Ulkomaat

IS tapasi pedofiliasyytteistä vapautuneen Juri Dmitrijevin – oliko Suomi-myönteisyys yksi syy vainoon Venäjällä?

Julkaistu:

Juri Dmitrijevin mukaan häntä vastaan kyhätty oikeusjuttu saattaa selittyä osittain Venäjällä harjoitettavalla Suomi-historian vääristelyllä.
Pedofiiliksi leimattu historioitsija Juri Dmitrijev, 62, vapautettiin torstaina yllättäen kaikista lapsipornosyytteistä Petroskoin kaupunginoikeudessa.

Maineenpalautusta edelsi yli vuoden jatkunut tutkintavankeus, kuukauden kestänyt mielentilatutkimus ja Venäjän valtiollisen median ylläpitämä rankka mustamaalauskampanja, joka ei ole loppunut edes oikeuden vapauttavaan päätökseen.

IS vieraili Dmitrijevin kotona Petroskoissa, kun yllättävästä oikeuskäänteestä oli kulunut vajaa vuorokausi.

Haastattelun aikana huomio kiinnittyy Dmitrijevin hyväntuuliseen ja tyyneen olemukseen. Kun asia nousee esille, selitys tule välittömästi virneen kera:
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Oikeudenkäynnin aikana jouduin kulkemaan metallinpaljastimien läpi, ja joka kerta ne piippasivat, vaikka minulla ei ollut taskuissani mitään. Mutta sehän johtuikin siitä, että minulla on rautaiset hermot!

Dmitrijev on omistanut elämänsä Josif Stalinin vainoissa teloitettujen ihmisten hautapaikkojen etsinnälle ja heidän muistonsa vaalimiselle.

Sinnikkäiden tutkimusten jälkeen Dmitrijev löysi 1997 Karhumäen piiristä Sandarmohin teloituspaikan, jonka yli kahdessasadassa joukkohaudassa lepää ainakin yli 7 000, ehkä jopa yli 9 000 teloitettua ihmistä. Heistä liki 800 on suomalaisia.

Dmitrijev paikallisti vuonna 1997 myös Krasnyi Borin teloituspaikan Petroskoin lähellä. Siellä surmattiin noin 1 200 henkilöä, joista liki 600 oli suomalaisia.

Julkisuudessa on esitetty erilaisia versioita siitä, miksi Venäjän viranomaiset käynnistivät Dmitrijeviä vastaan erikoisen oikeusjutun nimettömän ilmiannon perusteella.

Yleisin teoria on, että kaikki liittyy hänen työhönsä Stalinin veritöiden paljastajana. Vladimir Putinin ja FSB:n hallitsema Venäjä ei oletettavasti halua, että Neuvostoliiton vanhoja syntejä kaivellaan, koska nyky-Venäjän tavoitteena on vierittää syy sen omistakin rikoksista ulkomaiden niskaan.


Kesällä 2016 – eli vain noin puoli vuotta ennen Dmitrijevin vangitsemista – Venäjän Karjalassa alkoi Sandarmohin teloituspaikkaan liittyvä historian uudelleentulkintakampanja.

Yksi keskeisistä uusista väitteistä on, että Sandarmohin joukkohaudoissa lepäisikin satoja tai ehkä jopa parituhatta puna-armeijan sotilasta, jotka olisivat kuolleet suomalaisten ylläpitämillä sotavankileireillä tai joutuneet suomalaisten teloittamiksi jatkosodan aikana 1941–44.

Teoriaa ovat ylläpitäneet esimerkiksi Petroskoin yliopiston historiantutkijat Juri Kilin ja Sergei Verigin, jotka pohjaavat oletuksiaan Venäjän turvallisuuspalvelujen arkistoista esille tulleisiin dokumentteihin. Kilinin kirjoitus aiheesta julkaistiin myös Suomessa heinäkuussa 2016 Kalevan Yläkerta-palstalla.

Dmitrijev kiisti Kilinin väitteet tuoreeltaan sekä Venäjän mediassa että Helsingin Sanomissa, ja hän kiistää väitteet yhä. Hänen mukaansa kyseessä oli NKVD:n salainen ja naamioitu teloituspaikka, joten suomalaisilla ei ole voinut olla siitä edes tietoa. Mikään muu aiempi tai tuore tutkimus ei myöskään ole tukenut väitteitä suomalaisten tekemistä veritöistä Sandarmohissa.

