Ulkomaat

Kommentti: Ilman Juri Dmitrijeviä ainakin 1400:n suomalaisen kohtalo olisi voinut jäädä pimentoon – nyt hän ansaitsee huomiomme

Julkaistu:

Ikitie-elokuvassakin nähtyjen Karjalan joukkohautojen löytäjälle vaaditaan yhdeksän vuoden leirituomiota lapsipornosta, vaikka kuuluisa Serbskin instituutti ei löytänyt todisteita pedofiliasta.
Presidentti Vladimir Putin on menossa kohti neljättä kauttaan – ja Juri Dmitrijev kohti ensimmäistä kakkuaan.

Näin tiivisti Novaja Gazeta -lehden kolumnisti Kirill Martynov Venäjän demokratiamielisten ihmisten tuoreen sokin, joka iski päälle heti maan presidentinvaalien jälkeen.

Tiistaina tuli tieto, että Petroskoin valtionsyyttäjä Jelena Askerova vaati loppupuheenvuorossaan oikeutta tuomitsemaan Karjalan Memorial-järjestön johtajan Juri Dmitrijevin yhdeksäksi vuodeksi kovennetun kurin leirille alaikäiseen kohdistuneesta irstauden harjoittamisesta, lapsipornon valmistamisesta sekä ampuma-aseen hallussapidosta.

Suomalaisittain ehkä osuvimman vertauskuvan voisi hakea tuoreesta menestyselokuvasta Ikitie.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Elokuvan vaikuttavin kohtaus esittää joukkoteloitusta Karjalan metsissä – ja juuri Dmitrijev on mies, joka on paljastanut nämä Karjalan salatut joukkoteloituspaikat nykymaailmalle.

Jos tuomio toteutuisi, se olisi 62-vuotiaalle Dmitrijeville omanlaisensa ikitie: hän ei välttämättä palaisi leiriltä enää elossa eikä ainakaan terveenä.

Tänään torstaina on vuorossa Dmitrijevin puolustuksen loppupuheenvuoro.

Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan puolustus näyttäisi olevan vahvoilla, sillä peräti kaksi syyttäjän määräämää asiantuntijaselvitystä on päätynyt lopputulokseen, jonka mukaan Dmitrijev ei ole ottanut kasvattityttärestään pornografisia valokuvia eikä hänen seksuaalisuudessaan ole poikkeavuuksia.

Tuorein tutkimus Dmitrijeville tehtiin Moskovassa sijaitsevassa Serbskin oikeuspsykiatrisessa instituutissa, joka oli neuvostoaikoina kaikkien toisinajattelijoiden pelkäämä kauhujen mielisairaala. Nykyisin Serbskin instituutti on Venäjän korkein auktoriteetti mielentilatutkimusten tekijänä.

Dmitrijeviä tutkittiin Serbskin instituutissa kuukauden ajan ja loppulausunto oli selkeä: hänen ottamissaan valokuvissa ei ole lapsipornoa eikä hänellä ole myöskään taipumuksia pedofiliaan.

Pian mielentilatutkimuksen teon jälkeen Dmitrijev vapautettiinkin tutkintavankeudesta ja hän on saanut odottaa oikeudenkäynnin alkamista kotonaan matkustuskiellon nojalla.

Olipa ajoitus sattumaa tai ei, Dmitrijevin vapaaksi pääsy tammikuussa oli omiaan tuomaan Venäjälle hieman optimismia juuri ennen presidentinvaaleja

Nyt vaalien jälkeen kaikki näyttää kuitenkin kääntyneen taas päälaelleen.

Olipa päätelmä perusteltua tai ei, Dmitrijevin oikeudenkäynnin lopputulosta tullaankin varmasti seuraamaan maailmalla yhtenä merkkinä siitä, mihin suuntaan Venäjän oikeudenkäyttö on menossa Putinin neljännellä presidenttikaudella.


Memorial-järjestön juristi Tatjana Glushkova piti vankileirivaatimusta osoituksena siitä, että Venäjällä syyttäjät eivät yksinkertaisesti ole tottuneet häviämään juttujaan eivätkä he osaa myöntää tappiotaan. Mitenkään muuten Glushkova ei katso voivansa selittää, miksi syyttäjä pysyi tiistaina yhdeksän vuoden rangaistusvaatimuksessaan kaikkien asiantuntijalausuntojen jälkeenkin.

Kolumnisti Kirill Martynovin mukaan näyttää puolestaan siltä, että Karjalan tasavallassa valtaa pitävät turvallisuusviranomaiset uskovat oman tilaisuutensa tulleen Venäjän presidentinvaalien jälkeen.

– Presidentti on valittu ja valtakoneiston edustajat eivät enää pelkää ihmisten pöyristymistä. Silovikit näyttävän uskovan, että vaaleissa voittivatkin he, ei niinkään Putin, ja että Putinin korkea äänimäärä antaa heille vapaat kädet kansalaisten manipulointiin, Martynov kirjoittaa.

