Ulkomaat

Macronin astiasto maksoi puoli miljoonaa – ranskalaiset raivostuivat

Julkaistu:

Astiaston hinnaksi ilmoitettiin ensin 50 000 euroa, kunnes sanomalehti laski astioille kymmenkertaisen hinnan.
Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on joutunut somekansan hampaisiin, kun paljastui, että hänen uusi astiastonsa maksaa puoli miljoonaa. Kohua lisää se, että Macron on vastikään haukkunut Ranskaa rahan haaskauksesta sosiaaliturvaan.

Ensimmäinen kohu nousi Macronin tiedottajan Sibeth Ndiayen Twitteriin lataamasta videosta.

– Ihmiset ovat syntyneet pysymään köyhinä. Meillä täytyy olla jotain, mikä mahdollistaa ihmisten pääsyn pois siitä [köyhyydestä], Macron sanoo videolla.

Lisäksi Macron ihmetteli videolla sosiaaliturvaan käytettyä rahaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olemme käyttäneet älyttömästi rahaa sosiaaliturvaan, ja ihmiset ovat silti köyhiä.

Tutkivan journalismin Le Canard Enchaîné -sanomalehti paljasti, että presidentille on tilattu uusi, 1 200-osainen astiasto, joka maksaa lehtitietojen mukaan ainakin puoli miljoonaa euroa.

BBC kirjoittaa, että presidentin puolison Brigitte Macronin valitseman astiaston oli väitetty maksaneen 50 000 euroa. Ostoksiin kuuluivat 900 isoa lautasta ja 300 pienempää lautasta.

Le Canard Enchaînén laskujen mukaan 1 200 käsinmaalattua lautasta on maksanut vähintään 400 euroa kappale, joten loppusumman on täytynyt olla kymmenkertainen.

Twitter täyttyi #VaisselleGate (suom. #AstiastoGate) -viesteistä, joissa ihmeteltiin, kuinka Ranska käyttää "älyttömästi rahaa" presidentin astioihin.

– Laitoitte älyttömästi rahaa astioihin, eivätkä ihmiset silti ole tyytyväisiä, BBC siteeraa Twitterin käyttäjää.

Uutistoimisto AFP kirjoittaa, että astiastotilauksessa voittaja on taiteilija Evariste Richer, jonka designia astiasto on.

Macronin kanslia on puolustanut hankintaa. Sen mukaan nykyinen, 1950-luvulta peräisin oleva astiasto ei enää riitä suurille, jopa 300 vieraan illallisille.

BBC:n mukaan osa nykyisistä astioista on vuosikymmenen takaa Jacques Chiracin presidenttikaudelta, ja osa jopa René Cotyn ajoilta 1950-luvulta.