Ulkomaat

Olof Palme vertautuu John F. Kennedyyn niin elämässä kuin kuolemassa – tasan 32 vuotta sitten murhattu Palme eli viimeisen päivänsä oppiensa mukaan

Julkaistu:

Historia
28. helmikuuta 1986 kello 23.21 Tukholman ydinkeskustassa kajahti kaksi laukausta.
Missä olit, kun kuulit Olof Palmen murhasta?

Ruotsin pääministerin surma keskelle katua Tukholmassa helmikuussa 1986 on jättänyt Pohjolan kollektiiviseen muistiin lähtemättömän jäljen.

Palmen murha vertautuu Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn salamurhaan Dallasissa marraskuussa 1963. Molemmat uhrit olivat näkyviä johtajia ja uuden ajan poliitikkoja. Kumpaakin rakastettiin tulisesti ja vihattiin palavasti, keskitietä ei ollut. Ei, vaikka Palmen ja sosiaalidemokraattisen Ruotsin ääneen lausuttu tavoitetila oli lagom – kohtuullisesti, riittävästi, tasapainoisesti.

Palme ja Kennedy olivat myös taustaltaan samanlaisia. Kumpikin syntyi kultalusikka suussa, Kennedy kartanoon Uudessa-Englannissa ja Palme vakuutusyhtiön pääjohtajan edustusasuntoon Tukholman Östermalmilla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Analogia jatkuu. Eliittikoulut, upseerikoulutus, huippuyliopistot ja yhteiskunnallinen herääminen. Mutta siinä missä amerikkalaisen miljonäärin poika voi kannattaa demokraatteja, Östermalmilta ei liitytä sosiaalidemokraatteihin.

Varsinkin 1950-luvulla klassresa kiellettyyn ajosuuntaan, ruotsalaisen luokkayhteiskunnan vehreimmiltä oksilta sosiaalidemokraatiksi, teki Palmesta lähes epähenkilön omiensa keskuudessa sekä oudon linnun rautakourien ja rasvanahkojen työväenpuolueessa.

Palme ei siitä välittänyt, ja 40 vuotta myöhemmin vielä vähemmän. Hän oli 1986 Ruotsin vanhempi valtiomies, joka oli osoittanut sisäpolitiikassa, että niin sanottu Ruotsin malli toimii ja ehtinyt mestaroida maailmanpolitiikassa. Hän oli hankkinut ystäviä lähinnä vasemmalta ja vihamiehiä enimmäkseen oikealta.

Elämänsä viimeisen päivän, perjantain 28. helmikuuta, Palme eli oppiensa mukaan. Koska hänen henkivartijansa olivat perheellisiä, pääministeri lähetti heidät koteihinsa viettämään pizzaperjantaita. Pääministeri itse meni asuntoonsa Tukholman vanhaankaupunkiin. Ilmeisesti teeveestä ei tullut mitään kivaa, joten pääministeri päätti lähteä Lisbet-vaimonsa ja poikansa sekä tämän tyttöystävän kanssa elokuviin.

Maanalaisella keskustaan, leffaliput omalla rahalla kassalta ja permantopaikalle katsomaan Suzanne Ostenin uutuuskomediaa Bröderna Mozart. Oikein mysig, paitsi jos olet pääministeri, jonka saamat tappouhkaukset ovat täystyöllistäneet Ruotsin turvallisuuselimiä 1960-luvulta lähtien.

Palme lähti elokuvateatterista kotiaan kohti kävellen. Kello 23.21 Ruotsin aikaa satu päättyi Tunnelgatanilla Tukholman ydinkeskustassa. Tuntematon, tummiin pukeutunut 35–40-vuotias mies ampui magnum-revolverilla Palmea selkään. Luoti repi rikki suuria verisuonia ja kuolema oli välitön. Myös Lisbet Palmeen tähdätty laukaus osui selkään, mutta rouva Palme selvisi lihasvammalla.

