai näännyttämiään neuvostosotavankeja.

Niin ikään Takala ei usko, että Suomi olisi voinut tietää Sandarmohin joukkohautojen olemassaolosta vielä jatkosodan aikana 1941–44. Koska jos Suomi olisi haudoista tiennyt, niin järkyttävä tieto olisi julkistettu heti koko maailmalle osana sotatiedotusta.


Sen sijaan Takala pitää mahdollisena, että nyt Sandarmohista ylös kaivetut viiden ihmisen jäänteet saattavat hyvinkin kuulua entisille Suomen vankeina olleille neuvostosotilaille.

– Eli voisiko olla niin, että tässä salatussa paikassa meikäläiset ampuivat itse meikäläisiä sodan jälkeen? Takala heittää ilmaan kysymyksen.

1930-luvun Stalinin vainojen uhrien joukkohauta Sandarmohissa oli yksi Neuvostoliiton tarkimmin varjelluista ja naamioiduista salaisuuksista aina vuoteen 1997 saakka, jolloin venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial sai sen selville Neuvostoliiton kaaduttua ja arkistojen avauduttua hetkeksi. Noin 7 000:sta syyttömänä teloitetusta ihmisestä noin 800 on suomalaisia kommunisteja.

Takala katsoi Moskovassa perjantaina järjestetyn tiedotustilaisuuden surullisin mielin ja haluaa siksi nyt esittää oman vastateoriansa Suomi-syytöksiä viljelleelle Petroskoin yliopiston professorille Sergei Veriginille.

– Verigin kutsui väitteitään tieteelliseksi hypoteesiksi, joten minullakin on oikeus esittää oma tieteellinen hypoteesini, Takala sanoi IS:lle puhelimitse.

Lue lisää: Venäläinen etsintäryhmä esitti hurjan väitteen: ”Suomi tiesi Stalinin vainojen uhrien haudoista ja käytti niitä itse sotavankien hautaamiseen”

Takalan ajatuskulku menee seuraavasti. Professori Verigin ja hänen kollegansa Juri Kilin ovat kertoneet perustavansa Suomi-syytöksensä muun muassa arkistodokumentteihin, jotka sisältävät Suomen vankeina olleiden neuvostosotilaiden kuulusteluja.


Kuulustelut suoritti puna-armeijan yhteydessä toiminut salainen sotilaspoliisi SMERSH, jonka tehtävänä oli muun muassa estää ja paljastaa neuvostoarmeijan sisäiset vakoilutapaukset. Nimi SMERSH tulee sanoista ”kuolema vakoojille”.

Myös Verigin viittasi perjantain lehdistötilaisuudessa näihin kuulusteluihin ja kertoi tietojen olevan peräisin muun muassa Suomen hallusta karanneilta neuvostovangeilta.


Sekä Suomessa että Venäjällä historioitsijat ovat jo kauan aikaa tienneet, että Neuvostoliiton sisäiset turvallisuuselimet suhtautuivat takaisin palanneisiin sotavankeihin kuin maanpettureihin tai potentiaalisiin Suomen puolelle kääntyneisiin vakoilijoihin.

Siksi voisi olla hyvinkin mahdollista, että karkuun päässeet tai Suomen Neuvostoliittoon sodan jälkeen palauttamat sotavangit olisi ensin kuulusteltu SMERSHin toimesta ja sen jälkeen NKVD – eli KGB:n edeltäjänä toiminut sisäasiain kansankomissariaatti – olisi teloittanut heidät vanhassa tutussa paikassa eli Sandarmohin hiekkakankaalla.

Venäjän Karjalassa on ihmetelty myös sitä, kuinka nopeasti nyt etsintöjä suorittanut ryhmä löysi olettamansa neuvostoliittolaisten sotavankien jäännökset. Jo kolmantena päivänä tärppäsi ja etsintäryhmä tuntuu olevan hyvin varma siitä, että takaraivoon ammutut henkilöt ovat Suomessa olleita entisiä sotavankeja.


Jos Takalan teoria pitäisi paikkaansa, nopeuskin saisi luonnollisen selityksen. NKVD:n seuraajalla FSB:llä olisi nimittäin todennäköisesti hyvin tarkalleen tiedossa ne paikat, minne entisiä sotavankeja ammuttiin – ja nykyisiä kaivauksia ei olisi ollut mahdollista tehdä Venäjällä ilman, että siihen olisi ollut FSB:ltä ainakin lupa tai jopa apua.

Presidentti Vladimir Putinin aikana FSB ja muut valtion turvallisuuselimet ovat nousseet todelliseksi mahtitekijäksi, joten nyky-Venäjän historiankirjoitukseen sopii paremmin esimerkiksi Suomen väitettyjen sotarikosten kaivelu kuin FSB:n edeltäjien rikosten tutkiminen.

– Kyseessä on selvästi Venäjän valtiollinen korkean tason tilaustyö, jonka tavoitteena on Sandarmohin muiston hämärtäminen ja ihmisten muistijäljen katkaisu. Harmillista on, että se johtaa myös Suomi-suhteiden huononemiseen.

Takalan mukaan Sandarmohin ja Suomen sotahistorian hämärtäminen tuleekin jatkumaan, kunnes kaikille tutkijoille – eikä vain tietyille valituille – taataan pääsy FSB:n arkistoihin.

– Niin kauan kuin arkistoja ei avata, maamme historiaa muokataan kulloistenkin vallanpitäjien eduksi. Nykyisin arkistojen salassapitomääräyksiä kiristetään koko ajan, ja paljon dokumentteja on jo kadonnut.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt