Ulkomaat

Hermostunut lentäjä teki karmean virheen Teneriffalla ja kaksi Boeing 747 -jumboa törmäsi – maailman pahimmassa lentoturmassa kuoli 583 ihmistä 27.3.1977

Julkaistu:

Törmäyksen todennäköisyys oli yksi kuudesta miljoonasta. Se toteutui. Maailman tuhoisimmassa ilmailuturmassa Teneriffalla kuoli 583 ihmistä.
Kahden Boeing 747 -koneen törmäys lomasaaren lentokentällä oli, niin kuin vastaavat katastrofit aina, sattumusten summa. Osallisina olivat hollantilaisen KLM-lentoyhtiön tilauslento, joka oli kuljettamassa pakettimatkalaisia Las Palmasiin sekä amerikkalaisen Pan Amin reittilento, joka toi turisteja Eurooppaan.

Teneriffan Los Rodeos -pikkukentän liikenne oli tuona päivänä, 27.3.1977, autuaan sekaisin. Läheisellä Las Palmasin kentällä oli samana päivänä räjähtänyt Kanariansaarten itsenäisyyttä ajaneen terroristiliikkeen asettama pommi, joten Kanarian koneet jouduttiin ohjamaan vajaan sadan kilometrin päähän Teneriffalle.

Los Rodeosin kenttä ei moista liikennemäärää pystynyt hallitsemaan. Se on pieni yhden kiito- ja yhden rullaustien kenttä, joka tunnetaan pahamaineisista sumuistaan.

Sumu peitti kentän myös 27.3.1977 iltapäivällä viiden aikaan. Tuolloin KLM:n kone odotti jo kiitoradan päässä lähtölupaa. Samanaikaisesti lennonjohto ohjaili Pan Amin jumbojettiä kohti starttipaikkaa. Kentän pienuuden ja koneen valtavan koon vuoksi Pan Amin kone eteni siksakkia välillä kiitotiellä, välillä rullaustiellä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lennonjohdon ja lentäjien välinen viestintä oli vielä 1977 vapaamuotoisempaa kuin nyt. Lisäksi espanjalaisen lennonjohdon, hollantilaisten lentäjien ja englantia äidinkielenään puhuneiden amerikkalaisten välillä tapahtui kohtalokkaita väärin­ymmärryksiä.

Hieman kello 17:n jälkeen KLM:n Rijn-koneen kippari Jacob Veldhuyzen van Zanten päätti, että nyt lähdetään, ja aloitti lähtökiidon täydellä teholla. Työntövoimaa tarvittiin, sillä jetti oli tankattu Teneriffalla. Polttoaine lisäsi jo ennestään painavan koneen massaa vielä 40 tonnilla.

Suihkumoottoreiden ulinan keskellä hollantilaislentäjät näkivät yhtäkkiä painajaismaisen näyn. Kiitotiellä vastaan tuli toinen 747, eikä aikaa juuri ollut. Viime töinään KLM:n pilotit jyrkensivät koneensa asentokulman äärimmilleen, mutta sekään ei riittänyt. Hollantilaiskone ehti nousta vain sen verran, että osui Pan Amin koneen runkoon siipien yläpuolelle.


Inferno oli valmis. KLM:n kone putosi kiitoradalle pari sataa metriä törmäyksen jälkeen, kynti vielä asfalttia kolmisensataa metriä kunnes seisahtui ja 40 000 litraa polttoainetta leimahti liekkeihin. Yksikään koneen 234 matkustajasta ja 14:stä henkilökunnan jäsenestä ei selvinnyt.

Pan Amin Clipper Victor -jumbossa oli 380 matkustajaa ja 16 hengen miehistö. Eloonjääneitä oli yhteensä 61, kaikki koneen etuosassa tai ohjaamossa törmäyshetkellä olleita. Clipper Victor oli jo ennen Teneriffan onnettomuutta ehtinyt piirtyä kahdesti ilmailun aikakirjoihin. Sillä lennettiin 747-tyypin ensimmäinen kaupallinen lento ja se oli ensimmäinen konekaappauksen kohteeksi joutunut jumbo jet.

Heti onnettomuuden jälkeen molemmat lentoyhtiöt lähettivät Teneriffalle armadan onnettomuustutkijoita. Aluksi tutkijaryhmät syyttelivät toisiaan ja yhdessä Los Rodeosin kentän lennonjohtoa.

Tutkimuksen edetessä tapahtumien kulku alkoi selvitä ja syyllinen löytyi, KLM:n koneen kuskinpukilta. Lennon myöhästymisestä hermostunut kapteeni oli vastoin perämiehensä varoitusta jatkanut lähtökiitoa, vaikka perämiehellä oli tieto kiitotiellä vastaan rullaavasta amerikkalaiskoneesta.

Kapteeni van Zanten oli KLM:n kokenein ja arvovaltaisin lentäjä, vanhan ajan rämäpääpilotti, joka ei piitannut märkäkorvaisen perämiehen varoitteluista. Omanarvontunnon lisäksi van Zantenin väärää päätöstä ruokki todennäköisesti Hollannin työlainsäädäntö. Lennon viivästyminen olisi johtanut työajan ylityksiin, mikä puolestaan olisi tarkoittanut mm. miehistönvaihdoksia ja ollut sekä kallista että vaivalloista.

Ihmishengellä ei tietenkään ole hintaa, mutta van Zantenin kustannustietoisuus kävi KLM:lle kalliiksi. Yhtiö maksoi uhrien omaisille lopulta korvauksia yli kahden miljardin dollarin edestä.

Kuten useimmiten, tästäkin katastrofista opittiin. Lentoliikenteessä otettiin käyttöön pakolliset englanninkieliset standardisanonnat viestinnässä. Työpaikkademokratiaa lisättiin, Teneriffan jälkeen pilotit ovat tehneet lentoonlähtöpäätöksen yhdessä, kapteeni ei enää yksin sanele.

Teneriffalle päätettiin rakentaa myös uusi kansainväliset mitat täyttävä lentokenttä saaren etelärannalle. Siellä on enemmän kiitoteitä ja vähemmän sumua.

Ilta-Sanomien reportteri Pertti Koskinen matkasi yhdessä valokuvaaja Timo Hämäläisen kanssa raportoimaan onnettomuudesta. Nuori toimittaja kuvaili koskettavasti lohdutonta näkyä kiitotiellä.

”Kauempaa vain romukasoilta vaikuttaneet möykyt selkiintyvät kammottavalla tavalla, kun astuu lähemmäksi. Jossain siintää myös KLM:n koneen sivuperäsin – mustuneena ja repaleisena. Paljon muuta ei koneesta ole jäljellä. Kukkien peittämällä nurmikolla kymmenien metrien päässä tököttää yksi sen moottoreista. Muusta koneesta on vain pellinkappaleita ja tuhkaa, josta tuulessa vielä uhoaa lämmin palaneen haju”, Koskinen kuvaili.

IS:n journalistit pääsivät myös Pan Amin koneen hylyn lähelle.

”Pan Amin koneen jäännökset lojuvat parin sadan metrin päässä. On vaikea kuvitella, että noiden vääntyneiden metallipalasten keskeltä hehkuvasta pätsistä on joku voinut pelastua, sillä mitään ehjää ei näy. Kone on ilmeisesti kuitenkin syttynyt tuleen hitaammin kuin hollantilainen ja palanut lopullisesti, kun liikkumaan kyenneet ovat päässeet siitä pois”, Koskinen arvioi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt