Suomen sotilaallinen huoltovarmuus tukeutuu kansalliseen huoltovarmuuteen, joten puolustusvälineteollisuudella on perinteet jo itsenäisen Suomen alkuajoilta.
Ulkomaanviennissä Suomen aseteollisuus on silti pientä.
Suomalaisen SaferGlobe-ajatushautomon mukaan Suomi on 2000-luvulla ollut väkilukuun suhteutettuna maailman 13. suurin aseiden viejä. Ruotsi sen sijaan on sijalla kolme, eli asetehtailun suurvalta.
Suomalaiset firmat veivät ulkomaille vuonna 2016 sotatarvikkeita 133,4 miljoonan euron edestä. Tästä summasta jopa yli puolet tuli Patrian 40 AMV-miehistönkuljetusvaunun kaupasta Arabiemiraatteihin.
Patrian AMV eli 8x8 panssaroitu pyöräajoneuvo.
Ugandaan Patrian esitteiden kanssa lähteneen konsultin sooloilu on saattanut julkisuudessa hämmentää ja antaa kuvaa, että asekauppa olisi kuin mafiaelokuvien ”villiä länttä”. Suomi kuitenkin allekirjoitti 2014 Kansainvälisen asekauppasopimuksen 83 muun valtion kanssa.
Asevientiä rajoittavat tiukasti YK:n asevalvontamekanismit, Suomen oma lainsäädäntö sekä EU:n kahdeksankohtainen kanta puolustustarvikevientiin.
Suomen valtion puoliksi omistama Patria on pyrkinyt saamaan jättikauppoja asemarkkinoilla viime vuosina. Patria on myynyt panssariajoneuvoja Norjaan ja Ruotsiin sadoilla miljoonilla euroilla, mutta uusia asiakkaita on etsitty etenkin Lähi-idästä ja itäisestä Euroopasta. Samoilla apajilla ovat tosin muutkin isot asekauppiaat.
Patrian konttiin rakennettu kranaatinheitinyksikkö.
Qatarissa Patria oli loppusuoralle saakka mukana lähes viidensadan panssariajoneuvon tarjouskilvassa, mutta hävisi sen joulukuussa ranskalaisille.
– Puhuttiin kolminumeroisista luvuista, eli sadat miljoonat olisivat olleet teoreettinen maksimi, harmitteli Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo Ylelle.
Näihin rahakkaimpiin sotatarvikekauppoihin vaaditaan valtioneuvoston asevientilupa.
Suomen hallitus antoi esimerkiksi vuosina 2015–16 vientiluvat asetehdas Sakolle myydä tarkka-ampujien kivääreitä Turkmenistaniin ja sen naapurimaahan Uzbekistaniin. Sakon tarkkuuskivääreillä ja Nammo Lapuan patruunoilla on erinomainen maine maailmalla. Niinpä Ugandan-konsultillakin oli väitteiden mukanaan Nammon esitteitä.
Jos grafiikka ei näy, katso se täältä.
Kansainvälinen asekauppasopimus vaatii myyjävaltioilta erityisen tarkkaa harkintaa siitä, ettei aseita myydä maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää esimerkiksi ”joukkotuhontaan” tai ”siviilikohteisiin”.
Pääasiassa Suomi onkin pyrkinyt olemaan myymättä aseita valtioille, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia tai eivät noudata sodankäyntiä sääntelevää Geneven sopimusta.
Kansainvälistä asekauppaa seuraavat järjestöt ovat kuitenkin huomauttaneet, että tosiasiassa Suomen asiakasmaiden ihmisoikeustilanteissa on paljonkin kritisoitavaa.
Lähi-idän maista Suomi vie eniten sotatuotteita Arabiemiraatteihin, Saudi-Arabiaan ja Turkkiin. Kaikki kolme maata ovat osallistuneet sisällissotiin liittyviin operaatioihin niin Jemenissä kuin Syyriassa.
