Ohuita mäntypuita kasvava Sandarmohin hiekkakangas on aavemainen paikka, jossa linnutkaan eivät tunnu laulavan. Puiden lomasta pilkistää silmänkantamattomiin ristejä ja ihmisten kuvia, joita sukulaiset ovat ripustaneet puiden runkoihin läheistensä muistoksi.
Maaperässä näkyy säännöllisin välimatkoin soikeita tai pyöreitä painaumia, joista osa on ympyröity pikkukivin. Ne eivät ole suinkaan jatkosodan taistelujen jälkeensä jättämiä räjähdyskuoppia, vaan kussakin niissä lepää niskalaukauksella surmattuja 1930-luvun ”kansanvihollisia”.
Stalinin vainojen uhrien joukkohaudat ovat selvästi näkyviä painaumia, jotka ovat muodostuneet kaivetun hiekan tiivistyttyä. Monet Sandarmohin haudoista on ympyröity pienillä kivillä ja kaikkien niiden merkiksi on pystytetty puinen pylväs.
Vasta vuonna 1997 Venäjälle ja koko maailmalle paljastui, että Karhumäen lähistöllä sijaitsevasta Sandarmohista löytyy yli 230 joukkohautaa, joissa on yli 7 000 vuosien 1937–38 vainoissa teloitettua ihmistä.
Venäjän Memorial-järjestö on paljastanut sittemmin runsaasti arkistodokumentteja, joiden perusteella reilut 6 400 Sandarmohin uhria on pystytty identifioimaan jo nimiä myöten. Heistä noin 800 on suomalaisia, jotka joutuivat täysin syyttöminä vainotuiksi mentyään Neuvostoliittoon rakentamaan kommunismin ihanneyhteiskuntaa.
Elokuun lopulla Sandarmohissa käynnistyivät yllättäen uudet kaivaukset, joissa ei etsittykään enää Stalinin vainojen uhreja, vaan Suomen armeijan väitetysti teloittamien ja eri tavoin surmaamien puna-armeijan sotilaiden ja sotavankien jäänteitä vuosilta 1941–44.
Kaivauksien rahoittajaksi kerrottiin Venäjän puolustusministeriö, valvojana toimi Karjalan kulttuuriministeriö ja käytännön toteutuksesta vastasi Venäjän sotahistoriallinen seura (RVIO).
Sotahistoriallista seuraa johtaa kulttuuriministeri Vladimir Medinski, joka on tullut jo aiemmin tunnetuksi ahkerista ponnisteluistaan ”yhtenäistää” Venäjän historiankirjoitusta presidentti Vladimir Putinin ohjeiden mukaan.
Alkujaan kaivausten ilmoitettiin kestävän syyskuun 5. päivään saakka, mutta jo kolmantena kaivauspäivänä ryhmää onnisti. Ensin yhdestä kuopasta löydettiin kolme neuvostosotilaiksi epäiltyä teloitettua ja myöhempinä päivinä vielä kaksi.
Etsintärymä löysi nopeasti yhteensä viiden ihmisen jäänteet avaamistaan hiekkakuopista.
Kun IS kävi paikanpäällä tiistaina, etsintäryhmä oli jo poistunut ja kuopat oli täytetty uudelleen hiekalla.
Tässä on yksi tuoreissa etsinnöissä avatuista kuopista. Paikalla oleva isompi pylväs on epäillyn hautapaikan merkki, niitä on Sandamohissa yhteensä 236 kappaletta. Kuvalla varustettu risti on Stalinin vainojen uhrien sukulaisten paikalle tuoma eikä se tarkoita, että juuri kyseinen henkilö olisi haudattu tähän kuoppaan.
Etsintäryhmä ei viivytellyt alustavissa johtopäätöksissään sen jälkeen, kun paikalta oli löytynyt pala vihertävää kangasta ja luoteja, joiden ei silmämääräisesti arvioitu kuuluvan neuvostoaseeseen.
Vihertävä kangas tulkittiin palaksi ”englantilaista manttelia”, joihin suomalaisten väitetään pukeneen venäläiset sotavankinsa. Kankaanpalan löytämistä pidettiin myös todisteena siitä, että kyse on puna-armeijan sotilaista eikä Stalinin vainoissa teloitetuista, sillä näiltä riisuttiin vaatteet pois ennen kuopan reunalle tuontia.
– Me uskomme erittäin suurella todennäköisyydellä, että nyt löydetyt jäänteet ovat neuvostoliittolaisia sotavankeja. Jos se osoittautuu todeksi, täytyy huomioida, että täällä on vainojen uhrien kanssa yhtä lailla myös sotavankien jäänteitä, kaivausryhmää johtanut sotahistoriallisen seuran jäsen Oleg Titberija sanoi Tassin mukaan.
Kaivauksia johtanut Oleg Titberija sanoi venäläisille toimittajille olevansa melko varma, että nyt löydetyt viiden henkilön jäänteet ovat suomalaisten ampumia neuvostoliittolaisia sotavankeja. Etsintäryhmä aikoo tiedottaa löydöksistään lisää perjantaina Moskovassa.
Perjantaina ryhmä aikoo järjestää Moskovassa ensimmäisen tiedotustilaisuutensa Venäjä tänään -uutistoimiston tiloissa. Paikan valinta ja alustavien tulosten nopea julkistus vahvistavat mielikuvaa siitä, että hankkeella on myös Kremlin siunaus.
Teoria Sandarmohista löytyvistä ”suomalaisten massoittain teloittamista sotavangeista” perustuu kahden petroskoilaisen historiantutkijan Juri Kilinin ja Sergei Veriginin löytämiin ”uusiin dokumentteihin”, jotka pitävät sisällään Neuvostoliittoon palautettujen sotavankien kuulustelukertomuksia.
Kuulustelut oli suorittanut salainen SMERSH-poliisiyksikkö, jonka tehtävänä oli estää vakoilu puna-armeijassa.
Myös Venäjän armeijan Zvezda-televisio kertoi saaneensa FSB:n arkistosta nähdäkseen näitä materiaaleja. Zvezdan mukaan dokumenteista voi päätellä, että ”Sandarmohiin on haudattu suomalaisten ylläpitämillä keskitysleireillä kuolleita puna-armeijalaisia”.
– Kun kaivausten tulokset julkistetaan ja ne todistavat siitä, että tuhannet jäänteet kuuluvat suomalaisten valloittajien piinaamille sotavangeille, historiallinen oikeudenmukaisuus voittaa, Zvezda hehkutti venäläiskatsojille.
Petroskoilaisen 7x7-uutissivuston toimittaja Anna Jarovaja on selvitellyt tarkasti Sandarmohin historian uudelleenkirjoitusta ja Suomeen kohdistettuja syytöksiä. Hän on myös saanut käsiinsä väitetyt uudet arkistodokumentit.
– Heidän (Kilinin ja Veriginin) versionsa on keksitty. Mitään sellaista tietoa ei niissä dokumenteissa ole, Jarovaja sanoi IS:lle.
