Viimeinen havainto Adolf Hitleristä oli makaaberi näky kranaattikuoppien keskellä – näin etenivät viimeiset hetket bunkkerissa 30.4.1945

Berliini 75 vuotta sitten, 30.4.1945: Neuvostojoukot olivat jo viereisessä korttelissa ja Adolf Hitlerin kohtalo sinetöity. Natsijohtaja söi vaiti viimeisen illallisensa kolkossa bunkkerissaan ja tarttui aseeseen.

30.4.2018 17:16 | Päivitetty 30.4.2020 10:05

SS-vartija Hermann Karnau oli viimeinen henkilö ulkona Führerbunkerin edustalla neuvostotykistön kranaattien räjähdellessä kiivaasti sen ympärillä.

Hetkeä aiemmin bunkkerin sisäänkäynnin metallioven takaa oli heitetty palava paperi. Se osui kuopassa makaavien ruumiiden jalkoihin. Ruumiiden päälle oli kaadettu kanistereittain bensaa. Suuret liekit leimahtivat välittömästi. Adolf Hitler oli kuollut, mutta ”tanssi” nyt viimeistä näytöstään liekkien riepottamana.

– Ylös lyövien liekkien myötä Hitlerin ylävartalo ja molemmat jalat nousivat ilmaan. Myös Frau Hitlerin ruumis liikahteli. Liikkeet aiheutuivat liekeistä tai enemmänkin kuumuudesta.

Karnau ehti juuri ennen ruumiiden tuleen sytyttämistä tunnistamaan ne.

– Ruumiit makasivat vierekkäin noin 2–2,5 metriä bunkkerin sisäänkäynnistä. Tunnistin välittömästi toisen olevan Adolf Hitler. Ruumis makasi vartalo käärittynä vilttiin. Viltin reunat yläruumiin kohdalta oli taiteltu sivuun, joten kasvot ja rintakehä olivat nähtävillä. Kallo oli osin painunut sisään ja kasvot veren peittämät. Kasvot pystyi silti täysin tunnistamaan.

Karnau antoi silminnäkijätodistuksensa Hitlerin ruumiin tuhoamisesta marraskuussa 1953.

Viimeisiä tunnettuja kuvia Adolf Hitleristä vuonna 1945.

Hitlerin ja hänen juuri vihityn vaimonsa Eva Braunin ruumiiden hävittäminen heidän itsemurhiensa jälkeen on dokumentoitu tarkoin. Liittoutuneet eivät halunneet jäävän mitenkään epäselväksi, että Natsi-Saksan johtaja todellakin oli kuollut. Siksi sekä länsiliittoutuneet että Neuvostoliitto kaivoivat esiin jokaisen Führerbunkerissa Hitlerin viimeisinä hetkinä olleen ja kuulustelivat heidät perin pohjin.

Neuvostojohtaja Josif Stalin ei suostunut uskomaan arkkivihollisensa kuolemaa, joten tietoa Hitlerin ruumiin mahdollisesta löytymisestä ei saatu julkistaa maailmalle. Epäluuloiset venäläiset alkoivatkin levittää mielikuvituksellisia teorioita Hitlerin kuolemasta tai jopa paosta ulkomaille. Sepitteet alkoivat elää ”totuuksina”, joista osa päätyy yhä historiakirjoihin.

Viimeinen aamu

Hitlerin uni viimeisenä yönä oli jäänyt vain kolmen tunnin mittaiseksi. Puolenyön jälkeen 30. huhtikuuta 1945 hän oli hyvästellyt henkilökuntansa ja vetäytynyt hetkeksi lepäämään. Kello 5 aamulla Hitler nousi ylös ja pyysi valtakunnankanslian ja sen alla sijaitsevan Führerbunkerin puolustuksesta vastaavan SS-Brigadeführer Wilhelm Mohnken antamaan tilanneraportin.

– Venäläiset ovat Potsdamer Platzilla, alle 400 metrin päässä valtakunnankansliasta, kertoi SS-kenraalimajuri Mohnke tilanteen toivottomuudesta.

