Ulkomaat

Leslie, 61, selviytyi yli 900 ihmisen karmivasta joukko­itsemurhasta: ”Toivon, että Jonestownista olisi opittu jotain”

Julkaistu:

Uutuusdokumentissa kuullaan keskitysleiriin verratun ”ihannekaupungin” selviytyjiä ja kuullaan tallenteita, jotka on nauhoitettu juuri ennen 40 vuotta sitten tapahtunutta joukkoitsemurhaa.
Eteläamerikkalaisen Guyanan viidakoiden keskelle rakennettu Jonestownin yhteisö nousi maailman otsikoihin neljäkymmentä vuotta sitten, kun maailmalle levisi marraskuussa 1978 tieto yli 900 ihmisen joukkoitsemurhasta.

Pastori Jim Jonesin perustaman Kansan Temppeli -uskonlahkon 918 jäsentä olivat joko tappaneet itsensä tai heidät tapettiin joko lääkkeillä tai syanidilla myrkytetyllä Flavor-Aid-mehutiivisteellä. Uhreista 304 oli lapsia.

Indianassa Yhdysvalloissa 1950-luvulla perustettu helluntailaisuutta ja sosialistisia ihanteita yhdistelevä lahko oli paennut Kaliforniasta viidakkoon vain noin vuosi aiemmin, kun sen taloudelliset väärinkäytökset alkoivat paljastua.

Jonestown on jäänyt historiaan suurimpana yhdysvaltalaisia koskeneena joukkoitsemurhana ja Yhdysvalloissa julkaistiin maanantaina uusi dokumentti aiheesta. Ohjelman keskiössä ei ole ainoastaan pastori Jones, vaan neljä sisäpiirissä ollut naista, jotka auttoivat joukkoitsemurhan suunnittelussa, A&E -televisioyhtiön sivuilla kerrotaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Neljästä naisesta ainakin kaksi oli hyvin läheisiä Jonesille, sillä keskeinen rooli dokumentissa on paitsi hänen vaimollaan Marceline Jonesilla, mutta myös pitkäaikaisella rakastajattarella Carolyn Laytonilla. Kaksi muuta sisäpiiriläistä olivat Maria Katsaris ja Annie Moore.

Selviytyjä varoittaa: Vastaavia liikkeitä voi syntyä myös nykyisin

Dokumentti pohjautuu Jonestownin selviytyjien ja perheenjäsenten yksinoikeudella antamiin haastatteluihin. Lisäksi ohjelmassa nähdään ennennäkemätöntä kuva- ja videomateriaalia, kuullaan nauhoitteita sekä käydään läpi naisten henkilökohtaisia kirjeitä, jotka valottavat heidän osuuttaan jo niiltä ajoilta lähtien, kun Kansan Temppeli -lahko perustettiin.


Guayanaan luoteisosiin perustetun Jonestownin ihannekaupungin oli määrä olla Kansan Temppelin ”luvattu maa”. Selviytyjät ja paenneet ovat kuitenkin kertoneet elämän olleen kuin keskitysleirillä: asukkaat tekivät pitkiä työpäiviä rakennus- ja peltotöissä, minkä jälkeen oli vuorossa kahdeksan tuntia sosialististen aatteiden opiskelua. Ravinto koostui lähinnä riisistä.

Yksi uudella dokumentilla esiintyvistä selviytyjistä on Leslie Wagner-Wilson, 61, joka antoi haastattelun tällä viikolla myös Fox Newsille. Hän varoittaa, että vastaavia liikkeitä voi syntyä myös nykyisin.

– Uskon, että Kansan Temppeli syntyi sosiaalisessa ja poliittisessa ympäristössä, joka oli hyvin samankaltainen sen kanssa, millaisessa elämme nyt, hän sanoo.

– On olemassa tarve. Ihmiset tahtovat kuulua johonkin. He tahtovat tuntea olonsa turvalliseksi ja kokea yhteisöllisyyttä. Toivon, että Jonestownista olisi opittu jotain.

Joukkoitsemurhasta ilmoitettiin lentokenttämurhien jälkeen

Kun uutiset Jonestownin omituisesta elämästä saavuttivat kaupungista paenneiden mukana Yhdysvallat, kalifornialainen kongressiedustaja Leo Ryan päätti marraskuun puolivälissä matkustaa paikalle avustajiensa, Yhdysvaltain Guyanan lähetystön, Guyanan tiedotusministeriön, useiden toimittajien ja Jonestowniin muuttaneiden lahkolaisten tilanteesta huolestuneiden sukulaisten kanssa.

Kun Ryanin seurue saapui Jonestowniin, jotkut lahkolaisista lähestyivät Ryania ja kertoivat tahtovansa pois keskitysleiriä muistuttavasta ”ihannekaupungista”.


Ryanin seurue joutui hankkimaan toisen lentokoneen Jonestownista poistuvia lahkolaisia varten. Ennen kuin koneet pääsivät nousemaan ilmaan Jonestownin lähistöllä sijainneelta Port Kaitamin lentokentältä, pastori Jonesille uskolliset lahkolaiset kuitenkin surmasivat kongressiedustaja Ryanin ja useita tämän seurueen jäseniä.

Lentokenttämurhien jälkeen pastori Jones kokosi lahkolaiset yhteisön paviljonkiin ja ilmoitti, että imperialistisen salaliiton kohteeksi joutuneen lahkon täytyy tehdä joukkoitsemurha.

Paikalta paenneiden silminnäkijöiden mukaan Jonesin perustaman Punaisen prikaatin -jäsenet ruiskuttivat syanidimehua pienten vauvojen ja muiden itsemurhaan haluttomien suihin.

