Muistan kun 90-luvun alussa opiskelin Manhattanilla. New York oli silloin rosoinen paikka, ei nykyinen rikkauden kulissi. Lehtiä lukiessa huomasin hyvinkin Donald Trumpin ja hänen seurueensa. Vauhdikas rakennusalan yrittäjä, joka puuhasteli kasinoiden, hotellien ja kohujulkisuuden parissa. Ei tarvinnut olla nero ymmärtääkseen, että siinä pelissä joutui olemaan tekemisissä mafian ja korruptoituneiden tahojen kanssa. Ne kadut opettavat.
Yhteiskunta on kuin villasukka. Se lämmittää. Kylmyys pysyy ulkona. Yhteiskunnalliset sidokset pysyvät sisällä päin, suojassa. Mutta sukka voi kääntyä myös nurinpäin. Tällöin sidokset alkavat törröttää ulospäin. Yhdysvalloissa on osittain käynyt näin, kuten myös monin paikoin Euroopassa.
Jakautumisen etenemisessä on ylitetty piste, jolloin sisäiset poliittiset vastustajat alkavat näyttää uhkaavammilta kuin aikaisemmin vihollisina pidetyt ulkoiset tahot. Huomio fiksoituu sisäiseen kamppailuun. Ulkoisia tahoja suorastaan kutsutaan mukaan melskeeseen. Vilustuneesta yhteiskunnasta tulee kärpäspaperi. Nurinpäin kääntyneet yhteiskunnat vetävät toisiaan puoleensa.
Venäjä on ollut mukana kuhinassa jo pitkään. Se lietsoo muiden sisäistä levottomuutta miltei pakonomaisesti. Ehkäpä poliittisen kamppailun näennäinen puute itsevaltaisessa maassa johtaa tarpeeseen häiritä keskustelua USA:ssa. Trumpin Euroopan-kiertueella mukaan sisäpoliittiseen tohinaan joutuivat NATO-maat ja Britannian kuningatar. Voimakkaat painovoima-aallot ravistelevat varsinkin itäistä Eurooppaa.
Suuri kouristus, sisäinen luisu ja nurinpäin kääntyminen eivät ole minun keksintöjäni. Ne ovat peräisin historioitsija Thukydideeltä, joka kuvasi Ateenan ja Spartan suursotaa 2400 vuotta sitten. Hän kirjoitti teoksensa ikuiseksi muistutukseksi tuleville sukupolville, jotta lähestyvien suurten kouristuksien merkkejä voitaisiin havaita ajoissa, silloin kuin niitä osataan vielä tunnistaa.
Hänen lohduton kirjansa kuvaa kujanjuoksua kohti perikatoa eri tasoilla. Suurten laivat uivat vakaammin, mutta kurimukseen luisuessaan niitä on vaikein pysäyttää. Pienempien tasolla romahdukset etenevät nopeimmin ja syvemmälle. Yksilöiden tasolla luisu vaikuttaa erityisesti muistiin.
Merkkejä on vaikea havaita ajoissa, koska kiihkossa niitä ei enää haluta eikä kyetä pitämään mielessä. Vallalle pääsee intohimo, refleksit ja sokea usko nopeita ratkaisuja tarjoaviin suurisuihin. Kukaan ei enää kaipaa hyveellistä vakauttavaa muistia. Kansalaisia ei enää sido yhteen jaettu ystävyys, vaikkapa patriotismi, vaan jaettu inho toisia kohtaan.
”Kun Trump Helsingissä totesi Yhdysvaltojen oikeusministeriön ja tiedusteluviranomaisten tutkimuksien olevan yhtä luotettavia kuin Putinin sanojen, USA:ssa räjähti.
Omat ja yhteiset edut alkavat erkaantua toisistaan. Eivät valtaapitävät missään ole kaiken aikaa vain kirkasotsaisia. Mutta kun Trump Helsingissä totesi Yhdysvaltojen oikeusministeriön ja tiedusteluviranomaisten tutkimuksien olevan yhtä luotettavia kuin Putinin sanojen, USA:ssa räjähti. Ihmiset olivat rajun tyrmistyneitä presidentistään. Oikeammin heidän olisi pitänyt surra USA:n yhteishengen rappeutumista. Se on jäänyt kasvavien sisäisten juovien vangiksi. Sukka on USA:ssa yhä laajemmin nurinpäin.
USA:ssa on käyty kulttuurisotina tunnettua kamppailua jo vuosikymmeniä. Mittaa toisistaan ottavat liberaalit ja konservatiivit. Muistan hyvin kun oman newyorkilaisyliopistoni lehdessä kiihkoiltiin siitä, pitikö lukujärjestyksessä opettaa länsimaisia klassikoita vai länsimaiden ulkopuolisia merkkiteoksia tai kieliä. Eräänä lopputuloksena oli se, että minullakin on arabiankielen alkeet hallussa.
Liberaalit halusivat edetä kohti uutta tulevaisuutta, jossa ihmisiä toisistaan erottavat piirteet on siirretty syrjään. Uusien perinteisiä rajoja ylittävien identiteettien haluttiin pääsevän esiin. Etsittiin perinteiden tukahduttamia ihmisryhmiä, ja haluttiin valtaistaa heitä. Tätä ei pidetty ideologisena, vaan moraalisena välttämättömyytenä.
Konservatiivit puolestaan halusivat yhteiskunnan muuttuvan hitaasti ja arvostivat perinteitä, omaa etnisyyttä ja kulttuuria, koska niiden koettiin ylläpitävän yhteiskunnallista harmoniaa. Liberaalia ajattelua pidettiin ideologisena hapatuksena ja poliittisesti korrektina pakkopaitana, joka oli vaarallista ja yhteiskuntaa epävakauttavaa. Näiden leirien välillä on ärsyyntymistä ja vihaa. Myös Suomessa.
Kyse ei kuitenkaan ole ääripäistä. Donald Trump ei ole konservatiivi. Hän edustaa uutta radikaalia poliittista leiriä. Hän on antiliberaali. Konservatiiveille hän saattaa olla hyödyllinen liittolainen. Vihollisen vihollinen on ystävä. Bulldogina hän kuitenkin kiihdyttää luisua.
Liberaalille laidalle on puolestaan nousemassa antikonservatiiveja ehdokkaita. Tulevissa marraskuun välivaaleissa anti-ehdokkaat tulevat saamaan ennätysmenestyksen. Tässä ei ole mitään hyvää.
Helsingin kokous paljasti Trumpin rajua luonnetta ja sidoksia. Patrioottisten republikaanien muisti havahtui hetkeksi. Yritys pysäyttää luisu vaatisi kuitenkin heiltä paljon. Puolueen kannattajat ovat rajun kiihkeitä. Oma etu vienee luisun suuntaan. Kukaan ei enää kohta tiedä missä mennään.
New Yorkin kadut opettivat Trumpia. Mutta miten? Trumpin vainu on ollut kasata riskiä riskin päälle. Rahoitusta on saatu monelta taholta. Oppina näyttää olleen, että velallisesta tulee herra siinä vaiheessa, kun rahoittaja ei voi enää jättää rahoittamatta. Kun konkursseja tuli, paikalle saapui uusia rahoittajia, joiden näkökulmasta Trumpista voisi olla hyötyä. Tällä menetelmällä pärjättiin mafian ja muun hämärän rahan kanssa. Finanssikriisin jälkimainingeissa varoja alkoi tulla myös muualta maailmasta ja Venäjältä. Eihän tässä mitään.
Mutta Trumpin tullessa presidentiksi henkilökohtaiset bisnekset ja Trumpin patriotismi näyttävät menneen sekaisin. Onko tämä totta?
Ei sillä ole merkitystä. Riittää, kun iso osa amerikkalaisista ajattelee presidentin olevan Mantshuria, lojaali muille kuin omalle maalleen. Tämä ruokkii luisua ja kansalaisten kiihkeää ryhmittymistä alaspäin kiertyvään kieppiin.
Thukydides olisi hyvin, hyvin huolissaan. Ison kouristuksen merkit ovat ilmassa. Venäjän laiva on jo kurimuksessa, USA:n on siihen kääntymässä. Muut maat ovat vaarassa menettää ankkurinsa.
Maltti ja tolkku olisivat nyt valttia, vaikka isot sanat ja rajut ehdotukset houkuttavat muistinmenetyksestä kärsiviä kansalaisia.