Kaverin äiti pyysi kylään – 18-vuotias Aaron käveli kahden naisen virittämään kammottavaan ansaan - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kaverin äiti pyysi kylään – 18-vuotias Aaron käveli kahden naisen virittämään kammottavaan ansaan

Nuorimies sai surmansa sarjamurhafantasioita vaalineen naiskaksikon käsissä.

Aaron Pajich houkuteltiin ansaan.

1.3.2018 13:15

Länsi-Australian korkein oikeus tuomitsi keskiviikkona Jemma Lilleyn ja Trudi Lenonin murhasta elinkautiseen vankeuteen, josta voi hakea ehdonalaiseen vapauteen 28 vuoden kuluttua.

Oikeuden mukaan Lilley ja Lenon murhasivat 18-vuotiaan Aaron Pajichin kesäkuussa 2016.

Verityön taustalla vaikutti 26-vuotiaan Lilleyn sarjamurhaajiin liittyvä pakkomielle, johon tempautui mukaan myös 44-vuotias Lenon, kolmen lapsen äiti.

Aaron Pajich oli tietokonepeleistä innostunut Asperger-nuori, joka opiskeli ammattikorkeakoulussa ja haaveili Japanin-matkasta.

Murhatun Aaron Pajichin äiti Sharon Pajich lähti keskiviikkona tuomion lukemisen jälkeen oikeustalosta Perthissä.

Maanantaina kesäkuun 13. päivä Pajich söi aamiaista, kun hänen puhelimensa soi. Soittaja oli Trudi Lenon, hänen 14-vuotiaan ystävänsä äiti. Lenon kutsui Pajichin kotiinsa asentamaan pelejä poikansa tietokoneelle.

Lenon poimi Pajichin kyytiinsä ostoskeskuksen parkkipaikalta. Autossa istui myös Jemma Lilley, jota Pajich ei entuudestaan tuntenut. He ajoivat yhdessä Orelian esikaupunkialueelle, missä Lenon ja kaksi tämän poikaa asuivat Lilleyn omistamassa neljän huoneen omakotitalossa.

Pajich seurasi naisia takapihan portista, johon kiinnitetyssä kyltissä luki ”Elm Street” – viittaus kuuluisaan kauhuelokuvasarjaan, jossa veitsikätinen sarjamurhaaja Freddy Krueger jahtaa teinejä.

Kauhuteema jatkui sisällä. Huoneet olivat täynnä julisteita ja elokuvista tuttuja figuureja. Keittiössä pihviveistä heristi hirviönukke Chucky.

Olohuoneessa Pajichille tarjottiin kahvia ja hän istui tietokoneen ääreen asentaakseen pelit ystävänsä koneelle. Jo muutaman minuutin kuluttua hän oli kuollut.

Jemma Lilley oli kuusi vuotta aiemmin muuttanut itäenglantilaisesta pikkukaungista 18 000 asukkaan Stamfordista Itä-Englannista Länsi-Australian osavaltion pääkaupunkiin Perthiin. Hän työskenteli paikallisessa Woolworths-supermarketissa yövuoron esimiehenä ja harrasti tatuointeja ja moottoripyöriä. Moottoripyöriä hänellä oli autotallissaan peräti kuusi.

Yksi intohimo oli kuitenkin yli muiden: sarjamurhaajat.

18-vuotias Aaron Pajich joutui kylmäverisen murhajuonen uhriksi.

Painajainen Elm Streetillä -elokuvat olivat erityisen lähellä Lilleyn sydäntä. Hän oli kerran jopa kirjoittanut Freddy Krugeria näytelleelle Robert Englundille ja kertonut pitävänsä tämän roolihahmoa, teinejä murhannutta hirviötä ”isähahmona ja suojelusenkelinä”.

Lilleyllä oli myös oma sarjamurhaajafiktionsa. Hän oli teini-iässä kirjoittanut ”romaanin” Playzone, jossa naamiota käyttävä sarjamurhaaja nimeltä SOS johtaa verenhimoista kulttia ja usuttaa kuuliaiset seuraajansa – ”toukat”, kuten heitä kirjassa kutsutaan – kiduttamaan ja murhaamaan.

Playzone oli 200 sivua kömpelösti kirjoitettua väkivaltafantasiaa, mutta Lilley oli siitä ylpeä ja mainosti teostaan kaikille, jotka jaksoivat kuunnella.

Myös Lilleyn äitipuoli Nina oli lukenut Playzonen ja järkyttynyt sen maailmankuvasta.

– Se oli pelkkää kidutusta ja hyvin väkivaltaista, uhreja kohtaan ei osoitettu lainkaan empatiaa, pidin sitä hyvin häiritsevänä.

Äitipuolen mukaan Lilley oli lapsena ollut ovela ja älykäs, mutta myös omituinen ja uhkaava. Hän kertoi brittilehdille muuttaneensa lopulta pois perheen kodista, koska ei pystynyt elämään Lilleyn kanssa.

Vuosien kuluessa Lilley uppoutui yhä syvemmälle väkivaltafantasioihinsa. Kerran hän ilmoitti ystävälleen haluavansa surmata jonkun ennen kuin täyttää 25 vuotta.

Trudi Lenon ja Lilley olivat tutustuneet vuoden 2016 alussa, ja heistä tuli nopeasti läheisiä.

Lenonissa Lilley löysi otollisen maaperän sarjamurhaajafantasioilleen. He alkoivat kiihtyvään tahtiin keskustella ja viestiä murhanhimoisista ajatuksistaan.

Jemma Lilley tallentui ostoskeskuksen valvontakameroihin murhapäivänä.