– Kyse on meidän turvallisuuspalvelujemme käynnistämästä pelistä, Dmitrijev uskoo.

Syksyllä 2016 Sandarmohin ympärillä alkoi tapahtua muutakin erikoista. Esimerkiksi Karjalan tasavallan ja Karhumäen piirin korkeat edustajat jäivät yllättäen aiemmista vuosista poiketen pois elokuun 5. päivän muistotilaisuudesta, jossa kunnioitetaan poliittisten vainojen uhreja.

Dmitrijevin Karjalassa johtama Stalinin uhrien muistoa vaaliva Memorial-järjestö hävisi puolestaan lokakuussa 2016 jälleen yhden taistelun Venäjän viranomaisia vastaan, kun Kansainvälinen Memorial julistettiin ”ulkomaiseksi agentiksi”.


Dmitrijev on sittemmin miettinyt, että Sandarmoh-kiista saattoi olla yksi syy hänen oman vainonsa alkamiseen.

– Minut haluttiin ehkä raivata pois siitä keskustelusta, jotta en olisi ollut tuomassa siihen selvyyttä, Dmitrijev sanoo.

Dmitrijevin mukaan suomalaisten sotkeminen mukaan Sandarmohin väitettyjen teloittajien joukkoon sopisi hyvin tapaan, jolla Venäjän tiedustelupalvelut hämärtävät historiaa. Oikeiden tietojen joukkoon ujutetaan vääriä väitteitä, jolloin Venäjä alkaa näyttäytyä pikemminkin uhrina kuin syyllisenä – tai ainakin vähemmän syyllisenä kuin aiemmin.

Kun Dmitrijev oli jo tutkintavankeudessa, Petroskoissa järjestettiin kesäkuussa 2017 pyöreän pöydän keskustelu suomalaisten väitetystä Sandarmoh-syyllisyydestä.

– Emme kyseenalaista sitä, että Sandarmoh on (Stalinin vainojen) poliittisten vankien hautapaikka. Mutta me puhummekin siitä, että siellä on mahdollisesti haudattuna myös (suomalaisten ottamia) sotavankeja, Verigin sanoi tilaisuudessa uutissivusto 7x7:n mukaan.

Kun Dmitrijevin tuomiota luettiin, Petroskoissa järjestettiin juuri samaan aikaan Veriginin uuden kirjan tiedotustilaisuus. Kirjan nimi on Vastarinta: Neuvostoliiton vastavakoilijoiden taistelu suomalaisia erikoispalveluita vastaan 1939–1944. Vielä ei ole tiedossa, millainen painotus tässä kirjassa on.

Petroskoissa valmistellaan parhaillaan myös uutta Petka-nimistä elokuvaa suomalaisten ylläpitämistä keskitysleireistä. Kuvaukset alkavat kesällä, mutta jo maaliskuussa filmiä varten etsittiin vapaaehtoisia lapsia ja aikuisia. Valintakriteeriksi ilmoitettiin ”hoikka ruumiinrakenne”, ja koekuvauksiin ilmestyikin 500 halukasta leirivangin esittäjää.

Dmitrijevin vankilassa ollessa Petroskoissa julkistettiin myös uusi dokumenttielokuva marsalkka Mannerheimista.

Mannerheim. Näkökulma Karjalasta -dokumentti on omalla laillaan taitava teos: siinä ei ole suoranaisia isoja virheitä, mutta painotusten johdosta sen maalaama kuva on yksipuolisen kielteinen.

Dmitrijevin mukaan suomalaisten Itä-Karjalan miehitysajoista on olemassa myös toisenlaisia muistikuvia, joita ei haluta tuoda julki.

– Kun neuvostovalta tuli takaisin, sensuuri takavarikoi pari säkillistä tavallisten ihmisten kirjeitä, joissa he kertoivat, miten hyvin heillä oli ollut asiat miehityksen aikana. Kirjeiden lähettäjät päätyivät vankileireille suomalaisten apureiksi syytettyinä.


Suomea koskevissa historiadokumenteissa toistuu Dmitrijevin mukaan Venäjällä usein sama kaava: kaikki kauheudet otetaan mukaan ja lieventävät seikat jätetään pois.

Oman lisänsä tuovat venäjänkielisen internetin ”uutissivustot” ja blogit, joissa harjoitetaan myös monenlaista Suomen ja Venäjän historiaan liittyvää hämärrystä.

– Meillä istuu internetissä kokonainen divisioona vääristelemässä historiaa, Dmitrijev kuvailee.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt