Linda, Tatjana ja Fabio kertoivat elämästään seksituristina suomalaiselle pariskunnalle

Päivi ja Santeri Kanniston tuoreen kirjan mukaan seksituristeja moralisoivilla on syytä katsoa peiliin. Parin kirja seksiturismista ilmestyi keskiviikkona.

Tyttöbaareistaan tunnettu Soi Cowboy -katu on yksi seksituristien suosimista alueista Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa.

15.2.2018 6:00

Seksiturismi on viime aikoina noussut jälleen otsikoihin Suomessa. Vuodenvaihteessa puhuttiin suomalaisnaisten Gambiaan tekemistä seksimatkoista, ja samoihin aikoihin kansalaisjärjestö Hivpoint ilmoitti lopettavansa ainakin toistaiseksi turvaseksivalistusta tekevien vapaaehtoistyöntekijöiden käytön Thaimaassa.

Hivpontin päätöksen syynä oli Helsingin Sanomien artikkeli, jossa järjestön vapaaehtoistyöntekijä kertoi paitsi työstään, myös ujostelematta omista kokemuksistaan maksullisen seksin parissa. Hivpointin mukaan hänen näkemyksensä olivat ristiriidassa järjestön seksikauppaa koskevan kriittisen suhtautumisen kanssa.

Seksin perässä matkustaminen on ikiaikainen ilmiö, mutta ei lainkaan yksinkertainen. Oman panoksensa keskusteluun tuovat nyt maailmalla reissaten vuodesta 2004 lähtien eläneet Päivi ja Santeri Kannisto, joiden kirja Kuuma loma – Kuinka seksiturismi liikuttaa ihmisiä, rahaa ja tunteita (Atena) ilmestyi keskiviikkona.

Päivi ja Santeri Kannisto ovat kiertäneet maailmaa vuodesta 2004 lähtien. Suomessa he ovat vierailleet vain muutamia kertoja lähtönsä jälkeen.

Globaaleiksi nomadeiksi itsensä nimenneet Kannistot ovat kohdanneet vuosien varrella maailmalla monenlaisia ihmisiä, mutta kirjassa he kertovat ensimmäisten matkalla kohtaamiensa turistien olleen seksituristeja.

– Tajusin miesten puheita kuunneltuani, että minäkin olen seksituristi: olen lähtenyt matkustamaan maailmalle ja sittemmin matkustanut vuosia pimpsan perässä, olkoonkin että vain yhden. Aihe jäi takaraivoon hautumaan ja pulpahti esiin vuosia myöhemmin, kun huomasin yhä useamman ystävämme ja tapaamamme ihmisen harrastavan matkoillaan seksiä. Kerättyämme aiheesta koskettavia, varoittavia ja hauskoja tarinoita päätimme kirjoittaa Päivin kanssa kirjan, joka kertoisi seksiturismista moniäänisesti ja kiihkotta, Santeri Kannisto perustelee kirjan kirjoittamista sen alkulehdillä.

Harva tunnustautuu seksituristiksi

Kannistojen mukaan seksiturismi itsessään ei ole yksiselitteisen hyvä tai paha ilmiö, vaan siitä puhutaan usein ”turhan kielteiseen sävyyn”.

– Jos seksiturismia pitää pelkästään öykkäröivien kaljamahojen irstailuna ulkomailla, kuva on liian ahdas ja vahvistaa stereotypioita sukupuolten ja rotujen eriarvoisuudesta, Santeri Kannisto kirjoittaa.

Prostituutio on Thaimaassa teknisesti ottaen laitonta, mutta viranomaiset katsovat sitä läpi sormien.

Seksiturismin määrittely itsessään on hankalaa, sillä maksullisen seksin ja lomaromanssien raja on usein häilyvä. Prostituoitujen sylistä kun etsitään myös lämpöä ja aitoja tunteita. Joskus lomalla solmitut suhteet johtavat avioliittoon.

Kannistojen mukaan kaikki seksituristit eivät ole ”reteitä panomiehiä”, vaan moni heistä on aivan tavallinen ihminen, joka vain toteuttaa piileviä tarpeitaan ja unelmiaan. Harva matkustaa pelkkä seksi mielessään, vaan matkoille lähdetään myös muista syistä.

– He voivat heittäytyä lomaromanssin tai kaupallisen seksin pauloihin ja silti ajatella, että heidän oma elämänsä kotona on ihan kunniallista. Rasistiset isänmaanystävätkin voivat harrastaa ulkomailla seksiä tai jopa avioitua erirotuisen kanssa. Nämä ristiriidat ovat eräitä seksiturismiin liittyviä arvoituksia, joita kirjassa pohdimme, Kannistot kertovat.