Keskustelua johti Lilley, joka käytti koodinimeä SOS. Lenonin koodinimi oli Corvina, jota nimeä hän oli aiemmin käyttänyt Perthin BDSM-yhteisössä, missä hänet tunnettiin alistuvana subina.

– Pelkään sinua, mutta kunnioitan sinua – – En haastaisi sinua. Alistuisin luonnostani sinulle, Lenon kirjoitti Facebook-viestissä.

– 100 % täydellistä. Näyttää, että todella ymmärrät minun SOS-roolini. Hyvä viesti, Lilley vastasi.

Viestittelyn yltyessä he puhuivat SOS’n ensimmäisestä surmasta, kidutuksesta ja ”pimeydestä” sisällään. Pari viikkoa ennen kuin Lenon soitti Aaron Pajichille, kumpikin julisti olevansa valmis riistämään ihmishengen.

– Minusta tuntuu, etten voi levätä ennen kuin tuoreen, huutavan uhrin veri ryöppyää lammikoksi lattialle, Lilley kirjoitti.

– Nyt on todellakin aika – minä olen valmis, sinä olet valmis, Lenon vastasi.

Touko–kesäkuussa 2016 Lilley ja Lenon kävivät useita kertoja ostoksilla. He ostivat pyörösahan, valkaisuainetta, sementtiä, suojakangasta, ison muovitynnyrin, asetonia ja yhteensä sata litraa kloorivetyhappoa.

Kesäkuun 18. päivä Matthew Stray oli juuri palannut lomalta töihin Woolworthsin supermarketiin, kun hänen esimiehensä Jemma Lilley lähestyi häntä neloskäytävällä. Neljä päivää aiemmin poliisi oli saanut katoamisilmoituksen Aaron Pajichista.

Trudi Lenon (ostoskärryjen kanssa) ja Jemma Lilley (alhaalla keskellä) ostoksilla päivää ennen murhaa.

– Minä tein sen. Minä tapoin jonkun, Lilley sanoi Strayn mukaan.

Hieman myöhemmin Lilley avautui lisää.

– Minun oli saatava Trudi pitämään häntä aloillaan. Olin pannut metallilangan hänen kaulansa ympärille, ja se katkesi.

Lilley sanoi langan katkettua iskeneensä uhria veitsellä rintaan.

Strayn mukaan Lilley kuulosti innostuneelta ja arveli poliisien olevan niin tyhmiä, ettei hän jää kiinni.

Myöhemmin Lilley lähetti Straylle useita tekstiviestejä, joissa pyysi anteeksi ja sanoi keksineensä murhatarinan päästään.

Kun etsinnät eivät tuottaneet tulosta, poliisi tarkisti Pajichin puhelutiedot ja sai selville, että kadonneen viimeinen puhelu oli tullut Trudi Lenonilta.

20. kesäkuuta poliisit astelivat Elm Street -kyltillä koristetusta portista ja tekivät kotietsinnän Lenonin ja Lilleyn kotiin.

Poliisit takavarikoivat talosta muun muassa kymmeniä veitsiä, luusahan, skalpelleja, macheten ja käsinkirjoitetun, aakkostetun listan kidutustekniikoista.

Poliisi takavarikoi naisten kotoa useita teräaseita, muun muassa luusahan (vasemmalla).

Talosta löytyi visusti teljetty huone, jonka lukon poliisit joutuivat murtamaan lekalla. Sisällä huoneessa oli paarit ja työkalukaappi. Valkotiililattia oli verhottu sinisillä pressuilla ja ikkunat peitetty mustalla muovilla. Paareista löytyi ihmisen hiuksia ja veritahroja.

Pajichin ruumis löytyi haudattuna talon takapihalle. Lenonin poika oli äitinsä pyynnöstä levittänyt haudan päälle sementtiä ja punaisia pihatiiliä – tietämättä ystävänsä kohtalosta.

Pajichia oli isketty veitsellä kahdesti kaulaan ja kerran rintaan. Hänen kaulastaan löytyi myös jälkiä metallilangalla kuristamisesta.

Moottoripyöriensä vuoksi Lilley oli aikoinaan asentanut taloon neljä liiketunnistimella toimivaa valvontakameraa. Kameranauhoilla näkyi, kuinka 13. kesäkuuta noin kello 10 Pajich saapuu naisten kanssa taloon ja puolisen tuntia myöhemmin Lenon palaa sisälle kantaen kookasta veistä.

Poliisitutkinnan ja viisi viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin aikana naiset syyttivät murhasta toisiaan ja kiistivät oman syyllisyytensä. Lilley väitti, että Lenon oli murhannut Pajichin sillä aikaa, kun hän oli päiväunilla. Lenon sanoi nähneensä, kuinka Lilley puukotti 18-vuotiaan hengiltä ja auttaneensa pelosta peittämään rikoksen.

Aaron Pajichin äitipuoli Veronica Desmond sanoi tuomionluvun jälkeen toivovansa, että hänen poikansa murhaajat mätänevät vankilassa. Kuvassa keskellä Pajichin isä Keith Sweetman.

Valamiehistöllä kesti vain kaksi ja puoli tuntia todeta molemmat naiset syylliseksi murhaan.

Keskiviikkona tuomiota lukiessaan korkeimman oikeuden tuomari Stephen Hall sanoi, ettei oikeudessa käynyt varmuudella ilmi, kumpi naisista oli aiheuttanut kuolettavat vammat Pajichille. Silti kumpaakin pidettävä vastuullisena ”moraalisesti vastenmieliseen” rikokseen.

– Mikään ei viittaa siihen, että kumpikaan teistä katuisi häivääkään sitä, mitä olette tehneet.

Jos twiitti yllä ei näy, katso se täältä.

Lähteet: BBC, The Sun, Daily Mirror, ABC, The West Australian

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?