Pakomatka alkoi vain tunteja ennen joukkoitsemurhaa

Wagner-Wilson oli 22-vuotias paetessaan Jonestownista. Hän kuului pieneen ryhmään aikuisia, jotka olivat aavistaneet, että jotain pahaa oli tapahtumassa. Wagner-Wilson, kuusi muuta aikuista ja neljä lasta pakenivat aamuyöllä 18. marraskuuta 1978, eli vain muutamia tunteja ennen joukkoitsemurhaa.

– Paikalla ei ollut tulevaisuutta. Ja minulla oli lapsi. Olimme nälkiintyneitä. Söimme riisiä joka päivä, eikä edes vihanneksia ollut. Olin vakuuttunut, että paikka oli vankila ja olin valmis lähtemään.

Wagner-Wilsonin aviomies, äiti, sisar, veli ja sisarusten lapset joivat myrkytettyä mehua. Samaan aikaan Wagner-Wilson ja tämän 3-vuotias poika vaelsivat muiden paenneiden kanssa viidakosta vajaan 50 kilometrin päässä sijainneeseen Matthew’s Ridgen pikkukaupunkiin.
Hän kertoo alkaneensa epäillä Jonesin tarkoitusperiä jo 15-vuotiaana. Perhe oli liittynyt lahkoon San Franciscossa pari vuotta aiemmin. Lähteminen osoittautui kuitenkin huomattavasti vaikeammaksi kuin liittyminen.

– Uskoimme, että Jim pystyi lukemaan ajatuksiamme. Meitä oli höynäytetty kunnolla, Wagner-Wilson kuvailee.

– Kaikesta tuli hyvin kontrolloitua, eikä se ollut enää hauskaa.

Rakastajatar rohkaisi juottamaan lapsille myrkkyä

Paikalta löytyi Annie Mooren kirjoittama itsemurhaviesti. Tuoreen dokumentin mukaan ”Jonesin naisten” on täytynyt olla selvillä esimerkiksi siitä, millainen määrä syanidia riittää tappamaan ihmisen. Dokumentista uutisoivan Independentin mukaan myös Maria Katsarisin on uskottu olleen Jonesin lojaali rakastajatar.

– Ei ole mitään syytä huoleen. Pysykää rauhallisina, hänen kerrotaan sanoneen, kun Jones oli vakuuttanut lahkolle, että joukkoitsemurha on ainoa vaihtoehto.

Kastaris kehotti, että isommat lapset voivat rauhoitella pienempiä, kun näille juotettaisiin myrkkyjuomaa.

– He eivät itke tuskasta. Se on vähän katkeran makuista, mutta he eivät itke kivun takia, hän väitti.


Osana dokumenttia oleva ääninauha kuitenkin osoittaa lasten itkeneen kauhuissaan ja tuskissaan. Lisäksi A&E:n haastattelema asiantuntija Marcus Parks korostaa, ettei syanidimyrkytyksen saaneen kuolema on kaukana kivuttomasta.

– Se on järkyttävä tapa kuolla. Kuoleminen Jonestownissa on kestänyt 5–20 minuuttia.

Jonestownissa tapahtumien aikaan olleista selvisi hengissä vain neljä ihmistä. Yksi heistä oli 74-vuotias Hyacinth Thrash, joka oli piiloutunut sänkynsä alle, koska oli pelännyt palkkasotureiden tulevan kylään. Hän kuitenkin nukahti, eikä tiennyt toisten kokevan samaan aikaan kauhujen hetkiä. Seuraavana aamuna herättyään nainen Thrash löysi ruumiit ja pakeni metsään.

Grover Davis, 79, oli puolestaan Washington Postin mukaan piiloutunut vajaan ja onnistunut pysyttelemään piilossa riittävän kauan. Hän sanoi, ettei yksinkertaisesti tahtonut kuolla.

– Mutta en kuullut, että kukaan muu olisi sanonut, ettei tahtoisi.

”Tämä on ollut oma päätökseni”

Jonesin vaimon osuudesta joukkoitsemurhaan on kiistelty. Marceline Jones kuoli Jonestownissa 51-vuotiaana. Osa on väittänyt sinnikkäästi vaimon olleen vain yksi Jim Jonesin uhreista. Perhetuttujen mukaan Marceline oli tiennyt vuosia miehensä suhteista muihin naisiin. Jim Jones ei kuitenkaan päästänyt vaimoaan lähtemään: Mies kiristi Marcelinea uhkaamalla, että pariskunnan lapsille tapahtuisi jotain kamalaa, jos hän lähtisi.

People-lehti haastatteli Marceline Jonesin iäkkäitä vanhempia vuonna 1979, eli noin vuosi joukkoitsemurhan jälkeen. Vanhemmat kertoivat, että tytär oli käynyt lapsuudenkodissaan Indianassa vain kuukausi ennen Jonestownin tapahtumia. Hän oli tullut hakemaan vanhempiaan katsomaan, miltä ”ihannekaupungissa” näytti.

Äiti Charlotte Baldwin kertoi tyttärelleen tuolloin, että olisi toivonut tämän jättäneen Jim Jonesin jo vuosia sitten.

– Äiti, älä sano noin sen jälkeen, kun olen kärsinyt niin paljon. Mutta tahdon sinun tietävän, että tämä on ollut oma päätökseni. Älä koskaan syytä itseäsi, tytär oli äitinsä mukaan vastannut.

Vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Charlotte ja Walter Baldwin palasivat kotiinsa Jonestownista, heidän vävynsä käynnisti viidakossa joukkoitsemurhan.