Ylläoleva tiedettiin surmatyön jälkeisenä lauantaiaamuna. Nyt murhasta on kulunut 32 vuotta eikä kylmää faktaa ole kasassa juuri enempää.

Kennedyn murhan tutkinta oli Yhdysvaltain turvallisuuskoneistolta tehokasta työtä. Syyllinen saatiin kiinni, motiivi oli olemassa ja teon kulku looginen. Case closed.

Tukholmassa 22 vuotta myöhemmin kaikki meni pieleen. Täyshälytys myöhästyi monella tunnilla, surmapaikkaa ei eristetty ennen kuin lauantaiaamuna, valvontakameroiden kuvia ei osattu hyödyntää. Ratkaisevat hetket oli menetetty.

Murhatutkinnan johtoon nimitettiin Tukholman lääninpoliisimestari Hans Holmér. Holmér ei ollut poliisi, mutta hän viihtyi vallan kamarien liepeillä ja, mikä tärkeintä, oli sosiaalidemokraatti.

Jos hyvällä poliisin jalkatyöllä olisi Palmen murhatutkinnan alkupuutteet vielä pystytty paikkaamaan, Holmér piti huolen siitä, että johtolankojen vyyhti meni lopulliseen umpisolmuun.

Tutkinnan konstaapelilinja oli kohtalaisen uskottavasti pidättänyt teosta epäiltynä ruotsalaisen taparikollisen ja sekakäyttäjän Christer Petterssonin. Pettersson oli teon aikaan haahuillut elokuvateatterin kulmilla etsimässä tunnettua huumekauppiasta Sigge Cedergreniä, jonka kanssa hänellä oli selvittämättömiä asioita. Tutut, joskin tässä tapauksessa väärät, kasvot nähtyään Pettersson olisi reagoinut selkäytimellään ja tehnyt tekonsa.

Kansankodin marginaaliin ajautunut narkomaani ei ollut Holmérin mielestä tarpeeksi arvokas Palmen murhaajaksi. Holmér kehitteli esikuntansa kanssa ehtymättömän määrän salaliittoteorioita. Niiden mukaan murhan takana olivat ainakin kurdien PKK-puolue, Etelä-Afrikan tiedustelupalvelu BOSS, kroaattien natsihenkinen Ustasha-järjestö, Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo ja tietysti Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB.

Myös epäiltyjä yksittäisiä henkilöitä oli riittävästi, ja yhden myöhemmän teorian mukaan surmaaja oli Holmér itse. Ainakin 130 ihmistä on tunnustanut tehneensä murhan. Aiheesta on julkaistu yli sata kirjaa, osa enemmän ja osa vähemmän fiktiota.

Eikä tässä vielä kaikki. Ruotsin televisio SVT:ssä käytiin päättyvällä viikolla läpi Palmen murhan taustoja kokonaisen ohjelmasarjan voimin. Pettersson-linjaa arvioitiin kriittisesti: ohjelman väitteiden mukaan poliisi olisi yrittänyt 1987 lahjoa Petterssonin lähipiirin värikästä joukkoa todistamaan ystäväänsä vastaan oikeudessa. Mato koukussa ei ollut silloin pieni, sillä murhan selviämiseen johtavista tiedoista luvattiin 1987 maksaa 50 miljoonan kruunun – yli 10 miljoonan nykyeuron – palkkio.

Vaan ei napannut. Rotebon iloisten veikkojen muistikuvat olivat niin hataria ja monimuotoisia, etteivät ne kestäneet oikeudessa. Kaikki oikeusasteet kahlattiin kuitenkin läpi, ja 28. toukokuuta 1998 nuija kopahti lopullisesti Ruotsin korkeimmassa oikeudessa. Näyttö ei riittänyt Petterssonin tuomitsemiseksi, Christer oli vapaa mies.

Ja Palmen murha on yhä virallisesti selvittämättä.

Juttua korjattu kello 10.03. John F. Kennedy murhattiin marraskuussa 1963 eikä lokakuussa 1963.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt