Ulkomaat

Kuvat: Kivikasvoiset Clinton ja Kim Jong-il sekä 7 muuta Yhdysvaltain presidenttien kohtaamista diktaattorien kanssa

Julkaistu:

Maailmanhistoriaan mahtuu useita kohtaamisia, joissa Yhdysvaltain presidentit ovat istuneet neuvottelupöytiin nokakkain maailman autoritääristen johtajien kanssa. IS kokosi kahdeksan esimerkkiä.
Tiistain vastaisena yönä Suomen aikaa toteutuu ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kohtaaminen istuvan Yhdysvaltain presidentin sekä Pohjois-Korean johtajan välillä. Tapaamisen lopputulema on vielä avoin, ja jännitystä lisää se, että sekä presidentti Donald Trump että johtaja Kim Jong-un ovat tunnettuja ailahtelevaisuudestaan ja kovasta kielenkäytöstään.

Historiaan mahtuu useita kohtaamisia, joissa Yhdysvaltain presidentit ovat istuneet neuvottelupöytiin nokakkain maailman autoritääristen johtajien kanssa, joko virkakaudellaan tai sen päätyttyä. Myöskään Trump ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä hän on tavannut muun muassa Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa muutamaan otteeseen.

IS kokosi kahdeksan tapaamista, jossa Yhdysvaltain presidentit ovat olleet vastakkain omia kansojaan rautaisin ottein hallinneiden tai edelleen hallitsevien johtajien kanssa.

Hoover illasti Hitlerin kanssa Göringin metsästysmajalla

Herbert Hoover tapasi Saksan valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin Berliinissä maaliskuussa 1938, kun hän kiersi Eurooppaa viisi vuotta presidenttikautensa päättymisen jälkeen. Miehet keskustelivat 40 minuuttia, minkä jälkeen kaksikko nautti illallista yhdessä ministeri Hermann Göringin kanssa tämän metsästysmajalla.

Hitlerin kanssa keskustellessaan Hoover puhui yksilönvapauksien puolesta, mihin Hitler vastasi että, että Saksassa, toisin kuin rikkaassa Yhdysvalloissa, ei ollut varaa moisiin vapauksiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kotiin palattuaan Hoover kertoi pitävänsä Hitleriä isompana uhkana Josif Stalinin johtamalle Neuvostoliitolle kuin länttä. Hän tuomitsi natsit ja sanoi heidän olevan ”piittaamattomia sekä elämän että oikeuden suhteen”, mutta oli sitä mieltä, että Yhdysvaltojen tulisi pysyä erossa Saksan ja muiden Euroopan maiden välisistä konflikteista.

Clinton ja Kim Jong-il kivikasvoina Pjongjangissa

Kahdeksan vuotta aiemmin presidenttikautensa päättänyt Bill Clinton matkusti vuonna 2009 Pohjois-Koreaan yksityishenkilönä neuvotellakseen kahden laittomasta rajanylityksestä tuomitun yhdysvaltalaistoimittajan vapauttamisesta. Hän tapasi maan silloisen johtajan Kim Jong-ilin eli Kim Jong-unin isän.

Kohtaaminen tallentui valokuvaan, jossa miehet istuvat kivikasvoisina. Clintonin kerrotaan välttäneen tietoisesti hymyilemistä sekä varoittaneen myös avustajiaan pysymään naama peruslukemilla.

Clinton palasi lopulta Yhdysvaltoihin vapautetut toimittajat mukanaan. Kokouksen käänteistä liikkui ristiriitaisia tietoja. Pohjoiskorealaisten mukaan Clinton oli pyytänyt hallinnolta anteeksi toimittajien puolesta ja tuonut mukanaan kirjeen istuvalta presidentiltä Barack Obamalta. Yhdysvallat kuitenkin kiisti kummankin väitteen.

Roosevelt ja Stalin neuvottelupöydässä

Franklin D. Roosevelt tapasi Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin kahteen otteeseen toisen maailmansodan aikana. Mukana tapaamisissa oli myös Britannian pääministeri Winston Churchill, ja neuvottelupöydällä Saksan vastaista sodankäyntiä koskevat asiat.

Vuonna 1943 Teheranissa Roosevelt ja Churchill hyväksyivät toisen rintamalinjan avaamisen Länsi-Eurooppaan ja Stalin lupasi käynnistää hyökkäyksen Itä-Euroopassa. Neuvostoliiton johtaja painosti neuvottelukumppaneitaan myös myönnytyksiin koskien Puolan ja Baltian maiden sodanjälkeisiä rajoja sekä hallintoa.

Jaltan konferenssissa maaliskuussa 1945 Roosevelt ja Churchill suostuivat Stalinin Puolaa koskeviin vaatimuksiin ja saivat vastineeksi lupauksen vapaiden vaalien järjestämisestä Itä-Euroopassa. Stalin kuitenkin rikkoi myöhemmin lupauksensa.

Jaltan konferenssia on pidetty Euroopan kahtiajaon symbolina, sillä sen yhteydessä päätettiin Saksan miehityksestä sodan jälkeen ja kansallissosialismin tuhoamisesta. Samalla suurvallat sopivat etupiirijaosta, jonka seurauksena esimerkiksi Puola päätyi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.

Seurauksena oli voimakas valtioiden kahtiajako Euroopan sisällä. Rooseveltiä syytettiin myöhemmin itäisen Euroopan ”ojentamisesta” Neuvostoliitolle.

Nixon skoolaili Zhoun kanssa

Vuonna 1972 maailma todisti, kuinka kommunisminvastaisuudestaan tunnettu presidentti Richard Nixon kohotteli maljoja Kiinan kommunistijohtajien kanssa Pekingissä. Vierailullaan hän kierteli Kiinan muurilla ja kävi pitkiä neuvotteluita pääministeri Zhou Enlain kanssa.


Hän tapasi myös kommunistisen puolueen puheenjohtajan Mao Zedongin.

Nixon matkusti Kiinaan saadakseen enemmän vaikutusvaltaa Neuvostoliittoon nähden. Vierailu merkitsi käännekohtaa ja normalisoitumisen ensimmäisiä askeleita Yhdysvaltojen ja Kiinan välisissä suhteissa, vaikka aikalaiskommentaattorit miettivät etukäteen, olisiko kokouksen antina pelkästään kättelyvalokuvia.


Hrushtshov ”hakkasi ilmat pihalle” Kennedystä

John F. Kennedy oli ollut presidenttinä vain viisi kuukautta, kun hän suostui vastoin saamiaan suosituksia tapaamaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Nikita Hrushtshovin. Tapaaminen toteutui Wienissä kesäkuussa 1961.

Kaksikko neuvotteli kahden päivän ajan muun muassa Kuuban, Laosin ja Berliinin tilanteista. Hrushtshov kertoi jälkeenpäin avustajalleen pitäneensä Kennedyä ”liian älykkäänä ja liian heikkona”.

– Hän vain yksinkertaisesti pieksi minusta ilmat pihalle, Kennedy totesi poistuessaan kokouksesta.

Presidentti kertoi tapaamisen jälkeen New York Timesin toimittajalle, että Hrushtshovin kanssa ei päästäisi eteenpäin, ennen kuin tämä luopuu siitä ajatuksesta, että hän on kokematon ja vailla sisua.

Vain pari kuukautta tapaamisen jälkeen pystytettiin Berliinin muuri. Seuraavana vuonna maailma oli ajautua ydinsodan partaalle, kun Hrushtshov pyrki asettamaan ohjuksia Kuubaan ja Pentagon painosti Kennedyä iskemään maahan.

Kriisi ratkesi lopulta, kun Kennedy ja Hrushtshov sopivat, että Neuvostoliitto poistaa ohjuksensa Kuubasta ja Yhdysvallat pidättäytyy maihinnousujen yrittämisestä tai niiden tukemisesta.

Obama ja Mubarak Valkoisessa talossa

Barack Obama kutsui vuonna 2009 Egyptiä sotilasdiktaattorina hallinneen presidentin Hosni Mubarakin Valkoiseen taloon keskustelemaan Israelin ja palestiinalaisten välisistä rauhanpyrkimyksistä. Kutsu tarkoitti Obaman kannalta sitä, että hän joutui tekemään kompromissin ulkopoliittisessa idealismissaan.

Obama ja Mubarak tapasivat uudelleen vuonna 2010. Jo seuraavana vuonna arabikevään myötä Obama muutti kurssiaan ja ilmoitti, että vallansiirron Egyptissä oli käynnistyttävä.

Helmikuussa 2011 miljoonat egyptiläiset juhlivat Kairon keskustassa Mubarakin syrjäyttämistä.

Bush ja kruununprinssi Abdullah käsi kädessä

Vuonna 2005 George W. Bush ja Saudi-Arabian silloinen kruununprinssi ja nykyinen kuningas Abdullah kuvattiin käyskentelemässä käsi kädessä presidentin maatilalla Texasissa. Vierailun puheenaiheena oli muun muassa Saudi-Arabian öljyntuotannon lisääminen.

Bush kommentoi luoneensa kruununprinssiin ”vahvan henkilökohtaisen siteen” jo kolme vuotta aiemmin tapahtuneella ensimmäisellä kohtaamisella. Maat ovat edelleen vahvoja liittolaisia siitä huolimatta, että esimerkiksi ihmisoikeustilanne on Saudi-Arabiassa edelleen erittäin huono.

Trump halusi tutustua Putiniin paremmin

Heinäkuussa 2017 Hampurissa järjestetyssä G20-kokouksessa Donald Trump halusi tutustua paremmin Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Kaksikko venytti puolituntisen keskustelunsa kahteen tuntiin, mikä herätti hämmennystä kokouspaikalla. Lisäksi presidentit keskustelivat vielä myöhemmin tunnin verran ainoastaan tulkki seuranaan.

Muut kokoukseen osallistujat ihmettelivät, kun Trump ylisti Venäjää ja vietti sen autoritäärisen johtajan kanssa enemmän aikaa kuin liittolaismaiden edustajien.

Lähteet: Washington Post, Ilta-Sanomien arkisto

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt