Ulkomaat

Tim Foley jahtaa maahantulijoita Meksikon rajalla: ”He kutsuvat minua metsien sinisilmäiseksi piruksi”

Julkaistu:

Yhdysvallat
Meksikon rajalla laittomia rajanylittäjiä metsästävän Tim ”Nailer” Foleyn missiosta kasvoi puolisotilaallinen organisaatio, joka väittää puolustavansa lakia siellä missä sitä ei muuten valvota.
Liian paljon elämää nähnyt Chevrolet Silverado pomppii ja keinuu pitkin hiekkatietä, joka muistuttaa isoine kivineen paikoin enemmän kuivaa joenuomaa kuin tietä. Ikkunan takana vilisee Arizonan aavikko, joka näillä kohdilla nousee ensin kumpuileviksi kukkuloiksi ja sitten pieniksi kallioisiksi vuoriksi.

Matkaa Meksikon rajalle on vain viitisentoista kilometriä, kertoo ratin takana istuva voimakaspiirteinen mies ja sytyttää tupakan. Kuljettaja on Tim ”Nailer” Foley, 58-vuotias entinen sotilas ja rakennusalan päällikkö, joka menetti kaiken vuoden 2008 talousromahduksessa: työnsä, komean talonsa Phoenixin seudulla ja lopulta vaimonsakin.

Tapahtuneen jälkeen Foley suuntasi rajaseudulle selvittääkseen, pitävätkö hallituksen ja median tiedot alueen tapahtumista paikkansa. Aikaa miehellä oli, ja hän päätti jäädä tarkkailemaan laittomien rajanylittäjien toimintaa, jota viranomaiset eivät tuntuneet saavan kuriin.

Vähitellen Foley alkoi saada seuraajia ja hänen ympärilleen alkoi rakentua järjestö. Nykyisin Arizona Border Reconilla on Foleyn mukaan yli kaksisataa jäsentä ympäri maata, ja Foleysta itsestään on tullut kuuluisuus.


Hän esiintyy vuoden 2015 palkitussa, Meksikon huumesodasta rajaseudulla kertovassa Cartel Land-dokumenttielokuvassa. Äskettäin järjestö mainittiin myös suositussa Homeland-draamasarjassa, joka nähdään Suomessakin nimellä Isänmaan puolesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tiettävästi Foley tunnetaan hyvin myös Meksikon rikollispiireissä.

– He kutsuvat minua metsien sinisilmäiseksi piruksi.

Muutaman kuukauden välein Foley kutsuu jäsenensä operaatioihin, joiden aikana osallistujat asuvat maastoon pystytetyssä leirissä. Pari viikkoa kestävien operaatioiden tarkoituksena on tukkia rajanylittäjien reitit ja saada mahdollisimman monta tulijaa kiinni.

Kuvissa miehillä on täysi sotilasvarustus maastopukuinen ja rynnäkkökiväärien siviiliversioineen. Kuin todella raskaasti aseistettu Soldiers of Odin. Suurin osa jäsenistä on Foleyn mukaan entisiä sotilaita.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olemme aina aseistautuneita, kun tulemme tänne, muu olisi hullua, Foley sanoo ja näyttää vyöllään roikkuvaa pistoolia.

Tänään hän on liikkeellä vain ystävänsä ja Rocko-pitbullinsa kanssa. Tarkoituksena on tutkia jälkiä ja kerätä tietoa maahantulijoiden käyttämiltä reiteiltä.

Vuonna 2016 Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalta otettiin kiinni yli 400 000 laitonta rajanylittäjää. Foleyn mukaan määrä olisi noussut, mutta rajaviranomaisten tilasto kertoo luvun olleen vielä vuonna 2005 noin 1,2 miljoonaa.


Monet tulijoista ovat vuosia Yhdysvalloissa asuneita, tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Toiset pakenevat kotimaan kurjia oloja ja etsivät töitä.

Foleyn näkemys taas on, että valtaosa tulijoista on rikollisia ja huumekuriireja.

– Eivät ystävät hiivi kotiisi salaa ikkunan kautta. Tämä alue on kotimme ikkuna.

Foleyn mukaan vaikeakulkuista vuoristoista aluetta käyttävät vain ne, jotka eivät todella halua jäädä kiinni. Alue sijaitsee Tucsonin kaupungin ja Nogalesin rajakylän partioasemien välissä, jonne saakka monet rajavartioista eivät Foleyn sanoman perusteella vaivaudu.

Rajavartijoiden kanssa Foley on periaatteessa hyvää pataa. Hän tietää vartijat nimeltä ja pysähtyy kohdatessaan juttelemaan.

– Me rakastamme heitä ja he meitä, koska olemme täällä ulkona. Työpöydän takana istuvat eivät pidä meistä, koska keräämme enemmän tietoa kuin he.



Laitonta maahanmuuttoa ja huumekauppaa pyörittävien kartellien lisäksi Foleyn päävastustajia ovat humanitaariset järjestöt, jotka kätkevät maastoon vettä, ruokaa ja varusteita rajan ylittäjille. Ilman ulkoista apua reitille ei ole asiaa, sillä aavikon ylittäminen jalan kestää noin viisi päivää, ja lämpötila voi kesällä nousta lähelle 50 astetta.

Sadat ylittäjät kuolevatkin joka vuosi. Foley syyttää kuolemista auttajajärjestöjä, jotka hänen mukaansa kannustavat ihmisiä vaaralliselle matkalle.

– Meitä tarkkaillaan tälläkin hetkellä. Sen voin taata. Yllättyisit jos pääsisit näkemään tuolta ylhäältä, kuinka paljon liikennettä tällä alueella on, Foley sanoo osoittaen yhtä meitä ympäröivistä vuorista.

