Ulkomaat

Mika Aaltolan kolumni: Maailmankauppa on Trumpin karttakeppi

Julkaistu:

Kolumni
Yhä useammalla maalla on motiivi vastustaa dollaritalouden valtapolitiikkaa, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Trump mölyää Twitterissä. Mutta sanat eivät vain ole sanoja. Yhdysvallat on taloudellisessa sodassa parin kymmenen maan kanssa, joissa asuu noin kolmasosa maailman väestössä. Uusimpana tulokkaana on Turkki, mutta listalla on Pohjois-Korean ja Kiinan kaltaisia valtioita. Sanktioita, rajoituksia, ja tulleja.

Jotain on tapahtumassa, kun Venäjän ruplan kurssi ei enää seuraa öljyn maailmanmarkkinahintaa. Rupla tätä vuonna värähdellyt Yhdysvaltojen sanktiopäätösten mukaan.

Maailmanjärjestys ei ole perustunut vain arvoille. Sen ytimessä on dollariperusteinen maailmankauppa. Järjestys perustuu kontrolliin siitä, kuka ja missä määrin pääsee nauttimaan isosta taloudellista lisäarvoa tuottavasta pumpusta.

Rahoitus on onnellisen elämän perusehto. Pääsy siihen on kuitenkin hyvin epätasaisesti jakautunut. Globaalia tilannetta voi verrata asunnon ostoon yhden pankin pikkupaikkakunnalla. Ei auta muuta kuin ottaa lakki kouraan ja mennä neuvottelemaan lainasta. Jos paikkakunnalla on useampi pankki, tilanne on helpompi. Pankkien intressissä on saada asiakkaita. Myös asiakas voi keplotella pankkien välillä. Nyt muuttuvaa maailmaa voi verrata paikkakuntaan, jossa on useampi pankki. Mutta isossa kuvassa on vielä yksi pankkien pankki, joka on Yhdysvalloissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yhdysvaltojen taloudellinen asema on valtapoliittinen tosiasia. Yhdysvallat pystyy lakiensa avulla vaikuttamaan vaikkapa suomalaisten yritysten toimintaan Iranissa tai Venäjällä. Toisin kuin Suomen eduskunnan säätämät lait, USA:n kongressin toimet ovat vaikutuksiltaan käytännössä globaaleja, koska piiri pyörii dollaritalouden varassa.

 

Yhdysvaltojen asema on hitsattu vuosiksi paikoilleen esimerkiksi raaka-ainemarkkinoiden kautta.

Yhdysvaltojen sanktiolista pitenee kaiken aikaa. Venäjän toimet Ukrainasta hermomyrkkyiskuun Briteissä kalpenevat vuoden 2016 vaalivaikuttamisoperaation rinnalla. Se sukupolvikokemuksena palautti maahan negatiivisen Venäjä-kuvan. Kongressi tullee toimimaan sanktiopolitiikan takuumiehenä. Toimet herättävät huolta ja närää myös Euroopassa. Mutta minkäs teet? Et juuri mitään.

Sanktiopolitiikka on hybridikeino. Siihen voi vastata muuttamalla käyttäytymistään. Tai sitten omilla hybridikeinoilla. Venäjä on liian tärkeä, että se voitaisiin kytkeä irti isosta pumpusta. Venäjä on suurimpia öljyn, kaasun ja viljan tuottajia maailmassa. Euroopalle ja Suomelle Venäjän luonnonvarat ovat halpoja ja helposti saatavilla. Tärkeät lennot Itä-Aasiaan tapahtuvat Venäjän ilmatilan kautta. Venäjällä on myös kyvykkyys vastata taloudellisiin sanktioihin muilla keinoin. Todennäköisesti se pohtii eri vaihtoehtoja.

Dollaritaloudelle etsitään korvaavia järjestelmiä. Kiinalla on huomattavia varoja käytettävissä suurprojekteihin, kuten Eurooppaan asti ulottuviin infrastuktuurihankkeisiin. Nämä tuhansien miljardien hankkeet luovat omaa vaihtoehtoista ekosysteemiään myös rahoituksen näkökulmasta. Jotkut maat kokeilevat myös kryptovaluuttoja. Salausjärjestelmien varaan perustuvat uudet digitaaliset valuutat ovat sekä rikollisjärjestöjen että joidenkin sanktioitujen maiden märkiä unia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yhä useammalla maalla on motiivi vastustaa dollaritalouden valtapolitiikkaa. Tuleeko tähän tilaisuutta? Tuskin. Yhdysvaltojen asema on hitsattu vuosiksi paikoilleen esimerkiksi raaka-ainemarkkinoiden kautta. Rakenteiden muuttaminen vie aikaa ja tuottaa mahdollisesti paljon häiriöitä. Ongelmista huolimatta on helpompi pysytellä vanhassa kuin rakentaa uutta.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt