Ulkomaat

Malesian huimapäiset villihunajan kerääjät ukkoutuvat kovaa vauhtia

Julkaistu:

Kiipeäminen makean herkun perässä monikymmenmetristen puiden latvoihin ei houkuta nuoria.
Kipinät sinkoilevat malesialaisen sademetsän yössä, kun mies kiipeää savuava soihtu kädessä maailman korkeimpiin kuuluvan tualang-puun kylkeä korkeuksiin. Vaarallisen ja vaivalloisen ponnistuksen syynä on huipulla odottava arvokas palkinto: villihunaja.

Savun pesästään häätämät mehiläiset harhautuvat hetkeksi putoilevien kekäleiden perään. Sillä välin korkeuksissa keikkuvilla miehillä on hetki aikaa kerätä talteen hunajaa tihkuvia kennoja. Aamun sarastaessa he ovat saaneet saalikseen yli 40 kiloa hunajaa.

– Tämä on sitä jotain. Tässä hunajassa on paljon ravintoaineita. Sitä voi käyttää lääkkeenä vilustumiseen ja yskään, Abdul Samad Ahmad esittele saalista.

Joka vuosi helmi-huhtikuussa joukko miehiä matkaa sademetsään ja kapuaa virittämiään tikkaita pitkin jopa 75-metrisiin puihin keräämään herkkua. Hunajasta voi saada enimmillään 30 euroa kilolta, mikä on huima summa köyhien maalaiskylien asukkaille. Tualang-hunajaa arvostetaan juuri sen terveysvaikutusten vuoksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pistoksiin tottuu, konkarit väittävät

Hyvistä ansaintamahdollisuuksista huolimatta nuoria on vaikea saada mukaan jatkamaan perinnettä. Suurin osa huimapäisistä hunajankerääjistä on kuusikymppisiä, eikä yksikään ole alle 45-vuotias.

– Nuoret eivät ole rohkeita ja pelaavat mieluummin laitteillaan. Olemme pyytäneet heitä mukaan, mutta heitä ei kiinnosta, kerääjäveteraanit valittavat.

Voisi kuvitella, että yksi syy vähäiseen kiinnostukseen on ilmiselvä mahdollisuus tulla mehiläisten pistämäksi. Paksuista vaatteista huolimatta konkaritkin saavat yön keräysrupeaman aikana useita pistoksia. Heidän mukaansa kipuun kuitenkin tottuu eikä sen takia tarvitse keskeyttää keräämistä.

– Mutta jos olet väärään aikaan väärässä paikassa, mehiläiset pistävät sinua, kunnes ruumiisi on turvoksissa, Zaini Abdul Hamid myöntää.

Mehiläisten elinympäristöt tuhoutuvat

Villihunajaelinkeinon jatkumiselle on ilmaantunut muitakin uhkia. Mehiläisten määrä Pohjois-Malesiassa sijaitsevan Ulu Mudan metsissä on selvästi vähentynyt viime vuosina. Syyksi epäillään niiden elinympäristön tuhoutumista muun muassa hakkuiden seurauksena – tai sitten kyseessä on osa globaalistikin havaitusta mehiläiskadosta.

Malesialaisen tutkija Makhdzir Mardan kertoo 1980-luvun alussa laskeneensa yhden korkean puun latvasta 128 mehiläispesää. Nykyään niitä löytyy hänen mukaansa korkeintaan 40. Saman kehityksen ovat huomanneet myös hunajankerääjät.

– Mehiläisten ruokailupaikat ovat häviämässä. Ne eivät tule, jos kukkia ei ole, Mohamad Khairi Mohamad Arshad kertoo.