Juri Gagarinin kuolemasta 50 vuotta – näin yliluutnantista tuli Neuvostoliiton propagandakoneiston tähti: ”Jos hän olisi päässyt maamme johtoon...”

Ensin avaruuteen meni Laika-koira, sitten Juri Aleksejevitsh. Moni hänen tovereistaan olisi halunnut olla ensimmäinen ihminen avaruudessa. Juri Gagarinin traagisesta kuolemasta tuli tällä viikolla kuluneeksi 50 vuotta.


1.4.2018 6:55

Ensimmäisenä ihmisenä avaruudessa käyneen Juri Gagarinin kuolemasta tuli tällä viikolla kuluneeksi 50 vuotta. Gagarin menehtyi traagisesti vain 34-vuotiaana.

Mutta läheltä piti, ettei maailman ensimmäisen avaruuslentäjän nimi olisi ollutkin Viktor Vasiljevitsh Gorbatko. Ilta-Sanomat tapasi viime vuonna 82-vuotiaana kuolleen Gorbatkon Moskovassa vuonna 2011.

  • Tämä artikkeli on julkaistu IS:n Neuvostoliitto-historialehdessä vuonna 2011.

Neuvostoaikainen puunukke Juri Gagarinista.

Gorbatko valittiin Neuvostoliiton kosmonautti­ohjelmaan aivan ensimmäisten joukossa vuonna 1959.

Kubanilaisten kolhoosityöläisten poika oli saanut jo koulutuksen sotilaslentäjäksi, kun hänet komennettiin Moskovaan. Sitä ennen järjestettiin salaperäinen kuulustelu.

– Minut kutsuttiin yllättäen yksikkömme puoluevastaavan luokse ja sain allekirjoitettavaksi paperin, jossa sitouduin vaikenemaan kaikesta, mitä minulle seuraavaksi sanotaan, Gorbatko muisteli Ilta-Sanomille Moskovan kosmonauttimuseossa.

Tämän jälkeen Gorbatkolta kysyttiin hänen urahaaveistaan.

– Kerroin, millä lentokoneilla haluaisin lentää ja kuinka haluaisin nousta hävittäjällä reiluun pariinkymmeneen kilometriin. "Entä haluaisitteko nousta sataan kilometriin ja sen ylikin," kysyttiin. Tuijotin heitä ihmeissäni ja kysyin: "Sputnikillako?"

 Yliluutnantti Juri Aleksejevitsh Gagarin, huoneeseen tullut nuori mies esitteli itsensä.

Juri Gagarin Helsingissä vuonna 1961. Tuolloin hän oli jo majuri.

Lokakuussa 1959 Gorbatko lähetettiin moskovalaiseen sotilassairaalaan testejä varten. Pääsy satumaiseen pääkaupunkiin ensi kertaa oli jo niin suuri kunnia, että provinssissa kasvanut nuori mies oli haljeta ylpeydestä.

Avaruusohjelma oli niin salainen, ettei Gorbatko saanut kertoa siitä edes vaimolleen. Perheessä oli yksi lapsi ja toinen tulollaan, mutta vaimolle Gorbatko ilmoitti tyynesti vain lähtevänsä lentäjien täydennyskoulutukseen.

Pari ensimmäistä päivää Gorbatko sai nukkua yksin sairaalahuoneessaan, mutta sitten hän sai kaverin.

– Yliluutnantti Juri Aleksejevitsh Gagarin, huoneeseen tullut nuori mies esitteli itsensä. Siitä alkoi meidän ystävyytemme, Gorbatko muistelee.

Sotilaslentäjien terveyttä testattiin monin tavoin. Nykytietämyksen mukaan kokeet olivat jopa turhan rankkoja, mutta kukaan ei voinut silloin tietää, millaiseen rasitukseen ihmisen elimistö joutuisi avaruuslennolla.

– Aluksi ongelmana oli jopa se, miten meitä kutsuttaisiin. Lopulta päädyttiin nimitykseen kosmonautti, sillä Yhdysvalloissa oli jo käytössä nimitys astronautti, vaikka kukaan ei ollut vielä avaruudessa käynytkään.

Lentäjiä testattiin sentrifugeissa ja heidät nostettiin 14-15 kilometriin ilman painepukua, pelkässä happinaamarissa.

– Vain vahvimmat kestivät 12 G:n voimia. Meiltä siis vaadittiin kaikkea, mitä ihmisen elimistöltä vain voi vaatia.