Gambia nousi Suomessakin hiljattain otsikoihin naisten suosimana seksilomakohteena.

Kirjassa käydään läpi seksiturismin historiaa, markkinoita ja nykytilannetta, mutta pääosassa siinä ovat keskustelut, joita Kannistot käyvät erilaisten seksituristeina pitämiensä matkaajien kanssa. Pariskunnan mukaan tarinoiden tarkoituksena ei ole ”opettaa, todistaa, moralisoida eikä käännyttää”, vaan tarjota monipuolisia näkökulmia ”suosittuun ja alati kasvavaan matkailun muotoon”.

– Harva matkailija tunnustautuu seksituristiksi, edes itselleen. Jotta seksiturismista voidaan puhua avoimesti, on uskallettava murtaa tabuja, moraalikoodeja ja ennakkoluuloja. Ne kertovat enemmän meistä itsestämme kuin kohteistaan: siitä mitä omassa kulttuurissamme arvostetaan, mitä pidetään sopivana ja tuomittavana ja miksi. Meistä kukaan ei ole parempi kuin muut, Kannistot huomauttavat.

”Valtion kokoinen bordelli”

Keskeisessä asemassa seksiturismissa ovat rahan lisäksi valta-asemat, joita matkailijoiden ja paikallisten keskinäiset elintasoerot korostavat entisestään. Valtaa suhteissa käyttävät Kannistojen mukaan paitsi seksituristit, myös paikalliset.

Thaimaalaisen naisen kanssa ei kannata muuttaa yhteen paitsi jos on aivan varma siitä, että haluaa hänen kanssaan naimisiin. Jos suhde ei jostain syystä toimi, naista voi olla vaikea saada lähtemään. Hänestä tulee manipuloiva, ja hän kiristää rahaa. Jos vaatimuksiin ei suostu, seuraa draamaa. Hysteerinen nainen kotona vastaa harvan käsitystä hauskanpidosta.

Nainen toimi sisäänheittäjänä yhdessä Bangkokin tyttöbaareista tammikuussa 2013.

Näin sanoo Kannistojen Thaimaassa kohtaama ”bangkokilainen legenda” Stickman, uusiseelantilaismies, joka on raportoinut Thaimaan seksiturismista verkkosivustollaan 1990-luvulta lähtien. Kyynisesti aiheeseen suhtautuva mies kertoo länsimaisen miehen näyttelevän lähinnä rahapussin osaa thainaisen (ja hänen sukunsa) kanssa suhteeseen ryhtymisen jälkeen.

Thaimaata kirjassa kuvaillaan ”valtion kokoiseksi bordelliksi”, jossa miesten tehtävä on perinteisesti uralla eteneminen. Naisten velvollisuudeksi on jäänyt heidän miellyttämisensä, ja tämä heijastuu myös seksiturismiin.

Ihmiskaupan osuus maksullisessa seksissä jää kirjassa lähinnä parin nopean maininnan varaan, mutta esille nousevat myös prostituution muun muassa thainaisille aiheuttamat ongelmat.

Slummissa ryypättiin ja lyötiin yökausia korttia suurista summista. Osa käytti kovia huumeita, ja jotkut ajautuivat itsemurhaan. Vaikka seksituristit uskottelevat, että tytöt pitävät työstään, osa vaihtaisi mielellään ammattia jos pääsisi muilla keinoin samoille ansioille. Silti tytöt vahvistavat asiakkaiden illuusioita ymmärrettävistä syistä: kauppa käy paremmin, kun mies uskoo juuri hänen kiihottavan tyttöä. Vaikka seksi on kaupallista, aidot tunteet – jopa tosirakkaus – ovat myyntivaltti, jota toivotaan.

Filippiineillä Kannistot tapaavat hedonistisen italialaisen Fabion, joka heidän mukaansa elää monen miehen unelmaa. Rahaa on riittävästi ja mikään ei sido paikalleen, joten jäljelle jää elämästä nauttiminen etenkin erotiikan merkeissä.

Raha ja valta kietoutuvat yhteen seksimatkailussa. Kuva Thaimaan Pattayalta parin vuoden takaa.

Seksituristi ei Fabiokaan myönnä olevansa, vaikka naisia riittää, kaikkiaan 401 kappaletta. Hänkin etsii elämänkumppania.

Vaikka Fabio ottaa ja jättää, hän ei koe valloittavansa; tytöt valitsevat hänet. Tämän vaikutelman hyvät viettelijät aina antavat. Kohteen pitää tuntea itsensä halutuksi mutta niin, että hän johtaa ja tekee päätökset. Koska Fabio ei polta eikä käytä huumeita ja alkoholiakin kuluu niukasti, hän ei istu perinteiseen mielikuvaan örveltävästä seksituristista.

Seksiturismia vai romanssiturismia?

Myös naiset pääsevät ääneen. Malesiassa Kannistot vierailevat Fabion naispuoliseksi vastineeksi kutsumansa Lindan, kansainvälisen uutistoimiston toimittajan luona.

Linda on seksituristi olosuhteiden pakosta. Kun kotimaassa tarpeet tyydyttyivät kolmen panokaverin ringillä, joista jokaisella oli tahollaan omat kiihottavat juttunsa, nyt Lindasta on tullut seksituristi. Hän matkustaa sänkyseuran perässä.

Suorasukaisesti seksielämästään puhuva Linda etsii kumppaninsa Tinder-sovelluksen kautta, sillä hänellä ei aika riitä seuran hakemiseen baareista. Toinen kirjassa esitelty naispuolinen seksituristi on venäläinen Tatjana, jonka romanssi srilankalaisen rantapojan Asirin kanssa on jo vaihtunut paikoin riitaisaan arkeen ja yhteisen yrityksen pyörittämiseen Mirissan paratiisirannoilla.

Lomaromanssien ja maksullisen seksin raja on joskus häilyvä. Kuva Gambiasta tammikuulta.

Tatjanan ja Asirin romanssi ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Tatjana tuli saarelle pitämään hauskaa eikä vakiintumaan. Hän oli jo yhden jorgoksen jättänyt eikä tahtonut syöksyä uuteen suhteeseen, mutta kun loma loppui, Asiri puhui hänet ympäri. Tatjana jäi, vaikka hänellä oli lentolippu eteenpäin ostettuna.

Naisten seksimatkailusta puhutaan usein romanssiturismina, vaikka Kannistojen mukaan kyseessä on lähinnä kiertoilmaus seksiturismille. Kannistot lainaavat tutkija Amalia Cabezasia, jonka mukaan on käytännössä hyvin vaikea vetää raja siihen, missä kohtaa seksiturismi loppuu ja suhde alkaa.

Kirjan mukaan Tatjanankin kohdalla täyttyvät monet seksituristin tunnusmerkit, vaikka hän ei sellaisena itseään pidäkään. Näkyvimmät näistä tunnusmerkeistä ovat Kannistojen mukaan epätasa-arvo ja raha, Sri Lanka kun on kehitysmaa ja Venäjä siihen verrattuna vauras.

Seksityöläinen poseerasi asiakkaille Bangkokissa tammikuussa 2013.

Miesprostituoidut ja rantapojat eivät kauppaa itseään yhtä suoraviivaisesti kuin esimerkiksi thainaiset. Naisturistin iskeminen tapahtuu ikään kuin vaivihkaa muun työn merkeissä, jolloin illuusio lomaromanssista säilyy.

Sri Lankassa he ovat rantapoikia (beach boys), lattareissa gigoloita, Karibialla vuokrarastoja (rent-a-dread, rent-a-rasta), sankypankyja ja diplomaatteja (the Foreign Service), Balilla Kuta cowboyseja, Jordaniassa Marlboro-miehiä, Gambiassa bumstereita ja Senegalissa rumpalipoikia (drummer boys). Näistä maista löytyy keskimääräistä enemmän salskeita ja komeita uroita, jotka ovat valmiita ryhtymään suhteisiin ulkomaisten naisten kanssa. Monet miehistä eivät koe seurustelevansa naisten kanssa rahasta, ei Asirikaan. Naiset olivat hänen tyttöystäviään.

Kirjassa lainatun tutkijan Jacqueline Sanchez Taylorin mukaan myös osa naisista nauttii seksin ostamiseen liittyvästä vallantunteesta miesten lailla. Vauras länsinainen ei tarvitse miestä elättämään itseään, ja seksiä saa rahalla.

Rahan mukana tulee valta. Mies tekee mitä käsketään ja on naisen käytettävissä milloin tahansa toisin kuin kotimaan kiireiset uraohjukset ja jälkikasvulla ja vaimolla raskautetut miehet, jotka eivät edes pärjää ulkonäössä nuorille ja viriileille adoniksille.

– Onko tämä naisten vapautumista vai rantapoikien hyväksikäyttöä? Vapautumiseen viittaa se, että suhteessa on kaksi aikuista ihmistä, joista molemmat ovat mukana omasta tahdostaan. Naisseksiturismi ei ole ihmiskauppaa tai orjuutta, eivätkä naiset yleensä jahtaa alaikäisiä tai palkkaa parittajia. Koska rantapojat ovat hyvässä kunnossa, he eivät ole myöskään fyysisesti alakynnessä, Päivi Kannisto pohtii kirjoittamassaan osuudessa.