Puolilta päivin Hitler tapasi vielä Berliinin puolustuksesta vastaavan tykistönkenraali Helmuth Weidlingin, joka ilmoitti näkemyksensä: taistelu Berliinistä hävittäisiin jo saman päivän iltaan mennessä.

Ironista kyllä, venäläisten ykköstavoite ei natsijohtajien pelosta huolimatta ollut Führerbunker, jonka he valtasivat vasta kaksi päivää myöhemmin, 2. toukokuuta. Venäläiset eivät uskoneet Hitlerin olevan enää Berliinissä, vaan paenneen esikuntineen etelään jo paljon aiemmin.

Viimeinen ateria

Hitler saneli viimeisen päiväkäskynsä ja antoi saarroksissa oleville joukoille luvan yrittää läpimurtoa pienissä ryhmissä ulos Berliinistä. Natsijohtaja teki myös päätöksen kohtalostaan.

– Huhtikuun 30. päivä 1945 Bormann ilmoitti minulle puolenpäivän jälkeen, että Hitlerin päätös on lopullinen: hän aikoo ampua itsensä tänään. Myös Eva Braun tekee itsemurhan. Ruumiit on määrä polttaa, todisti Hitlerin adjutantti Otto Günsche 1956.

Hän antoi määräyksen kerätä mahdollisimman paljon polttoainetta ja viedä ne bunkkerin sisäänkäynnin luo.

Noin kello 13 Hitler nautti viimeisen ateriansa sihteeriensä Gertraud Jungen ja Gerda Christianin kanssa. Ruokana oli spagettia ja kevyttä kastiketta. Aterian aikana ei keskusteltu. Hitlerin monologit olivat tosin tuttuja kaikille ja niitä odotettiin kauhulla. Viimeisinä päivinään Hitlerin mieliaiheisiin kuuluivat mm. koirien koulutus, ravitsemus ja yleisesti maailman typeryys.

Loppu

Aterian jälkeen Hitler hyvästeli sihteerinsä ja pari tuntia myöhemmin, kello 15.20–15.25 hän sulkeutui asuintiloihinsa yhdessä Eva Braunin kanssa. Günsche asettui yhdessä Hitlerin sotilaspalvelijan Heinz Lingen kanssa vartioon huoneiston eteiskammion eteen. Vain ilmastointilaitteiden melu ja generaattorin dieselmoottorin jytke kaikuivat synkeänhiljaisessa bunkkerissa. Kaikki odottivat Hitlerin kuolemaa.

Eri lähteistä riippuen Hitlerin itsemurha tapahtui 30.4.1945 kello 15.30–15.50. Hitlerin huoneiden rautaovien läpi ei kuulunut ääniä, esimerkiksi laukausta. Linge oli ensimmäinen, joka meni sisään Hitlerin huoneistoon.

– Lopulta vaistoni kertoo, että nyt on aika. Menen etukammion kautta Hitlerin huoneistoon. Olohuoneen ovi on suljettu ja ilmassa selkeä ruudinhaju. Sanon Bormannille ”Herr Reichsleiter, se on tapahtunut!”, minkä jälkeen avaamme oven ja astumme sisään.

Ruumiit

Linge ja Günsche kuvailivat kuulustelijoilleen 1950-luvulla mahdollisimman tarkoin näkymän Hitlerin olohuoneessa. Heidän kertomuksensa ovat hyvin yhteensä pitäviä.

– Adolf Hitlerin ja Eva Braunin ruumiit ovat sohvalla eteisen ovea vastapäätä. Hitler istuu edestä katsoen vasemmalla. Hänen päänsä on retkahtanut hieman vasemmalle ja eteen. Oikea käsi retkottaa yli käsinojan. Hänen silmänsä ovat auki, kertoi Linge.

Heti Lingen ja Bormannin jälkeen olohuoneeseen tullut Günsche kertoi:

– Näen haavan hänen oikeassa ohimossaan, juuri kohdassa, jossa oikea kulmakarva päättyy. Siinä on verta ja tummunut jälki. Hänen suunsa on osin avoinna. Lattialla käsinojan alla on pieni lätäkkö verta.