Ensimmäisiin testeihin valittiin kaikkiaan 45 miestä, joista seitsemän kelpuutettiin seuraavaan vaiheeseen. Gorbatko ja Gagarin olivat heidän joukossaan.

Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen ihmisen avaruuteen 12. huhtikuuta 1961. Juri Gagarin kiersi maapallonkertaalleen Vostok-1-aluksella.Ratakorkeus oli alimmillaan 175 ja korkeimmillaan 302 kilometriä. Lento kesti yhteensä 108 minuuttia.

Kosmonauttikokelaiden ystävyys lujittui koulutuksen aikana, ja Gorbatkolle jäi erityisesti mieleen Gagarinin hulvaton huumori. Aina se ei jäänyt pelkäksi vitsailuksi, vaan yltyi pikkupoikamaisiksi kepposiksi.

– Meille tehtiin lääketieteellisten kokeiden aikana usein esimerkiksi suolihuuhteluita. Kerran kun kaverit yrittivät sitten juosta vessaan, ne olikin kaikki teljetty kiinni – ja asialla oli tietenkin Gagarin! Gorbatko naureskelee.

Tästä Neuvostoliiton kulissien takaisesta inhimillisestä puolesta me lännessä emme tienneet mitään. Neuvostoliitto näyttäytyi ankarana sotilasvaltiona, jossa hymyttömät johtajat valmistelivat maailmanvallankumousta. Kylmä sota oli voimissaan ja tuoreessa muistissa oli, kuinka neuvostotankit 1956 tukahduttivat Unkarin kansannousun.

Asevarustelukilvan lisäksi oli meneillään suurvaltojen armoton kilpa avaruuden valloittamiseksi. Neuvostoliitto oli hävinnyt Yhdysvalloille kilpajuoksun ydinpommin kehittämisessä, ja Kremlin logiikan mukaan nöyryytys oli maksettavissa takaisin vain avaruuskisan voitolla.

Yhden voiton Neuvostoliitto oli saanut tällä saralla jo 1957, kun se laukaisi avaruuteen maailman ensimmäisen tekokuun, maata kiertävän Sputnik-satelliitin.

Toinen Gagarinin kepponen liittyy autoihin, joihin hänellä itselläänkin oli suuri intohimo.

Eräs kosmonauttikokelas oli onnistunut ostamaan Volgan, mikä oli tuolloin jopa sotilaslentäjälle uskomaton saavutus. Autot olivat kalliita suhteessa palkkaan eikä niitä edes ollut vapaassa myynnissä. Tavallinen kansa jonotti niitä vuosikausia.

Uuden auton ylpeä omistaja unohti kuitenkin laittaa käsijarrun päälle. Gagarin värväsi mukaan pari kaveriaan, ja yhdessä he työnsivät auton reilun kilometrin päähän piiloon.

– Pari päivää katsoimme aivan pokkana, kun poloinen etsi autoa ja ilmoitti menetyksestään miliisillekin. Sitten Gagarin vihjasi, mistä auto saattaisi löytyä.

 

Gorbatko tunnustaa, että miesten välillä oli kilpailua ja hän itse olisi halunnut olla ensimmäinen ihminen avaruudessa.

Neuvostoliiton rakettiohjelman isä ja avaruusalusten suunnittelija Sergei Koroljov valitsi kuitenkin Gagarinin.

– Kun Koroljov tuotiin tutustumaan meihin, hän puhutteli heti ensimmäiseksi Gagarinia. Ilmeisesti kouluttajat olivat jo suositelleet hänelle Gagarinia, mutta myös hän itse päätyi Gagariniin.

Gorbatkon mukaan syitä oli monia ja valinta oikea, vaikka jokainen tahtoi olla se valittu.

– Gagarin erottui joukosta luonnostaan, hänessä oli tiettyä karismaa. Lisäksi hän oli meitä muita sporttisempi, hän harrasti urheilua vapaa-ajallaankin ja oli siksi voimakkaampi.

Kun Gagarin lopulta teki avaruuslennon ensimmäisenä ihmisenä 12. huhtikuuta 1961, hänestä tuli Neuvostoliiton propagandakoneistolle korvaamaton pr-henkilö. Gagarinista otettiin kaikki julkisuushyöty irti, ja jopa lännessä hänestä tuli monien 1960-luvun lapsien sankari.