”Reilua peliä” Keniassa

Kannistot käsittelevät myös seksiturismiin liittyviä huijauksia, joissa uhreiksi päätyvät toisinaan turistin ohella myös paikalliset kumppanit. Jotkut prostituoidut teeskentelevät etsivänsä verkossa parisuhdetta, vaikka tarkoituksena on kupata uhri lopulta kuiviin taloudellisesti. Joskus taas kiinteämpään suhteeseen jo sitoutunut rantapoika saattaa jäädä lehdelle soittelemaan, kun nainen vaihtaakin lennossa uuteen mieheen.

Myös Keniassa tavattu iäkkäämpi brittimies Terry on kokenut kovia aiemmissa suhteissaan. Kirjassa Kannistojen naapurihuoneessa asuva mies viettää aikaa alaikäisen kenialaisen tyttöystävänsä Celestinen kanssa.

En minä tässä iässä enää mitään illuusioita suuresta rakkaudesta elättele. Tämä on reilu peli: minä saan seksiä ja huolenpitoa eikä Celestinekään jää ilman.

Celestinen ja Terryn sinänsä ystävälliseltä vaikuttavassa suhteessa on surullinen pohjavire, sillä Kenian rannikolla jopa kolmanneksen 12–17-vuotiaista tytöistä kerrotaan harrastavan satunnaisesti maksullista seksiä. Tähän ikäluokkaan Celestinekin ilmeisesti osuu.

Seksiturismi tuo rahaa, mutta moni thaimaalainen prostituoitu tekisi mielummin jotakin muuta työkseen.

Meksikossa Kannistot perehtyvät myös homojen seksiturismiin, jonka kerrotaan olevan ilmiönä vielä tuoreempi kuin naisten romanssiturismi. Kannistot viettävät meksikolaista juhlapyhää kuolleiden päivää irlantilaisen Ianin ja tämän poikaystävän Alejandron kanssa.

Ennen Ianin tapaamista Alejandro tanssi gay-klubeilla ja matkusteli turistien kustantamana Puerto Vallartan paratiisirannoille.

Peiliin katsomisen paikka kaikilla?

Suomalaiset seksituristit jäävät Kannistojen kirjassa sivuosaan. Kirja käynnistyy Brasilian Fortalezassa salaa kuunnellulla keskustelulla, jossa suomalaismiehet kehuskelevat roisiin ja ylimieliseen sävyyn kokemuksistaan paikallisten prostituoitujen kanssa.

Hyvää se tekee likoillekin. Eilinen panokin tykkäsi kyydistä niin, että ulvoi nautinnosta ja väänsi itkua kun lähdin motellista. Paikallisilla taitaa olla niin pienet vehkeet, että tällaiselle pohjanpojan mörssärille riittää kysyntää.

Yksi miehistä kehuu hypänneensä parvekkeelta pakoon välttyäkseen paikallisen prostituoidun ja hänen ystäviensä kerryttämän laskun maksamiselta.

Myös Euroopassa on seksituristien suosimia kohteita. Kuva Belgian Antwerpenistä.

Kannistojen mukaan seksiturismi on tabu, jonka avulla käytetään valtaa ja pönkitetään hallitsevia arvoja ja nykyistä maailmanjärjestystä. Eikä seksiturismi ole turismin poikkeava muoto, vaan perustava osa sitä.

Kirjan keskeisiä viestejä onkin se, että kaikkien maailmalla matkaavien tulisi katsoa peiliin muiden käytöstä moralisoidessaan.

– Niin kauan kuin ongelmien juurisyyhyn eli köyhyyteen ja globaaliin eriarvoisuuteen ei puututa, tuemme seksiturismia, vaikka emme seksipalveluja itse ostaisikaan. Saatamme vierailla punaisten lyhtyjen alueilla, jotka ovat eri puolilla maailmaa suosittuja nähtävyyksiä. Amsterdamin seksikadut vetävät Alankomaissa enemmän kävijöitä kuin Anne Frankin talo ja kansallismuseo yhteensä, Kannistot kirjoittavat tutkija Elizabeth Bernsteiniä lainaten.

Kursivoidut lainaukset ovat Päivi ja Santeri Kanniston keskiviikkona ilmestyneestä kirjasta Kuuma loma – Kuinka seksiturismi liikuttaa ihmisiä, rahaa ja tunteita (Atena).

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?