Ulkomaat

Seitsemän brittijääkäriä kuoli 75 vuotta sitten hämärissä olosuhteissa – salainen harjoitus tähtäsi Normandian maihinnousuun

Julkaistu:

Normandian maihinnousua kartoittanut harjoitus 13. kesäkuuta 1943 epäonnistui ja johti laskuvarjojääkärien hukkumiseen Skotlannin itärannikolla Dundeessa.
Tänään on Skotlannissa epäonnistuneen sota-ajan harjoituksen 75. vuosipäivä. Tuolloin seitsemän brittisotilasta kuoli kotomaan maaperälle Tay-joen ja Pohjanmeren yhtymäkohdassa, kertoo SkyNews.

Normandian maihinnousua kartoittanut harjoitus 13. kesäkuuta 1943 epäonnistui ja johti laskuvarjojääkärien hukkumiseen Skotlannin itärannikolla Dundeen kaupungissa.

Anna Mulford näki mitä tapahtui, mutta ei koskaan ymmärtänyt, miksi. Hänen poikansa toimittaja Michael Mulford paljasti totuuden vuosikymmeniä myöhemmin.

Myrskyisänä sunnuntai-iltapäivänä Anna Mulford katsoi epäuskoisena, kuinka 18 täydessä varustuksessa olevaa laskuvarjojääkäriä syöksyi syvään veteen. Olosuhteet olivat vaikeat: tuuli oli puuskittaista ja puhalsi jopa 13 metriä sekunnissa. Jokikin oli noin yhdeksän metriä syvä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mulfordin mies palveli merivoimissa, joten hän tiesi, että moni laskuvarjohyppääjä – jos eivät kaikki – tulisi hyppäämään vetiseen hautaansa. Laskuvarjoja oli kovassa tuulessa vaikea ohjailla.

Ilmavoimien meripelastusyksikkö saapui pelastusoperaatioon, Iso-Britannian vapaaehtoinen meripelastus tuli joen itäpuolelta apuun.

Puolalainen upseeri saapui paikalle, ja Anna Mulford kysyi häneltä miesten kohtalosta. Upseeri vastasi heidän olevan kunnossa. Mulford tiesi, ettei se voinut pitää paikkaansa ja ajatteli, ettei upseeri halunnut järkyttää viimeisillään raskaana olevaa naista.

Sen sijaan upseeri raportoi paikkaansa pitävästi, että 10 puolalaista oli laskeutunut matalaan kohtaan joessa ja pääsi vedestä rannalle.


Asioiden selvittäminen vaikeaa

Kun Anna Mulfordin poika Michael aloitti toimittajana Dundee Courier -lehdessä, äiti pyysi poikaansa kysymään vuonna 1943 töissä olleilta toimittajilta, mitä tuona sunnuntaina oli tapahtunut. Toimittajat eivät tienneet asiasta mitään ja sanoivat että olisivat tienneet, jos sotasensuuri olisi kieltänyt asiasta tiedottamisen.

Michael Mulford yritti selvittää asiaa vuosikymmenten ajan, ja hänen äitinsä jatkoi asiasta kyselemistä.

Yhdeksän vuotta sitten Michael Mulford löysi James Lindsayn Skotlannin Anguksesta, Tay-joen pohjoispuolelta. Lindsay oli ollut pikkupoikana perheensä kanssa mökillä ja nähnyt tapahtumat.

Lindsay kertoi löytäneensä seuraavana aamuna rannalta laskuvarjoja, kypäriä ja tarvikkeita. Hän tapasi rannalla myös ilmavoimiin kuuluneen miehen, joka kertoi osallistuneensa pelastusoperaatioon sunnuntaina.

Lindsayn mukaan paikalle tuli viranomaisia, jotka vaativat täydellistä mediahiljaisuutta aiheesta. Kun Michael Mulford selvitti asiaa lisää, hän huomasi, että meripelastusasiakirjoja oli vahvasti sensuroitu.

Miksi salaisuutta piti vaalia?

Kyseessä oli erittäin salainen kokeilu, jossa haluttiin selvittää, voisiko laskuvarjoilla laskeutua Normandian rannikkoa vastaaviin olosuhteisiin.

13.6.1943 laskuvarjojääkärien pudotusalueeksi oli määrätty Tentsmuirin metsä St. Andrewsin lahden länsipuolella. On yhä mysteeri, miksi kaksi kymmenestä harjoitukseen osallistuneesta Whitley-pommikoneesta oli niin kaukana Tentsmuirista, jopa 16 kilometrin päässä. Yhteensä harjoitukseen osallistui 130 sotilasta.


Toisessa harhautuneista koneista oli puolalaisjoukkoja. Toisessa taas yhdeksän miestä Midlandsin laskuvarjorykmentin kahdeksannesta pataljoonasta.

Sotilaat hyppäsivät 243 metrin korkeudesta kohti vettä. Näistä kahdeksasta miehestä seitsemän hukkui. Yksi kieltäytyi hyppäämästä ja joutui sotaoikeuteen.Yksi hyppääjä, rykmentin vääpeli Alan Parson laskeutui kapealle hiekkapenkalle ja pääsi rantaan. Monet muut loukkaantuivat.

Puolalaiset selviytyivät pudotuksesta, koska he laskeutuivat suhteellisen mataliin vesiin. Myös harjoituksen osoitetulle laskeutumisalueelle hypänneistä sotilasta yksi kuoli, ammuslaatikon osumasta.

Vaatiko itsepäinen komentaja mahdottomia?

Miksi harjoitus toteutui? Meteorologi kertoi Michael Mulfordille, että sääolosuhteet lähentelivät myrskyä. Aiemmin tai myöhemmin harjoitus olisi voinut olla järkevä – mutta hyppy kaksi kertaa suosituksia voimakkaampaan tuuleen vaikutti edesvastuuttomalta.

Mulford uskoo, että syy harjoitukseen on Tentsmuirin metsässä vieraillut Britannian pääesikunnan päällikkö lordi Alan Brooke ja hänen sotilasjohtokollegansa. Brooke tunnettiin tinkimättömänä ja harjoituksen piti edetä.

Salailuun oli sodankäyntiin liittyvä syy. Liittoutuneet suunnittelivat Normandian maihinnousua ja pohtivat, voisiko joukot toimittaa rantaan ilmasta käsin. Peittelyn uskottiin olevan tarpeen, jotta natsien tiedustelu ei saisi tietoa tulevista suunnitelmista.

Tragedian yksityiskohdista mainitaan pikaisesti Midlandsin kahdeksannen pataljoonan sotapäiväkirjassa, joka oli salainen vuosikymmeniä sodan jälkeen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt