Kommentti: Itä-Ukraina on Euroopan vuotava vatsahaava

Neuvottelut YK:n rauhanturvajoukosta ovat jumissa – Suomi on hyvässä asemassa avaamaan lukkiintuneita yhteyksiä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Venäjän tukemilla Itä-Ukrainan kapinallisilla on käytössään taistelupanssarivaunuja ja muita panssaroituja ajoneuvoja.

28.4.2018 8:04

Vain muutaman tunnin matkan päässä Suomesta on sota. Aseleposopimusta rikotaan jopa tuhat kertaa vuorokaudessa. Välähtely ja pauke kiihtyvät varsinkin öisin, kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin kansainväliset tarkkailijat ovat tukikohdissaan.

– Ei mennyt montaakaan työpäivää ilman ampumista ja räjähdyksiä, kertoi Itä-Ukrainassa Etyjin tarkkailijana yli kaksi vuotta työskennellyt Riina Isotalo keskiviikkona Helsingissä.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on saanut käyttöönsä Camcopter S-100 -lentolaitteita, jotka tehostavat ns. kontaktilinjan valvontaa.

Sodan tilastot ovat sysimustia. Kuolleita on jo noin 10 400. Sodan vaikutuspiirissä on 4,4 miljoonaa ihmistä, joista 3,4 miljoonaa tarvitsee humanitaarista apua. Yli miljoona elää karuissa oloissa maan sisäisinä pakolaisina.

Itä-Ukraina on Euroopan vuotava vatsahaava, joka on saatava kiinni. Suomi on mainittu hankkeissa, joiden avulla tätä haavaa yritetään lääkitä.

Presidentti Sauli Niinistölle Itä-Ukraina on ulkopolitiikan prioriteetti. Hän kutsuu tätä vuonna 2014 alkanutta sotaa Suomen akuuteimmaksi turvallisuusongelmaksi, ja siinä hän on täysin oikeassa. Sota ei ole otsikoissa eikä illan uutislähetyksissä, mutta siellä se kuplii kuin myrkkypata. Vaara tämän konfliktin jäätymisestä on suuri, ja pitkittyessään siihen on yhä vaikeampi löytää ratkaisua.

Aleksanteri-instituutin tutkijan Mark Teramaen arvion mukaan Suomi on tällä hetkellä ainutlaatuisen hyvässä asemassa toimiakseen rauhanvälittäjänä Itä-Ukrainassa. Suhteemme kriisin avainpelaajaan Venäjään eivät ole nyt parhaat mahdolliset, mutta kuitenkin riittävän hyvät ja toimivat. Ruotsi istuu YK:n turvaneuvoston vaihtuvana jäsenenä, mutta Tukholman ja Moskovan välit ovat jo astetta Suomea vihamielisemmät.

Riina Isotalo ja Mark Teramae puhuivat Ukrainan tilanteesta Laajan turvallisuuden verkosto Wise ry:n seminaarissa keskiviikkona.

Presidentti Niinistö pitää yllä suoria keskusteluyhteyksiä Ukrainan presidenttiin Petro Poroshenkoon ja Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Niinistöllä on kanava myös Valkoiseen taloon: viimeksi viime viikolla hän soitti presidentti Donald Trumpille.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) puolestaan lähtee toukokuussa Ukrainaan yhdessä Etyjin työryhmän kanssa. Kanerva tapaa matkallaan muun muassa presidentti Poroshenkon.

Venäläismielinen taistelija opettaa lapsia käyttämään aseita kapinallisten hallitsemassa Donetskin ”kansantasavallassa” maaliskuun lopussa.

Suomelle luonteva tapa auttaa jäätyvän konfliktin sulattamisessa olisi lähteä mukaan mahdolliseen YK:n rauhanturvaoperaatioon Itä-Ukrainassa. Suomalaiset osaavat nämä hommat, ja myös presidentti Niinistö on valmis lähettämään joukkoja jos kaikki osapuolet hyväksyvät operaation. Wisen seminaarissa puhunut pitkäaikainen ulkoministeri, kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) kertoi hänkin pitävänsä Suomen osallistumista ”itsestään selvänä”, jos operaatio saa laajan hyväksynnän ja riittävät resurssit.

Itä-Ukrainan rauhanturvaoperaatiosta on tehty jo useita ehdotuksia, mutta neuvottelut siitä ovat jumissa. Yhdysvaltain Ukrainan-erikoislähettiläs Kurt Volker ja Kremlin strategi Vladislav Surkov eivät ole neuvotelleet pitkään aikaan, eivätkä myöskään Ukrainan ja Venäjän päämiehet. Niin sanotun Normandian yhteysryhmän – Minskin sopimuksen allekirjoittajavaltioiden Ukrainan ja Venäjän sekä Ranskan ja Saksan – tapaamiset ovat jumissa. Saksan uuden hallituksen toivotaan elvyttävän ryhmän taas henkiin.

YK-operaation tiellä on monta muutakin ongelmaa, alkaen sopimuspohjasta.

Niin sanottu Minsk II -sopimus helmikuulta 2015 ei ole rauhansopimus: siinä sovittiin vain aselevosta, joka sekään ei ole pitänyt. Tarvittaisiin ehkä uusi sopimus, Minsk III. Jotta rauhanturvaoperaatio etenisi, sille olisi saatava selkeä mandaatti ja Venäjän hyväksyntä, sillä Venäjällä on veto-oikeus YK:n turvaneuvostossa. Millä hinnalla Venäjä olisi tähän valmis? Kukaan ei tällä hetkellä tiedä.

Operaatiosta pitäisi tulla laaja. Putin esitti viime syyskuussa kevyesti aseistettua ja pelkästään aselepo- eli kontaktilinjalle sijoitettavaa rauhanturvajoukkoa. Se ei olisi mikään ratkaisu. Tällainen operaatio eristäisi Itä-Ukrainan muusta maasta ja veisi pohjan pois Minskin sopimukselta, jonka mukaan kapinallisalueet olisi liitettävä takaisin osaksi yhtenäistä ja suvereenia Ukrainan valtiota. Pysyvän rauhanratkaisun aikaansaamiseksi Ukrainan olisi saatava valvontaansa myös kapinallisalueiden ja Venäjän federaation välinen valtionraja. Siksi Ukraina vaatii, että rauhanturvaajia tulisi sijoittaa juuri valtionrajalle, ei kontaktilinjalle.

Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on esittänyt Itä-Ukrainaan 20 000 rauhanturvaajaa ja usean tuhannen henkilön siviilipoliisiosastoa. International Crisis Group päätyi samansuuntaiseen arvioon, joka perustuu neljään tai viiteen vahvaan taisteluosastoon. Niillä olisi riittävästi voimaa puuttua tulitaukorikkomuksiin ja tukahduttaa paikallisia levottomuuksia.

YK-joukoilla ei kuitenkaan olisi valtuuksia rauhaan pakottamiseen asevoimin – sitä Venäjä ei missään tapauksessa hyväksyisi. On selvää, että YK:n pitäisi kuitenkin olla varustettu riittävän robustiin voimankäyttöön. Alueella on arvaamattomia osapuolia, itsenäisesti toimivia vapaaehtoisjoukkoja, jotka eivät ole kenenkään valvonnassa.

Ukrainalaiset vapaaehtoiset kokoontuivat maan parlamentin edustalle Kiovassa viime viikolla vaatimaan sosiaalietuuksia sotaveteraaneina.

YK-sotilaiden ja poliisien lisäksi operaatio tarvitsisi siviilikomponentin, jonka avulla Itä-Ukrainan nykyiset ”kansantasavallat” voitaisiin ottaa väliaikaiseen YK:n hallintoon. Sen jälkeen alueella järjestettäisiin vapaat vaalit.

Mistä näin paljon rauhanturvaajia, poliiseja ja siviilivirkailijoita Itä-Ukrainaan sitten revittäisiin? Ilkka Kanerva arvioi Wisen seminaarissa, että tällaiset määrät ovat kaukana YK:n tämänhetkisten voimavarojen ulottumattomissa.

Natolla olisi voimaa Euroopassa, ja Saksa on jo tarjonnut sotilaitaan operaatioon. Venäjä ei kuitenkaan hyväksy Naton läsnäoloa Itä-Ukrainassa. Ukrainalle ja sen läntisille kumppaneille ei taas käy Venäjän ja sen läheisten liittolaisten kuten Valko-Venäjän ja Kazakstanin osallistuminen operaatioon – Venäjähän on sodan osapuoli.

Rasmussen nosti Itä-Ukrainaan joukkoja lähettävinä maina erityisesti esille Euroopan sotilaallisesti liittoutumattomat maat Suomen, Ruotsin ja Itävallan. Niiden lisäksi mukaan pitäisi ottaa joukko valtioita muista maanosista – esillä ovat olleet muun muassa Mongolia, Argentiina, Australia ja Uusi-Seelanti. Sopiva ja kaikille hyväksyttävä kokoonpano on vaikean neuvotteluprosessin takana.

Suurta epävarmuutta rauhanhankkeisiin tuovat myös Ukrainan ensi vuonna järjestettävät vaalit. Vielä ei tiedetä, kuka Ukrainaa vaalien jälkeen hallitsee. Venäläismieliset puolueet ovat nostaneet suosiotaan, ja Poroshenkon kannatus on nyt vain 12–13 prosentin luokkaa – suosituin presidenttiehdokas on jatkuvissa korruptioepäilyissä rypevä Julia Timoshenko.

Korruptio on muutenkin kuin syöpä, jota ei ole saatu kitketyksi Ukrainasta. Uudistusten junnatessa maan rikkaimmat oligarkit käyttävät todellista taloudellista valtaa ja tekevät entistä enemmän bisnestä Venäjän kanssa.

Ei ole mikään ihme, että Itä-Ukrainan konflikti uhkaa jäätyä. Näin monimutkaisessa kriisissä rauhaa on hyvin vaikea saavuttaa. Silti kansainvälisen yhteisön on parempi yrittää tönäistä rauhanhankkeita eteenpäin kuin olla yrittämättä. Aivan ensiksi se vaatii neuvotteluyhteyksien uudelleen avaamista, ja sen eteen Suomikin parhaillaan ponnistelee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?