Dmitrijev itse on kertonut kuvanneensa kasvattitytärtään alastomana sen vuoksi, että hän halusi dokumentoida huonoista perheoloista tulleen tytön tervehtymistä luonaan. Puolustuksen mukaan väitetty laittoman aseen hallussapito on myös perusteeton syyte, sillä kyseessä on vanhan metsästysaseen osa, jolla ei pysty edes ampumaan.

 

Nyt vaalien jälkeen kaikki näyttää kuitenkin kääntyneen taas päälaelleen.

Entä miksi Dmitrijevin kohtalon soisi kiinnostavan meitä suomalaisia erityisesti?

Dmitrijev on intohimoinen itseoppinut historiantutkija, joka on omistanut elämästään yli 30 vuotta Josif Stalinin ajan salattujen joukkoteloituspaikkojen etsinnälle Karjalassa. Jos Dmitrijeviä ei olisi, emme välttämättä vieläkään tietäisi, missä sijaitsevat Sandarmohin ja Krasnyi Borin teloituspaikat.

Sandarmohissa surmattiin vuosina 1937–38 tekaistujen syytteiden nojalla arviolta 800 suomalaista ja Krasnyi Borissakin liki 600 suomalaista.

Heidän joukossaan oli monenlaisia neuvostoyhteiskuntaan uskoneita suomalaisia. Osa oli vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneita punaisia, osa oli Yhdysvalloista ja Kanadasta palanneita suomalaisia siirtolaisia sekä osa oli inkerinsuomalaisia.

Entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen otti esille Sandarmohin ja Krasnyi Borin joukkohaudat viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan Länttä vai itää (Docendo).


Himanen kiinnitti huomiota siihen, että Sandarmohiin on pystytetty muun muassa virolaisten, ukrainalaisten ja puolalaisten uhrien muistomerkit, mutta suomalaisille suunniteltua muistomerkkiä ei ole saatu paikalleen.

– Toistaiseksi hanke on kaatunut lähinnä rahoitusongelmiin. Valtiollinen Suomi on suhtautunut muistomerkkihankkeeseen vaivautuneesti, ja muutoinkin Stalinin terrorin suomalaisten uhrien historia on jäänyt Suomessa hämmentävän vähälle huomiolle, Himanen kirjoittaa.

– Olisi aika selvittää Stalinin vainovuosina tuhottujen suomalaisten vaiheet ja pystyttää heille asianmukaiset muistomerkit, Himanen vaatii kirjassaan.

Entä mitä ihmeen yhteyttä voi olla lapsipornosyytteillä ja Stalinin joukkohaudoilla muuta kuin se, että syyttäjän mukaan joukkohautojen löytäjä nyt vain sattuu olemaan pedofiili?

Dmitrijeviä vastaan käytävä oikeus on määrätty salaiseksi, joten kaikkia nyansseja on mahdotonta tietää.

Dmitrijevin tuntevat henkilöt ovat kuitenkin arvelleet, että kyse on muun muassa hänen tinkimättömästä persoonastaan. Hän on ehkä astunut Karjalassa paikallisten vallanpitäjien varpaille, ja nyt häntä halutaan rangaista siitä.

Venäjän mittakaavassa laajemmin kyseessä lienee Stalinin maineenpalautus, jossa myös Kremlillä on sormensa pelissä. Putin ammentaa itselleen suosiota jonkinlaisena uuden ajan Stalinina, joten sitä kuvaa ei haluta tahrata kaivelemalla neuvostoajan Stalinin syntejä.

Lisäksi Putinin hallinto näyttää tarvitsevan aika ajoin varoittavia esimerkkejä, joilla kitketään ihmisten halua kaikenlaiseen poliittiseen aktivismiin. Dmitrijevin tapaus sopii hyvin myös tällaiseen käyttöön.


Suomessa Dmitrijevin kohtalo ei ole herättänyt suurta julkista kohua tähän mennessä.

IS:n tietojen mukaan tapausta on kuitenkin seurattu tarkkaan esimerkiksi ulkoministeriössä, vaikka mitään virallista huolestumista Suomi ei ole ainakaan vielä esittänyt.

Virallinen Suomi ei voi toisen maan oikeudenkäyttöön puuttua – ja onhan Dmitrijevin tapauksessa yhä edelleen mahdollista sekin, että petroskoilainen oikeus toteaa hänet syyttömäksi.

Kun Putin voitti presidentinvaalit sunnuntaina, tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli yksi hänen onnittelijoistaan.

Lähipäivinä Venäjällä tarvitsisi eniten onnea Juri Dmitrijev. Hän pitää oikeudessa oman loppupuheenvoronsa 27. maaliskuuta.