Ulkomaat

Daavidin oksa -kultin karmea loppu – tulihelvetistä paennut kertoo nyt IS:lle, kuka oli pahamaineinen David Koresh

Julkaistu:

25 vuotta sitten David Thibodeau pakeni liekkejä, jotka surmasivat kymmeniä ihmisiä Daavidin oksa -lahkon maatilan palossa Wacossa Texasissa. Nyt hän kertoo IS:lle, mitä 51 päivän piirityksen aikana tapahtui ja kuka lahkojohtaja David Koresh hänen mielestään oli.
Farkkuihin ja t-paitaan sonnustautuneella miehellä oli tumma, kihartuva tukka, silmälasit ja parin päivän parransänki. Kitarakaupassa hän vaikutti tavalliselta rock-muusikolta.

– Mukana seurasi pukuun sonnustautunut mies, jonka hän esitteli managerikseen. Jokainen, jolla on oma manageri, oli minusta kiinnostava ihminen, muistelee David Thibodeau.

Keväällä 1990 Thibodeau oli Los Angelesissa asuva parikymppinen rumpali, joka elätti itsensä satunnaisten keikkojen lisäksi matkamuistojen myyjänä. Elämän suunta oli pahasti hukassa.

Kitarakauppaan saapunut mies taas oli Vernon Howell, kolmekymppinen muusikko, joka oli parin vuoden ajan johtanut Daavidin oksa -nimistä uskonlahkoa kotiosavaltiossaan Texasissa. Myöhemmin samana vuonna Howell vaihtoi nimensä virallisesti David Koreshiksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Adventistisen eli Jeesuksen nopeaan paluuseen uskovan Daavidin oksan perusti bulgarialainen siirtolainen vuonna 1955. Lahko omisti Mount Carmel -nimisen tilan kuivalla ja muurahaisia kuhisevalla kukkulalla Texasin Wacossa.

1990-luvun alussa tilalla asui alkeellisissa oloissa toistasataa eri puolilta maailmaa tullutta jäsentä, jotka uskoivat Koreshin olevan profeetta ja lopun ajan merkkien ennustaja.


Thibodeau kertoo epäilleensä aluksi koko touhua, mutta löysi itsensä pian oppitunneilta, joilla Koresh kertoi tulkintojaan Raamatusta, erityisesti Ilmestyskirjasta.

– Olin siihen saakka pitänyt tv-saarnaajia hulluina ja yllätyin että innostuin Raamatusta.

Arki Mount Carmelissa noudatti yleensä samoja rutiineja.

– Aamulla herättiin, syötiin aamiaista ja lähdettiin töihin. Osa osallistui jo pidempään meneillään olleisiin rakennustöihin, joissa alueen pienien talojen materiaaleista rakennettiin yhtä isompaa, Thibodeau kuvailee.

Yhteisö ei ollut suljettu, vaan jäsenet kävivät töissä myös ulkopuolella. Mount Carmelista lähdettiin ja sinne palattiin. Myös vieraita tuotiin joskus tilalle asumaan.

Keskeinen osa elämää olivat Koreshin oppitunnit, jotka järjestettiin päärakennuksen yksinkertaisessa kappelissa.

– Usein illallisen jälkeen David soitti kitaraa ja joskus säestin häntä rummuilla. Musiikin jälkeen opiskeltiin Raamattua, mikä tapahtui melkein jokaisena iltana.

Thibodeaun mukaan oppitunnit saattoivat kestää pitkään, neljästä kahdeksaan tuntia. Koresh saattoi käyttää päiviä tai viikkoja opettaakseen tietyn Raamatun kohdan oppilaalleen.

– Opetusta oli paljon varsinkin juutalaista pääsiäistä edeltäneinä viikkoina. Pidimme kiinni juutalaisten juhlapyhistä ja monista vanhan testamentin säännöistä, esimerkiksi sianlihakiellosta.