Günsche meni viereiseen kokoushuoneeseen ja ilmoitti siellä odottaville: ”Führer on kuollut!”.

Lingen mukaan Eva Braunin ruumis makasi sohvalla puoli-istuvassa asennossa, vartalo noin 30 sentin päässä Hitleristä. Braun oli nostanut jalkansa sohvalle vasemmalle.

– Hänen silmänsä ovat avoinna ja huulet tiukasti yhteen puristuneina. Hänessä ei ole näkyviä vammoja.

Ottiko Hitler myrkkyä?

Liittoutuneet kiistelivät sodan jälkeen siitä, miten Hitler oli kohdannut loppunsa. Oliko hän Neuvostoliiton vangiksi joutumisen pelossa purrut ”raukkamaisesti” rikki ensin syanidiampullin ja sitten ampunut itseään? Oliko aseen piippu ohimolla vai suussa?

Ruumiit löytäneistä, joista Günschen ja Lingen lisäksi sodasta elossa selvisi vain Hitler-jugendin johtaja Artur Axmann, kertovat kaikki yhtenevästi, että Hitler oli surmannut itsensä laukauksella ohimoon ja Eva Braun ottamalla sinihappomyrkkyä.

Kun itsemurhan tekotavoista oli keskusteltu bunkkerissa Hitlerin häiden jälkeen, oli Eva Braun ilmoittanut valitsevansa myrkyn, ei asetta. Hän sanoi haluavansa olla kaunis ruumis.

Toisin kuin natsijohtajien itsemurhien yhteydessä usein mainitaan, eivät heidän lasiset myrkkyampullinsa sisältäneet yleensä syanidia vaan noin 200 milligrammaa sinihappoa, joka lamauttaa elintoiminnot heti. Lisäksi sinihaposta leviää voimakas palaneen mantelin tuoksu, minkä todistajat kertoivat aistineensa bunkkerissa sekä Eva Braunin ruumiin läheisyydessä.

Kun Hitlerin ruumis jo paloi ulkona, kävi Günsche siivoamassa jäljet olohuoneesta. Hitlerin jalkojen juuressa oli lojunut kaksi hänen henkilökohtaista asettaan, Walthersin 6.35 mm:n ja 7.65 mm:n pistoolit.

– Välittömästi poistan lippaat molemmista aseista. Huomaan, että 7.65 mm:n pistoolilla on ammuttu yksi laukaus. Sen piipusta myös haistaa selkeästi ruudin tuoksun. 6.35 mm:n ase on yhä täyteen ladattu. Kummassakaan aseessa ei ole verijälkiä. Yritämme Lingen kanssa etsiä 7.65:lla laukaistun ammuksen hylsyä, mutta emme yrityksistämme huolimatta löydä sitä...

Kuoleman tiedottamista viivyttettiin

Järjetön taistelu Berliinistä jatkui Hitlerin kuolemasta huolimatta. Vasta yli vuorokausi itsemurhan jälkeen, 1. toukokuuta 1945 kello 22.26 Radio Hamburg kertoo kansalle uutisen:

”Führerin päämaja ilmoittaa, että Führerimme Adolf Hitler kaatui tänään iltapäivällä komentopaikallaan valtakunnankansliassa taistellessaan bolsevismia vastaan viimeiseen hengenvetoon saakka.”

Kun puna-armeijan sotilaat aamulla 2. toukokuuta tulivat bunkkerille, oli kaikki natsien tärkeät asiankirjat tuhottu.

Artikkeli perustuu pitkälti Anton Joachimsthalerin teokseen Hitlers Ende (eng. The Last Days of Hitler, 1999), johon on kerätty kattavimmin kaikki todistajalausunnot Hitlerin viimeisistä hetkistä Führerbunkerissa.

Artikkeli on julkaistu alun perin vuonna 2015 IS:n erikoislehdessä Natsien tuho.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?