Hänen mukaansa huumekartellit ovat asettaneet tarkkailijansa useimpien vuorten päälle. Asemapaikoistaan he voivat kiikarien ja radiopuhelinten avulla nähdä rahavartioston autot jo kaukaa ja ilmoittaa niistä rajanylittäjiä saattaville ”kojooteille”.


– Kun pääsen tänne, alan etsiä heidän jälkiään, joista voi päätellä, mistä he ovat tulleet läpi, Foley selittää ja alkaa tutkia maassa näkyviä kengän painaumia.

– Katsokaa tätä. Helvetti mikä valtatie.

Hän väittää kulkijoiden päällystävän kenkänsä kankaalla hämätäkseen jäljittäjiä.

Paljon jälkiä löytäessään Foley asentaa reitin varteen riistakameran.

– Huomaatteko, ruoho on taipunut tuohon suuntaan. Jos se olisi ollut eläin, menisivät nämä joka suuntaan.

Lyhyen tarpomisen jälkeen puun juurella näkyy rykelmä muovisia vesipulloja ja säilytyslaatikoita. Suljetun saavin sisältä löytyy vilttejä sekä papusäilykkeitä. Osa purkeista on avattu ja sisältöä syöty.

– Tässä on käyty tänä aamuna.

Joku on jättänyt kätkölle muovisen ristin. Pulloon on kirjoitettu espanjaksi Buena Suete, onnea matkaan.

Miehet tutkivat tarvikkeita ja asettelevat ne sitten takaisin paikoilleen. Foleyn kumppani merkitsee paikan tiedot matkapuhelimeensa.


– Meitä syytetään näiden kätköjen tuhoamisesta ja vesipullojen rikkomisesta, mutta emme me sitä tee, koska ne tarjoavat meille arvokasta tietoa. Jos pulloista on hävinnyt vettä, kertoo se minulle että reittiä on käytetty hiljattain.

Jotkin maastoon jätetyistä pulloista on merkitty numerokoodein. Foley väittää, että numerot toimivat kartellien järjestämien kulkureittien opasteina, näyttäen kunkin reitin numeron ja etäisyyden rajalta.

– Jos minulta kysytään, niin sanon että nämä auttajat toimivat yhdessä kartellin kanssa. Se maksaa aika paljon rahaa ostaa tarvikkeet ja tuoda ne tänne maastoon.

Todellisuudessa isoimmat avustusjärjestöt ovat virallisesti rekisteröityneitä ja toimivat varsin avoimesti. Useimmat paikalliset tukevat toimintaa, vaikka karjatilojen omistajat ovatkin valittaneet katkotuista piikkilangoista ja maastoon jätetyistä roskista.

Foleyn oma porukka sen sijaan on herättänyt epäilyksiä. Esimerkiksi Southern Poverty Law Center -ihmisoikeusjärjestö on luokitellut Arizona Border Reconin ”nativistiseksi äärijärjestöksi”. Yleisesti ryhmää kuvataan termillä vigilante, joka tarkoittaa oman käden oikeuden harjoittajaa.

– Monen mielestä tämä tarkoittaa ristien polttamista ja ihmisen ripustamista puihin. Me vain ylläpidämme lakia siellä missä lakia ei ole, Foley vastaa.

 

Minä kutsun meitä naapuruston turvajoukoiksi. Tämä on minun naapurustoani.

– Minä kutsun meitä naapuruston turvajoukoiksi. Tämä on minun naapurustoani.

Mitä aseistetut miehet sitten tekevät tavatessaan laittomia rajanylittäjiä?

– Ensiksi tarjoamme heille ruokaa ja vettä ja tarvittaessa ensiapua. Varmistamme että he ovat kunnossa. Sitten otamme yhteyden rajavartiostoon, Foley väittää.

– Toimimme kuin avustusjärjestöt, paitsi että emme päästä sinua menemään, koska emme tiedä kuka olet.

Foley ei omien sanojensa mukaan ole ampunut kahdeksaan vuoteen laukaustakaan. Hän vakuuttaa, ettei järjestössä suvaita kuumakalleja, jotka tulevat mukaan vain päästäkseen käyttämään aseitaan.

– Yksi kaveri tuli operaatioon äänenvaimentimen kanssa. Hänet lähetettiin saman tien takaisin kotiin.


Ratkaisisiko presidentti Donald Trumpin lupaama rajamuuri sitten koko ongelman? Yllättäen Foley paljastaa, ettei ole kovin suuri muurihankkeen kannattaja.

– Muuri tarkoittaa minulle poliittista työkalua. Sen tarkoituksena on osoittaa, että otetaan tiukka linja maahanmuutossa. Mutta koska puolet poliitikoista kannattaa ja puolet vastustaa sitä, on eri asia mitä lopulta rakennetaan.

Foleyn mukaan tänne vuoristoalueelle muuria ei joka tapauksessa ole tulossa, sillä sen rakentaminen olisi hurjan kallista.

– Jos se rakennettaisiin, olisi siitä varmaan hyötyä. Mutta meillä on jo täällä muureja, joista tullaan silti yli. Parempi olisi siirtää nykyinen valvonta sinne missä sitä tarvitaan, hän sanoo.

Kierroksen jälkeen Foley tarjoaa kahvia asuntovaunussaan. Hän näyttää tietokoneeltaan kameroidensa kuvaamia videoita rajan yli kulkevista siirtolaisista.

Osa kulkijoista on peittänyt kenkiensä pohjat kankaalla.

– Kyllä minä voisin jättää kaiken tämän ja muuttaa kaupunkiin mukavuuksien ääreen. Mutta nyt teen mielestäni jotain, millä koen olevan merkitystä.