Yhteisössä viettämiensä vuosien aikana Koresh uskoutui Thibodeaulle omasta taustastaan. Oppimisvaikeuksista kärsinyttä poikaa kiusattiin rankasti, ja nuorelle äidille syntyneen Davidin isäpuolet vaihtuivat tiuhaan. Lapsuutta väritti kotiväkivalta.

– Yksi tarina liittyi Davidin muoviseen kuorma-autoon, joka joutui leikin aikana lämmityskanavan ritilään. Vihainen isäpuoli oli sulaneen auton nähtyään laittanut Davidin paljaat jalat siihen lämmityskanavaan antaakseen hänelle opetuksen.

Thibodeaun mukaan myös Mount Carmelissa lapsia saatettiin rangaista lyömällä, mitä hän kertoo todistaneensa itse.

Näennäisestä harmoniasta huolimatta yhteisössä kaikki ei ollut muutenkaan kunnossa. Jumalan ilmoitukseen vedoten Koresh oli kieltänyt miehiltä seksuaalisen kanssakäymisen vaimojensa kanssa ja varannut tämän oikeuden pelkästään itselleen.

Koreshilla oli myös lapsia monien yhteisön naisten kanssa. Osa Koreshin ”vaimoista” oli alaikäisiä, jopa 14-vuotiaita. Viranomaisten välttämiseksi järjestettiin kulissiavioliittoja, ja myös Thibodeau meni naimisiin Koreshille lapsen synnyttäneen nuoren naisen kanssa.

Tästä kaikesta huolimatta Thibodeau ei suostu edelleenkään puhumaan vaarallisesta tai rikollisesta kultista eikä tuomitsemaan Koreshin manipuloivaa vallankäyttöä, joka tuntuu yksiselitteisen vastenmieliseltä.


– Jos tulisin itse ulkopuolelta, näkisin asian varmasti samalla tavalla. Mutta siinä ympäristössä alkoi ymmärtää, miksi näin on, moni ymmärsi sen itseni mukaan lukien. En pitänyt siitä mutta David sai sen näyttämään siltä, että Jumala halusi näin tapahtuvan, Thibodeau selittää.

– Uskon hänen itse uskoneen olevansa se mitä hän väitti olevansa.

Silmukka Koreshin ja Daavidin oksan ympärillä oli kuitenkin alkanut jo kiristyä. Alkoholia, tupakkaa ja aseita valvova viranomainen ATF oli kiinnostunut tiedosta, jonka mukaan lahko oli tuomiopäiväänsä varten kerännyt tilalle räjähteitä ja satoja aseita, joukossa raskaita konetuliaseita.

Helmikuussa 1993 paikallinen Waco Tribune-Herald -sanomalehti julkaisi juttusarjan, jossa Koreshia syytettiin lasten pahoinpitelyistä, hyväksikäytöstä ja moniavioisuudesta.

Sunnuntaiaamuna 28. helmikuuta ATF aloitti operaationsa Koreshin kiinniottamiseksi, piirittäen Mount Carmelin kymmenten agenttien voimin. Tuloksena oli sekava yhteenotto, jonka seurauksena neljä agenttia ja kuusi lahkon jäsentä sai surmansa.

Thibodeau kertoo olleensa syömässä aamupalaa ammuskelun alkaessa.

– David tuli alakertaan ja sanoi, että älkää tehkö mitään tyhmää. Hän meni ulko-ovelle ja äkkiä kuulosti siltä, että talon sisään ammutaan. Minä syöksyin lattialle, se oli hullua.


Yksi Wacon tapahtumien kiistellyimmistä kysymyksistä on, kumpi osapuoli ampui ensin tuona aamuna. Thiboudeau väittää useiden paikalla olleiden sanoneen ensimmäisten laukausten tulleen oven läpi ulkoa, jonka jälkeen sisällä olleet vastasivat tuleen.

– Jostain syystä teräsovi, jonka läpi laukaukset tulivat, katosi, eikä sitä voitu käyttää todisteena oikeudenkäynnissä.