– Silloin alettiin puhua kuuluisasta Gagarinin hymystä. Tiesinhän minä hänen leikkisän luonteensa, mutta vasta silloin tajusin itsekin, että hänen hymyssään ja naurussaan oli jotain erityistä, Gorbatko kuvailee.

Avaruusajan sankareita esittäviä rintaneuloja esillä Lenin museon Sputnik-näyttelyssä vuonna 2007.

Kosmonauteista tuli Neuvostoliiton ehdotonta eliittiä, mutta aivan täysin nuoret miehet eivät silti merkitystään ymmärtäneet.

– Emme me aluksi tajunneet emmekä ajatelleet, että meidän työmme olisi jonkinlainen sankariteko.

Yhden sitkeästi liikkuvan legendan Gorbatko haluaa myös kumota.

Juri Gagarin ja kuuluisa hymy.

– Siitä voin panna pääni pantiksi, että Gagarin oli ensimmäinen. Lentoja oli sitä ennen testattu koirilla ja mallinukeilla, mutta Gagarin todella oli ensimmäinen ihminen avaruudessa.

Gagarin ei ensilentonsa jälkeen käynyt enää avaruudessa, ja hän kuoli traagisesti lentoturmassa 1968.

Salaliittoteorioiden mukaan Gagrinista saatettiin jopa hankkiutua tahallaan eroon, sillä hänen suosionsa uhkasi jo neuvostojohtajien suosiota.

Gorbatko ei ota kantaa onnettomuuden syihin, mutta sanoo kuoleman olleen valtava menetys.

– Gagarinista olisi tullut hyvä poliitikko. Jos hän olisi päässyt maamme johtoon, Neuvostoliitto saattaisi olla yhä olemassa.

Laika (n. 1954-57) oli moskovalainen kulkukoira. Nimen voi kääntää vaikka ”Haukuksi”. Laika oli ensimmäinen avaruudessa käynyt koira. Se jäi iäksi kiertämään avaruuteen, sillä Neuvostoliitto ei vielä osannut palauttaa alusta maan pinnalle.

Gorbatko itse joutui odottamaan avaruuteen pääsyä monen epäonnisen sattuman vuoksi aina vuoteen 1969.

Hän oli monta kertaa varamiehistössä ja osallistui lentoihin lennonvalvonnassa, mutta aina kun hänen vuoronsa häämötti, tuli joko teknisiä ongelmia tai hänen sydämessään havaittiin epämääräisiä muutoksia.

Juri Gagarinin muistoa vaalitaan Moskovan kosmonauttimuseossa. Hänet on haudattu Kremlin muuriin.

Lopulta lokakuussa 1969 tuli Gorbatkon vuoro, ja hän sai viettää avaruudessa neljä päivää. Vuoden 1977 lento oli pisin, tuolloin hän oli avaruudessa reilut 17 päivää. Kolmannen ja viimeisen lentonsa hän teki 1980 vietnamilaisen Pham Tuanin kanssa.

Päällimmäisenä lennoilta jäi mieleen Maan kauneus.

– Itse avaruus näyttää päivän puolelta kuin sumuiselta säältä, mutta yön puolelta se on kaunis. Maapallosta erottuvat ensiksi vain meret ja vuoret, ja näyttää siltä kuin se olisi täysin asumaton, Gorbatko kuvailee.

Gorbatkoa valmennettiin myös miehitettyä kuulentoa varten, mutta Neuvostoliitto joutui luopumaan haaveesta rahapulan ja teknisten ongelmien vuoksi.

Amerikkalaisten kuuohjelmalle Gorbatko antaa kuitenkin täyden tunnustuksensa.

– Minä uskon, että amerikkalaiset ovat käyneet Kuussa, he ovat sen todistaneet, vaikka salaliittoteoriat muuta väittävät. Lisäksi uskon, että jossain avaruudessa on muutakin elämää kuin meillä maapallolla on, hän sanoo.

Vielä vuonna 2011 Gorbatko oli suosittu avaruusaiheisten tilaisuuksien puhuja.

Avaruusseikkailujaan hän jatkoi tuolloin yhä öisin.

– Unessani olen käynyt jo Kuussakin. Silloin sukellan myös ilmakehään, vaikka samalla ajattelen, että minunhan olisi pitänyt jo palaa. Mutta unessa kaikki on näköjään mahdollista.

-Tällä minäkin lensin! Viktor Gorbatko esitteli Sojuz-avaruusalusta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?