Ammuskelua seurasi lopulta 51 päivää kestänyt piiritys, josta vastasi liittovaltion poliisi FBI. Viikkojen kuluessa osa sisällä olleista yli sadasta lahkolaisesta tuli ulos, mutta kymmenet jäivät sisälle tukaliin oloihin, monet heistä pienten lastensa kanssa.

– Uskoimme, että jotain tällaista tulisi tapahtumaan ja että seurassamme olleella ihmisellä oli viimeinen sanoma maailmalle. Halusimme kaikki päästä kokemaan tämän erityisen tapahtuman, Thibodeau sanoo.

Hän väittää, että ketään ei pakotettu jäämään. Aivopesun seurauksena yhteisön jättäminen olisi kuitenkin merkinnyt monelle maailmanloppua.

Tulitaistelussa kylkeen haavoittunut Koresh lupasi välillä antautua mutta perui tämän myöhemmin.

– Neuvottelijat kertoivat meille yhtä asiaa ja heidän komentajansa toista. Uskoimme heidän valehtelevan, ja he uskoivat samaa meistä. Luottamuksen rakentaminen oli vaikeaa, Thibodeau kuvaa tunnelmaa piirityksen aikana.


Lopulta FBI hyökkäsi rakennukseen tankkien kanssa ja pyrki savustamaan sisällä olleet ulos suihkuttamalla sen täyteen kyynelkaasua.

Kaikki meni kuitenkin pieleen. Maailma seurasi televisiosta, kun Mount Carmelin suuri rakennuskompleksi syttyi tuleen ja paloi Texasin ankaran tuulen auttamana nopeasti maan tasalle.

76 rakennukseen jäänyttä ihmistä kuoli, joukossaan yli 20 lasta. Vain yhdeksän jäsentä selvisi ulos palavasta rakennuksesta. Yksi heistä oli Thibodeau.

– Joskus olen iloinen että selvisin, joskus taas en. Se riippuu päivästä.

Edelleenkään ei ole varmuutta siitä, mikä tulipalon sytytti. Viranomaiset ovat puhuneet joukkoitsemurhasta, jota ovat tukeneet raportit lahkolaisten tahallisesti sytyttämästä palosta.

Toiset taas syyttävät FBI:ta ja väittävät palon aiheutuneen kaasukranaattien ampumisesta. Tähän uskoo myös Thibodeau.

– Kyynelkaasun käyttö sisätiloissa on vaarallista, koska se voi syttyä palamaan, tällaisista tapauksista on useita esimerkkejä. He sanoivat etteivät tienneet tästä, mutta minusta he valehtelevat.

Tiesikö David Koresh piirityksen aikana, kuinka kaikki tulee päättymään?

– En usko hänen halunneen kuolla mutta uskon hänen olleen valmistautunut siihen. Joka kerta kun hän yritti ratkaista tilanteen, FBI sotki sen. Lopulta hän ei enää yrittänyt.


Yksi versio tapahtumien kulusta kuvataan tänä vuonna julkaistussa Waco-tv-sarjassa, joka perustuu osittain Thibodeaun vuonna 1999 ilmestyneeseen kirjaan Waco – A Survivor’s Story. Tämä näkyy, sillä sarjassa pääsyy kuolemista vieritetään FBI:n harteille.

– Tv-sarjan kanssa on tehty hienoa työtä. Se tulee avaamaan tuhansien sellaisten silmät, jotka eivät ole aiemmin tienneet mitä piirityksen aikana tapahtui, ja mikä meni pieleen molemmilla puolilla, Thibodeau kehuu.

Katuuko hän koskaan sitä, että päätyi osaksi näin kammottavia tapahtumia?

– En kadu, uskon että minun oli tarkoitus olla siellä. En toivoisi sitä kokemusta edes viholliselleni, mutta en silti vaihtaisi sitä edes miljoonasta dollarista. Toivon silti, että kenenkään ei olisi tarvinnut kuolla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt